Lausunto ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantolaitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen ja ympäristönsuojeluasetuksen muuttamisesta (EK-2011-694)

Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan alle 50 MW:n energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista astui voimaan 1.6.2010. Asetuksen tarkoitus on yhtenäistää toimialan ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksia. Nyt lausunnolla olevaa asetuksen muutosta on perusteltu tarpeella täsmentää säännöksiä huomioimaan paremmin laitosten erilaiset käyttötavat niille asetettavissa vaatimuksissa.

Lausuntonaan EK esittää seuraavaa:

EK kannattaa toimialakohtaisia ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksia silloin, kun ne ovat ympäristöhyötyjen takia perusteltuja, kun normin säätämisen tietopohja etenkin päästöistä, niiden merkittävyydestä ja hallinnasta on riittävä ja kun normien avulla voidaan siirtyä ympäristölupaa kevyempiin hallinnollisiin menettelyihin ja sitä kautta keventää yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Useimmiten normit ovat tarkoituksenmukaisia ympäristövaikutuksiltaan pienehköille toiminnoille, joissa päästöjen hallintaratkaisut ovat standardinomaisia eikä tapauskohtainen harkinta siten tuo ratkaisuun lisäarvoa. Toimialoille asetettavien ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusten tulee olla suhteessa toiminnoista aiheutuviin ympäristövaikutuksiin ja toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin. Vähimmäisvaatimuksia tulisi säätää vain ympäristönäkökohdista, joihin on perusteltua tarvetta. Erityisen haasteellista varsinaisen ympäristönsuojelun tason määrittämisen ohella on toteuttaa normin voimaantulo niin, että yrityksiä kohdellaan tasavertaisesti ja otetaan huomioon yritysten luonnolliset investointisyklit.

Tekniset määräykset on tarkoituksenmukaisinta ja kustannustehokkainta toteuttaa luontevana osana uusien laitosten suunnittelua ja rakentamista. Sen sijaan olemassa olevilla laitoksilla vaatimusten toteuttaminen yksistään ympäristönäkökohdista voi aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia. Olemassa oleville laitoksille tulisikin olla selkeästi määritellyt ja riittävän pitkät siirtymäajat. Lausunnolla olevassa asetuksessa esimerkiksi nestemäisten polttoaineiden säiliöiden vallitilojen tilavuuksille tai savupiipun korkeudelle asetetut vähimmäisvaatimukset voivat olemassa olevilla laitoksilla johtaa teknisesti vaikeisiin ellei mahdottomiin tilanteisiin ja muutoksella saavutetut ympäristöhyödyt suhteessa kustannuksiin ovat vähäiset.

Edellä esitetty huomioon ottaen EK toteaa lausunnolla olevasta asetuksen muutoksesta, että pyrkimykset asetuksen selventämiseksi ja soveltamisen yhtenäistämiseksi ovat oikeansuuntaisia. Asetukseen jää kuitenkin edelleen kohtia, joita pitäisi täsmentää tai joissa alkuperäisen valtioneuvoston asetuksen 445/2010 mukainen muotoilu on selkeämpi.

Asetusmuutoksessa energiantuotantoyksikkö on muutamissa kohdin korvattu energiantuotantolaitoksella. Muutoksen perusteluissa on muun muassa viitattu ympäristönsuojeluasetuksen 1 § 3 b) alakohtaan ja tarpeeseen täsmentää soveltamiskäytäntöä.

Mahdolliset toimintakokonaisuuksiin, lupakynnyksiin ja lupakäytäntöihin liittyvät muutokset tulevat kokonaisuudessaan arvioitaviksi ympäristönsuojelulain uudistuksen yhteydessä, joten tarvetta täsmentää nykyistä ympäristönsuojeluasetusta ei tässä vaiheessa ole. EK katsoo, että energiantuotantoyksikön muuttaminen energiantuotantolaitokseksi tekee asetuksen soveltamisalan epämääräisemmäksi ja energiantuotantoyksikkö tulisikin säilyttää 1 §:ssä. On tärkeää, ettei asetuksen soveltamisala laajene alle yhden megawatin yksiköihin. Tästä syystä myös uusi 6 a § sekä liitteeseen 2 tehty lisäys päästöjen tarkkailusta alle yhden megawatin laitoksessa tulisi poistaa. Koska asetuksen päästörajat annetaan yksikkökohtaisesti, myös asetuksen otsikkoon ehdotettu muutos energiantuotantoyksikön korvaamisesta energiantuotantolaitoksella ei ole tarpeen.

Lisäys hätäkäyttöyksikön määritelmästä on perusteltu. Määritelmän ei kuitenkaan tulisi olla ristiriidassa teollisuuspäästödirektiivin kanssa, jossa hätäkäytön tuntiraja on 500 h/a.

Olemassa olevaa, uutta tai olennaisesti muutettavaa energiantuotantolaitosta koskevien määritelmien tarvetta ja sisältöä tulisi vielä arvioida yhdessä asetuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännösten kanssa. Erityisesti näillä säädöksillä on suuri merkitys toimijoiden tasavertaisessa kohtelussa. Säädöksillä on mahdollista kohtuullistaa vaadittavien toimenpiteiden ajoittumista huomiomaan laitosten investointisyklit.

Pykälät 17, 18 ja 19 koskevat toiminnanharjoittajan velvollisuutta toimittaa tietoja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai ely-keskukseen. Kohtia on täsmennetty siten, että tiedot toimitetaan valvontaviranomaiselle, joka energiantuotantoyksikön ollessa osa aluehallintoviraston luvittamaa toimintaa on ely-keskus. Tehdyt muutokset ovat perusteltuja. Pykälään 19 on kuitenkin vielä jäänyt sana ja, vaikka perustelujen mukaan on tarkoitettu samaa vaihtoehtoista ilmoittamista riippuen siitä, onko valvontaviranomainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vai ely-keskus.

Lisäksi on syytä todeta, että asetus on ollut voimassa alle kaksi vuotta ja kokemuksia soveltamisesta on verrattain vähän. Olisikin tärkeää, että asetuksen soveltamisesta ja muutosten vaikutuksista käytäisiin vuoropuhelua yhdessä toimijoiden ja asetusta soveltavien viranomaisten kanssa. Tämänkaltainen tekninen sääntely on ympäristönsuojelulain nojalla uutta ja siksi saatavat kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä otettavaksi huomioon myös ympäristönsuojelulain uudistuksessa.

Yksityiskohtaisemmin asetuksen teknistä sisältöä, vaatimusten kohtuullisuutta ja jo voimassa olleen asetuksen soveltamisesta tähän mennessä saatuja kokemuksia käsitellään EK:n toimialaliittojen lausunnoissa.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Infrastruktuuri

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala

Kommentit

Kommentoi