Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyysdirektiiviin 2005/36/EY ja IMI-asetuksen muuttamisesta (EK/2012/32)

Direktiivin tavoitteena on vastata korkean ammattitaidon työpaikkojen kysynnän lisääntymisen haasteisiin. Ammattipätevyysdirektiivin muuttamista koskevalla ehdotuksella pyritään saamaan aikaan sujuvasti toimiva järjestelmä ammattipätevyyden tunnustamiseksi, jotta tiettyyn ammattiin pätevöityneet kansalaiset voivat Euroopassa muuttaa toiseen maahan töihin. Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa liikkuvuutta koskevia sääntöjä.

Ammattipätevyyden tunnustamisprosessia halutaan helpottaa ja nopeuttaa erityisesti eurooppalaisen ammattikortin avulla. Tarkoituksena on parantaa järjestelmää myös kuluttajien kannalta erityisesti siltä osin, kuin ehdotukset liittyvät kielitaitoon ja ammatillisia väärinkäytöksiä koskeviin varoituksiin terveydenhoitoalalla. Säänneltyjen ammattien määrää pyritään alentamaan komission koordinoimin jäsenvaltioiden keskinäiseen arviointiin perustuvin keinoin.

EK pitää tärkeänä, että EU:n jäsenvaltioiden välillä on selkeät vahvistetut säännöt ja toimintamallit, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tunnustettava unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima koulutus tai ammattipätevyys silloin kun jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi määrättyä ammattipätevyyttä.

Eurooppalainen ammattikortti

Ajatus ammattikortista on sinänsä hyvä, mutta sen käyttökelpoisuus tulee huolellisesti arvioida. On tärkeää, että kortti on laajasti hyväksytty ja se edistää aidosti niitä tavoitteita, joita sille asetetaan. Muuten kortti helposti vain lisää byrokratiaa, eikä se edistä ammattihenkilöiden liikkuvuutta tai ammattipätevyyden tehokasta ja avointa tunnistamista.

Työnantajille tulee varmistaa vaivaton pääsy järjestelmään, josta henkilön ammattikortin aitouden ja voimassaolon voi tarkistaa.

EK painottaa myös tarkkaa harkintaa millä toimialoilla ammattikortti toisi lisäarvoa liikkuvuuden lisäämiseksi, koska EU:ssa on jo muita liikkuvuuden helpottamiseen liittyviä mekanismeja kuten Europassi, eurooppalainen ja kansallinen tutkintojen viitekehys.

EK:n liittoyhteisöstä Terveyspalvelualan Liitto ry, Sosiaalialan Työnantajat ry ja Apteekkariliitto ottavat kantaa seuraavasti.

Terveyspalvelualan Liitto ry

Terveyspalveluiden osalta uudistuksen keskeisiä asioita ovat koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhtenäistäminen, eri jäsenmaiden valvontaviranomaisten yhteistyön parantaminen sekä kielitaitovaatimusten tarkentaminen.

Palvelujen tarjoamisen vapaus

Palvelujen tarjoamisen ehtojen selkiyttäminen on perusteltua niin palvelujen tuottajan, viranomaistahojen kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Terveydenhuollon osalta on keskeistä säilyttää ammattipätevyyden ennakkotarkistus ja turvata näin halutut ammatilliset osaamis- ja laatutasovaatimukset myös väliaikaisen palvelujen tarjoamisen ollessa kyseessä. Vaade toimittaa luettelot kaikista niistä terveyteen tai turvallisuuteen liittyvistä ammateista, joissa ammattipätevyyden ennakkotarkastusta vaaditaan ja myös perustelemaan syyt kunkin ammatin sisällyttämiselle tähän luetteloon on perusteltua. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä tarkistaa, miltä osin kuntoutusalan ammattinimikkeitä on tarpeen saattaa osaamisen ja pätevyyden toteamisen piiriin.

Väliaikainen palvelujen tarjonta terveydenhuollon palveluissa on mm. keskieurooppalainen ilmiö. Suomessa näistä tapauksista ei ole vielä kokemusta. On kuitenkin oletettavaa, että väliaikainen palvelujen tarjonta konkretisoituu lähitulevaisuudessa myös Suomessa ja väliaikaisesti palveluja tarjoavien henkilöiden määrät tasaisesti kasvavat. Tähän muutokseen on Suomessa valmistauduttava.

Yleinen järjestelmä

Uudistuksen tavoite yhtenäistää koulutuksen vähimmäisvaatimuksia on perusteltua. Erot jäsenmaiden välillä esimerkiksi lääkärikoulutuksen keston suhteen voivat olla selviä. Jäsenvaltioita koskeva velvoite järjestää säännöllisesti kelpoisuuskokeita on kannatettava. Tarvitsemme sujuvat prosessit tunnistaa ja tunnustaa osaaminen. Yhtenäinen ohjeistus yhdessä viranomaisten valvonnan ja organisoinnin kanssa takaavat prosessien tasapuolisuuden ja luotettavuuden.

Osittainen pätevyys ja ns. yleinen tunnustamisjärjestelmä

On tärkeää, että jäsenvaltioille annetaan terveydenhuollon osalta mahdollisuus olla noudattamatta osittaiseen pätevyyteen liittyvää sääntelyä. Terveydenhuollon ammatteihin ei pidä soveltaa automaattista tunnustamista ammattikokemuksen perusteella.

Voimassa olevan direktiivin mukainen lääkäreiden, sairaanhoitajien, kätilöiden, hammaslääkärien ja proviisorien automaattinen tunnustaminen, jos henkilöt esittävät liitteen V mukaiset tarvittavat asiakirjat, tulee säilyttää. Esitykset selvittää tiettyjä ehdotuksessa mainittuja terveydenhuoltoalan koulutusten kestoja sekä parantaa toisen erikoisalan koulutukseen hakeutuvien lääkärien liikkuvuutta ovat kannatettavia.
Voimassa olevan direktiivin mukainen muiden terveydenhuollon ammattien osalta sovellettava ns. yleinen tunnustamisjärjestelmä tulee säilyttää. Kyse on mahdollisuudesta edellyttää ns. korvaavien toimenpiteiden esim. kelpoisuuskokeen tai sopeutumisajan suorittamista tietyissä tilanteissa. On perusteltua, että tässä harkinnassa henkilön ammattikokemuksella on merkitystä. Toimivaltaisen viranomaisen tulee selvittää, voiko koulutuksen sisällössä olevat olennaiset erot hyväksilukea ammattikokemuksella.

Ehdotus nostaa sairaanhoitajan ja kätilön koulutukseen pääsyyn vaadittu yleissivistävä koulutustaso 10 vuodesta 12 vuoteen ei ole perusteltu. On tärkeää, että direktiivin sanamuoto mahdollistaa peruskoulun jälkeen lähihoitajan koulutuksen suorittaneen henkilön mahdollisuuden hakeutua automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluviin sairaanhoitaja- ja kätilöopintoihin.

Potilaiden ja asiantuntijapalvelujen kuluttajien takeiden selvittäminen

Terveydenhuollossa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kielitaitovaatimuksiin. Direktiiviehdotuksen täsmennykset kielitaitovaatimuksiin liittyen eivät ole täysin ymmärrettäviä tai kattavasti perusteltuja. Ehdotuksesta saa sen käsityksen, että ensin jäsenvaltion viranomaiset tunnustavat henkilön ammattipätevyyden, jonka jälkeen jonkun tahon mahdollisesti työnantajan velvollisuudeksi jää kielitaidon tarkistaminen.

Toisaalta ehdotuksessa esitetään, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden ollessa kyseessä, kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän ja potilasjärjestöjen tehtävänä on tarkistaa, tulisiko toimivaltaisen viranomaisen kontrolloida kielitaitoa ns. välttämättömissä tapauksissa.
Vastuu työntekijöistä on lähtökohtaisesti työnantajalla, eikä potilasjärjestöjen mukaan ottaminen kielitaidon tarkastamiseen ole perustellulta. Sen sijaan viranomaistahojen ja työnantajien yhteistyö kielitaidon tarkastusprosessissa on perusteltua. Selvyyden ja yhdenmukaisten käytäntöjen nimissä tulisi harkita mallia, jossa kielitaidon tarkistaa viranomainen.

Hälytysmekanismin luominen on kannatettavaa. On tärkeää parantaa valvontaviranomaisten yhteistyötä siten, ettei terveydenhuollon ammattilainen, jolta ammatinharjoitusoikeus on yhdessä jäsenvaltiossa kielletty tai sitä on rajoitettu, voisi jatkaa työtään toisessa jäsenvaltiossa.

Sosiaalialan Työnantajat ry kiinnittävät huomiota seuraavasti

Sosiaaliala kannattaa toimia, joilla pyritään madaltamaan työvoiman liikkuvuuteen liittyviä kynnyksiä ja vastataan ammattitaitoisen työvoiman puutteesta kärsivien jäsenvaltioiden tarpeisiin.

Sosiaaliala pitää tärkeänä sitä, että ehdotuksen mukaan ammattipätevyyksien nykyinen tunnistamismenettely säilyisi ennallaan niiden henkilöiden osalta, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää ehdotettua eurooppalaista ammattikorttia.

Järjestelmän luomisen ja ylläpitämisen sekä kielitaidon testaamisen aiheuttamien kustannusten tulee jäädä jäsenvaltioiden kannettaviksi, eikä niitä pidä sälyttää työnantajille.

Sosiaaliala kannattaa Suomen esittämää kantaa siitä, että ehdotettuun palkallisen harjoittelun tunnustamissäännökseen tulee sisällyttää mahdollisuus erityisistä syistä olla hyväksymättä toisessa jäsenvaltiossa suoritettua palkallista harjoittelua ammattipätevyyden myöntämiseksi. Tällainen erityinen syy olisi esimerkiksi se, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi harjoitteluun kuuluu olennaisena osana kotijäsenvaltion kansallisen lainsäädännön soveltaminen. Kansallisen lainsäädännön tunteminen ja soveltamisen osaaminen on sosiaalipalvelualalla merkittävää erityisesti korkeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä.

Sosiaaliala toivoo kannanottoa siihen, vaikuttaako pätevyyden ennakkotarkastaminen Suomen nykyisiin ammatinharjoittamisen laillistamiseen ja nimikesuojaan liittyviin järjestelmiin.

Selvennystä toivotaan myös siihen, voiko osittaisen ammattipätevyyden hyväksymisen kautta tiettyyn ammattiin lähes valmistunut opiskelija harjoittaa kyseistä ammattia jonkinasteisin rajoituksin, sekä tarkoitetaanko osittaisella ammattipätevyyden hyväksymisellä sitä, että eri ammattipätevyyteen johtavat opinnot johtaisivat mahdollisesti portaittain pätevyyteen alempaa pätevyyttä edeltävissä ammateissa. Voiko esimerkiksi sairaanhoitaja toimia lähihoitajana, jos hän on osaamisen tunnistamisen kautta osoittanut hallitsevansa lähihoitajan työn.

Apteekkariliitto esittää huolensa artikloista 44 ja 45

Suomen kaikki farmasian koulutusyksiköt ja keskeiset alan toimijat esittävät huolensa artikloista 44 ja 45. Pyydämme teitä huomioimaan niiden osalta seuraavat kommentit.

Ehdotuksessa esitetään proviisorin koulutusta koskevan artiklan 44 muuttamista. Voimassa olevan direktiivin mukaan proviisorin koulutukseen kuuluu vähintään neljä vuotta täysipäiväistä opiskelua yliopistossa sekä kuusi kuukautta käytännön harjoittelua yleisölle avoimessa apteekissa tai sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa. Ehdotuksessa esitetään tämän 44 artiklan 2 kohdan muuttamista siten, että proviisorin koulutukseen kuuluva harjoittelu suoritettaisiin vasta neljän vuoden yliopisto-opintojen jälkeen.

Direktiivin 44 artiklan 2 kohdan b) -kohta tulee jättää nykyiselleen tai se tulee muotoilla seuraavasti: teoreettisen ja käytännöllisen opiskelun aikana tai sen jälkeen kuusi kuukautta harjoittelua yleisölle avoimessa apteekissa tai sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa.

Perustelut

Opetuksen käytännön järjestäminen tulee jättää yliopistojen itsensä päätettäväksi, koska se on yliopistojen toimivaltaan kuuluva koulutuksen järjestämiskysymys. Suomessa on farmasian kaksiportainen tutkintorakenne (Bolognan julistus 1999) sekä erinomaiset kokemukset apteekkiharjoittelun integroimisesta osaksi tiedekuntien antamaa teoreettista opetusta. Käytäntö on todettu hyväksi ja oppimista tukevaksi. Suomessa harjoittelun eteen on tehty paljon kehittämistyötä. Tämän tueksi perustettiin vuonna 2002 valtakunnallinen harjoittelun kehittämistyöryhmä, joka mahdollistaa harjoittelun kehittämisyhteistyön opiskelijoiden, opetusapteekkien ja yliopistojen kesken.

Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunta on saanut tunnustusta harjoittelun kehittämisestä myös Korkeakoulujen arviointineuvostolta. Farmasian tiedekunta on yksi Korkeakoulujen arviointineuvoston valitsemista yliopistokoulutuksen valtakunnallisista laatuyksiköistä vuosille 2010–2012. Yksi peruste laatuyksikkövalinnalle oli tiedekunnan harjoittelukäytännöt ja niiden kehittämistyö. Arviointiryhmän tiedekunnalle antamassa palautteessa todetaan harjoittelusta seuraavaa: ”The faculty has for a number of years been developing the practical training placement. The traineeship is now very effectively integrated within the programme, with students being fully prepared and supported throughout to gain maximum benefit. The panel noted in particular the development and use of the work book in practical training. Teaching pharmacies are also fully supported with training and networking opportunities.”

Ehdotuksessa esitetään lisättäväksi 44. artiklaan kohta 4 sekä 45. artiklaan kohta h).

Direktiivin 44. artiklan kohta 3 ja 45 artikla tulisi kokonaisuutena tarkastella/päivittää/määrittää nykyisiä työelämän muutoksia/valmiusvaatimuksia vastaavaksi.

Perustelut

Vanhoihin listauksiin lisäysten tekeminen ei ole riittävä toimenpide kuvaamaan farmaseuttisten työtehtävien merkittäviä muutoksia terveydenhuollossa ja lääketutkimuksessa ja niistä aiheutuvia uusia osaamistarpeita, jotka tulisi ottaa huomioon farmasian opetuksessa (mm. potilaiden lääkehoidon onnistumisen varmistaminen).

Helsingin yliopisto Farmasian tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto farmasian laitos
Åbo Akademi
Suomen Apteekkariliitto
Suomen Farmasialiitto

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Innovaatioympäristö ja osaaminen

Timo Kekkonen
Johtaja

Kommentit

Kommentoi