Luonnoksista valtioneuvoston asetuksiksi kaatopaikoista ja valtioneuvoston asetukseksi jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (EK-2012-188)

Kaatopaikka-asetus on valmisteltu EU:n jätedirektiivin ja uuden jätelain nojalla. Keskeisin muutos aikaisempaan asetukseen koskee biohajoavan ja orgaanisen jätteen kaatopaikkakäsittelyn rajoittamista. Elinkeinoelämän näkökulmasta jätehierarkian toteuttaminen ja ilmastotavoitteet ovat kannatettavia asioita. Asetuksen valmistelussa on kuitenkin tehtävä huolellinen vaikutusten analyysi elinkeinotoiminnoille, sillä asetuksella on merkittävää vaikutusta yksittäisille yrityksille sekä myös PK-sektorin jätteiden käsittelyyn.

Asetuksen vaatimuksilla ei tule aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia vaan ottaa huomioon jätteen järkevimmät hyötykäyttömuodot kunkin yrityksen ja alueen lähtökohdista. Asetuksella tulee turvata suomalaisille yrityksille samat kilpailulähtökohdat mitä EU-direktiivi asettaa velvoitteiksi koko EU:n alueelle. Asetukseen tulee kirjata elinkeinoelämälle tärkeät poikkeustapaukset mm. hitaasti biohajoaville jätteille, joille ei ole luontevaa hyötykäyttöä.

Rajoituksen vaikutukset rankkoja – asteittainen eteneminen parempi

Suomessa elinkeinoelämän tuottamien jätteiden loppukäsittely tapahtuu suurelta osin kaatopaikoilla. VTT:n selvityksen mukaan 600 – 800 tuhatta tonnia orgaanisia jätteitä sijoitetaan nykyisin kaatopaikoille. Korvaavan käsittelyn osoittaminen on useilla toimialoilla hyvin haastavaa.

Biohajoavan ja orgaanisen jätteen kaatopaikkarajoitus esitetyssä laajuudessa johtaisi vaikeasti ratkaistaviin jätteiden käsittelyongelmiin. Siirtymäajaksi ehdotetaan vain vajaata 5 vuotta. Vaikutusta olisi pehmennettävä porrastamalla rajoitusten voimaantuloa ja ottaa huomioon alueellisten jätteidenkäsittelyratkaisujen toimintakuntoisuus. Kaatopaikkakäsittelykiellon rajoittaminen koskemaan alkuvaiheessa vain biohajoavia jätteitä tarjoaisi jätteiden tuottajille mahdollisuuden mukautua uuteen tilanteeseen. Se antaisi lainsäätäjille ja valvontaviranomaisille harkinta-ajan lisäksi mahdollisuuden uusien määräysten toteutuksen seuraamiseen ja kokonaisuudessaan parhaiden kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämiseen.

Kaatopaikka-asetukseen ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa jätteiden kierrätykseen ja muun hyödyntämiskäsittelyn kiinnostavuuteen joko kannustavasti tai negatiivisesti. Asetus edellyttää, että on löydettä-vä korvaavia käsittelymenetelmiä jätteiden hyödyntämislaitoksilla väistämättä syntyville rejekteille. Jos ne osoittautuvat kustannuksiltaan kalliiksi, sillä tulee olemaan vaikutusta jätteiden kierrätyksen ja muun hyödyntämiskäsittelyn kiinnostavuuteen.

Suomeen on rakennettu ja rakennetaan jätteiden energian hyödyntämislaitoksia. Jätteenpolttolaitosten tekniikka sallii useimpien elinkeinoelämän laitoksissa syntyvien palavien jätteiden hyödyntämisen. Onkin tärkeää, ettei ympäristölupa- ja päästörajojen asettamismenettelyssä synnytetä esteitä tällaiselle toiminnalle vaan jätevirtoja ja ympäristövaikutuksia voitaisiin katsoa kokonaisuuksina.

Eräät aineet määriteltävä ulkopuolelle – poikkeustilanteille määrittelyt

Järkevin tapa nykytiedolla hyötykäyttää eräät ainekset on käyttää niitä kaatopaikkarakenteissa tai muussa sopivassa maarakentamisessa. Muotoiluun ja esipeittoon muutoin tarvittaisiin neitseellisiä aineita. Orgaanista ainetta sisältävät prosessoidut jätemateriaalit ja niistä valmistetut tuotteet, kuten täyte-, kevenne- ja rakenneosat, joilla on kaatopaikalla jokin oleellinen funktio, tuleekin rajata asetuksessa rajoitusten ulkopuolelle tai määriteltävä ilman testausta maarakentamisessa hyväksyttäviksi jätteiksi. Tällaisia aineita ovat mm.

– kuitusavet
– kuitulietteet
– seula-alitteet
– rengasrouhe
– rengasgranulaatti

Paikallisista olosuhteista johtuen, erityisesti metsäteollisuudessa, on siistauslietteen ja soodasakan osalta mahdollistettava poikkeukset. Energiahyödyntäminen voi jätteenpolttoasetuksen tulkinnan tai pitkien etäisyyksien vuoksi tulla mahdottomaksi. Tämä taas vaarantaisi keräyspaperin hyötykäytön taloudellisen kannattavuuden.

Kaatopaikka-asetusehdotuksen 2 liitteen 3.5-kohdassa oleva lupaviranomaisen poikkeusvaltuus on tärkeä ja se tulee sisällyttää myös lopulliseen asetukseen. Tulkinnanvaraisuuksien minimoimiseksi olisi järkevämpää säätää poikkeustapauksista jo suoraan asetuksessa, esimerkiksi yksilöimällä keskeisiä poikkeustilanteita, kuten laiterikot tai elintarviketeollisuuden takaisinvetotilanteet.

Rakennus- ja purkujätteelle joustavampi hyötykäyttö

Juuri voimaan tulleen jäteasetuksen mukaan rakennus- ja purkutoiminnan jätteistä on kierrätettävä 70 % materiaalina v. 2020 mennessä. Se tarkoittaa käytännössä, että sadoille tuhansille tonneille puujätteitä on kehitettävä jokin muu hyödyntämiskeino kuin luonnollisin hyödyntäminen eli energiakäyttö. Esityksissä kaatopaikka-asetukseksi ja jäteasetukseksi rajataan biohajoavaa osaa sisältävän purkujätteen hyödyntämistä maarakentamisessa. Aivan ehdotonta kieltoa ei tule asettaa vaan ottaa olosuhteet ja eri vaihtoehdot huomioon järkevimmän ratkaisun löytämiseksi. Esimerkiksi käyttö liikunta-alueilla ja meluvalleissa tulee sallia. Esitys on suunniteltu laitettavaksi voimaan vuoden 2013 alussa. Jätteen hyödyntämistä maarakentamisessa olisi kuitenkin hyvä käsitellä ennen asetustekstin loppuun saattamista rakennusalan materiaalitehokkuusryhmässä. Kierrätystavoitteen saavuttamisessa nämä asetukset yhdessä MARA-asetuksen kanssa muodostavat ko-konaisuuden.

Määrittelyt yhtenäisiksi – oma näytteenotto mahdolliseksi

Kaatopaikaksi luokittelemattoman alueen määrittelyssä on eroa jäteverolaissa käytettyyn määrittelyyn. Toiminnanharjoittajien kannalta yhtenäisyys olisi selkeintä.

Näytteenoton teettämisen vaatimus riippumattomien henkilöiden tai laitosten toimesta lisäisi monessa tapauksessa kustannuksia tuomatta lisäarvoa ympäristön suojelulle. Esitämme, että omien akkreditoitujen näytteenottajien käyttäminen olisi mahdollista myös tulevaisuudessa. Sertifioiduilla laatu- ja/tai ympäristöjärjestelmillä voidaan osoittaa ja valvoa omien järjestelmien laatu.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Infra ja ympäristö

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala

Kommentit

Kommentoi