Euroopan komission ehdotus direktiiviksi koskien tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien kollektiivista hallinnointia ja musiikkiteosten rajat ylittävää verkkokäytön lisensiointia yhteismakkinoilla (KOM(2012)272/2) (EK-2012-258)

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on lähettänyt 16.7.2012 lausunnolle komission 11.7.2012 julkaiseman direktiiviehdotuksen tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja musiikkiteosten rajat ylittävän verkkokäytön lisensioinnista yhteismarkkinoilla (jäljempänä CRM - direktiiviehdotus) antaen lausuntoaikaa 31.8.asti. Elinkeinoelämän keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta ja esittää siihen kunnioittaen seuraavat huomiot:

Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Direktiiviehdotuksen yleisessä osassa (osa II) säädetään tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnoinnissa noudatettavista hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyden periaatteista ja erityisessä osassa (osa III) musiikkiteosten rajat ylittävästä lisensioinnista. Lisäksi direktiiviehdotus sisältää yleiset säännökset direktiivin soveltamisalasta ja keskeiset määritelmät (osa I), direktiivin täytäntöönpanosta (osa IV) ja raportoinnista loppusäännökset (osa V).

Komissio on asettanut ehdotuksen tavoitteeksi tekijänoikeuksien yhteishallinnointijärjestöjen tehokkaamman toiminnan ja valvonnan sekä musiikin multiterritoriaalisen lisensioinnin edistämisen sisämarkkinoilla.

Ehdotus on osa EU:n sisämarkkinoiden toimenpidepakettia ja se sisältyy hankekohtaisena kirjauksena EU:n digitaaliseen agendaan, IPR-strategiaan sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevaan tiedonantoon.

EK:n keskeiset viestit

EK kannattaa direktiiviehdotuksen tavoitteita ja sisältöä tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista ja musiikkiteosten rajat ylittävästä lisensioinnista.

Elinkeinoelämän kannalta on (sekä oikeudenhaltijan että käyttäjän kannalta katsottuna) on tärkeää, että yhteishallinnointijärjestöt toimivat läpinäkyvästi, tehokkaasti ja luotettavasti. Sääntely mahdollistaa puuttumisen tilanteisiin, joissa kollektiivihallinnointijärjestöjen toiminta ei täytä hyvän hallinnon periaatteita. Tällaista ei nykyiseen kansalliseen lainsäädäntöön käytännössä sisälly, sillä sopimuslisenssijärjestelmänkin osalta hyvän hallinnon periaatteet on kirjattu vain sopimuslisenssijärjestöksi hyväksymistä koskevaan hallinnolliseen päätökseen.

EK pitää hyvänä, että ehdotus rajat ylittävien oikeuksien lisensioinnista koskee vain musiikkiteoksia, muttei muita teoslajeja. Musiikki muodostaa oman erityisen markkinansa, johon sovellettavat periaatteet ja käytännöt eivät ole välttämättä lainkaan sovellettavissa muunlaisiin sisältöihin.

EK kannattaa oikeuksien suoraa hankintaa pääasiallisena lisensioinnin muotona ja sitä tulisi käyttää aina kun vain käytännössä mahdollista. Lisensiointijärjestelmän edistämisessä on tärkeä muistaa, ettei sama lisensiointimalli sovi kaikkiin teostyyppeihin. Kollektiivihallinnoinnin laajentaminen digitaalisessa ympäristössä musiikin rajat ylittävästä lisensioinnista muihin teoslajeihin olisi omiaan vaarantamaan oikeudenhaltijoiden kielto-oikeuden ja siten heikentäisi oikeudenhaltija-asemassa olevien yritysten (mm. kustannus- ja tv-yhtiöt) mahdollisuuksia investoida ja työllistää sisältötuotantomarkkinoilla.

Direktiiviehdotukseen sisältyvästä yhteishallinnointijärjestöjä koskevasta sääntelystä ei tule kuitenkaan luoda hallinnollisesti liian raskasta ja kallista järjestelmää. Yhteishallinnointijärjestöjen toiminnan tehostaminen on erittäin tärkeä tavoite, mutta se tulee voida toteuttaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja kustannuksia aiheuttamatta. EK näkee riskinä, että näitä järjestelmän toiminnan tehostamisesta syntyviä kustannuksia saatettaisiin yrittää vyöryttää käyttäjien maksettavaksi. Direktiiviehdotuksesta neuvoteltaessa Suomen tulisikin kiinnittää huomiota siihen, ettei sääntelyllä luoda liian raskasta ja monimutkaista järjestelmää.

Yhteishallinnointia koskevat periaatteet (osa II, artiklat 4-20)

EK pitää tärkeänä, että ehdotuksessa tekijänoikeusjärjestöjen hallinnon avoimuus ulotetaan laajalle eli koskemaan niin jäseniä kuin muita oikeudenhaltijoita sekä käyttäjiä.

Ehdotuksen 5 artiklan mukaan oikeudenhaltijalla on oikeus valita yhteishallinnointijärjestö, kuinka laajat oikeudet haluaa järjestölle luovuttaa ja milloin haluaa valtuutuksensa järjestöön päättää. EK pitää tätä toivottavana kehityssuuntana. On hyvä, että oikeudenhaltijalle annettaisiin mahdollisuus irrottautua järjestön kanssa tekemästään sopimuksesta sekä lisensioida myös suoraan ilman, että välikätenä toimivaa yhteishallinnointijärjestö voisi tämän kieltää.

Artiklassa 15 säädetään suhteesta käyttäjiin ja erityisesti yhteishallintajärjestöjen velvollisuudesta käydä neuvotteluita käyttäjien kanssa hyvässä uskossa, avoimesti ja kaikki tarpeellinen tieto osapuolille tarjoten. Säännöksessä lähdetään siitä, että neuvotteluissa sovellettavat tariffit ovat objektiivisesti perusteltuja ja heijastavat oikeuksien kaupallista arvoa. Lisäksi todetaan, että mikäli kansallinen oikeus ei määrittele erillisen korvauksen määrää, tulee järjestöjen se määritellä näiden oikeuksien kaupalliseen arvoon perustuen.

EK kannattaa yhteishallintajärjestölle asetettavaa velvoitetta neuvotteluiden käymisestä käyttäjien kanssa avoimuuden periaatetta noudattaen. Sen sijaan EK ei kannata yhteishallinnointijärjestöille artiklan loppuosassa annettavaa yksipuolista oikeutta määritellä erityisen korvausoikeuden määrä, jos kansallinen sääntely ei tätä määritä. Näitä erityisiä korvausoikeuksia on ymmärtääksemme useita liittyen ainakin tekijän yksinoikeuden rajoituksiin, ja niistä vain osa määritelty laissa kuten esim. yksityistä kopiointia koskeva hyvitysmaksu.

Tällainen yhteishallinnointijärjestölle annettava yksipuolinen oikeus päättää tariffista olisi mielestämme epäoikeudenmukainen tilanteessa, jossa käyttäjällä ei ole vaihtoehtoista tietä lisenssin hankkimiseen. Menettely olisi omiaan nostamaan oikeuksien hankinnasta käyttäjille syntyviä kustannuksia. Katsommekin, että ko. säännöskohta tulisi poistaa ehdotuksesta, sillä se on vastoin markkinaehtoisten ratkaisujen löytämistä rajat ylittävään lisensiointiin. Tämän puolesta myös Suomi on liputtanut asiaa koskevassa valtioneuvoston kannassa. Tekijänoikeuksien kollektiivilisensiointia koskevat markkinat toimivat parhaiten silloin, kun tariffit syntyvät yhteisvalvontajärjestön ja käyttäjää edustavan tahon välillä käytyjen aitojen ja rehellisten neuvottelujen päätteeksi sen sijaan, että yhteisvalvontataho yksipuolisesti määrittää tariffin ja ehdot.

Artiklassa 18 säädetään yhteishallintojärjestön velvollisuudesta tarjota jäsenille ja muille oikeudenhaltijoille, toisille yhteishallinnointijärjestöille sekä käyttäjille tietoja näiden niitä vaatiessa mm. järjestön noudattamista standardilisenssiehdoista tariffeineen, järjestön hallinnoimista oikeuksista ja repertuaareista sekä niiden maantieteellisestä laajuudesta. Lisäksi 19 -20 artiklassa säädetään yhteishallinnointijärjestön velvollisuudesta julkaista erikseen luetteloidut järjestön toimintaa koskevat tiedot sekä tietoa myös muutoksenhakumenettelystä ja -keinoista.

Pidämme yleisesti hyvänä, että direktiiviehdotuksella kodifioidaan sääntelyn tasolle avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita, joita kilpailuoikeutta käsitelleissä oikeustapauksissa EU:ssa (EUT ja komissio) on nostettu esille ja joiden noudattamista eräiden maiden tekijänoikeusjärjestöt ovat laiminlyöneet julkisuuttakin herättäneissä väärinkäytöstapauksissa.

Ehdotukseen sisältyy myös yhteishallinnointijärjestölle velvollisuus tarjota muutoksenhakumahdollisuus ja pyrkiä samalla edistämään vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyiden käyttöä. EK pitää tätä kirjausta myönteisenä ja toivoo sen edistävän riitojen ratkaisemista nykyistä tehokkaammin eli käytännössä aina kun mahdollista nopeammin ja pienemmillä kustannuksilla kuin normaalissa pitkäkestoisessa ja kalliissa tuomioistuinmenettelyssä.

Musiikkiteosten rajat ylittävä lisensiointi ja direktiivin täytäntöönpano (osa III-IV, artiklat 21- 40)

Ehdotuksen 29 ja 30 artiklassa säädetään yhteishallinnointijärjestön oikeudesta pyytää toista kollektiivijärjestöä edustamaan repertuaariaan tilanteessa, jossa se ei itse myönnä rajat ylittävää lisenssiä. Vastaavasti oikeudenhaltijalla on oikeus valita toinen kollektiivihallinnointijärjestö hoitamaan rajat ylittävää lisensiointia, jos oikeudenhaltijan ensisijainen yhteishallinnointijärjestö ei tätä mahdollista omasta takaa.

EK kannattaa tätä direktiivin mahdollistamaa valinnan vapautta pitäen kuitenkin tärkeänä, että jatkossakin lisenssit kotimaisen sekä ulkomaisen musiikin käyttöön olisi mahdollista hankkia myös kansallisten yhteishallintojärjestöjen kautta ja erityisesti tilanteissa, joissa on kysymys musiikkiteosten paikallisesta käytöstä (esim. musiikin julkinen esittäminen).

Valtioneuvoston kanta

Voimassa oleva valtioneuvoston kanta

Valtioneuvostolla on jo olemassa tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ja musiikin rajat ylittävää lisensiointia koskevaan EU-hankkeeseen yleinen kanta sen pohjalta mitä Suomi on lausunut asiasta komission 24.5.2011 julkaisemaan aineettomien oikeuksien strategiaan ja jo tätä aikaisemmin komissiolle syksyllä 2011 usean muun jäsenmaan kanssa yhteisellä kirjeellä. Näissä painotetaan tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnin hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyden periaatteiden kirjaamista lain tasolle ja rajat ylittävän lisensioinnin edistämistä digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi.

Suomi on katsonut, että rajat ylittävässä lisensioinnissa tulee keskittyä ensisijaisesti markkinaehtoisiin ratkaisuihin ja pitää myös digitaalisessa ympäristössä lähtökohtana yksilöllistä lisensiointia. Lisensiointimarkkinoiden sääntelyssä tulee edetä varoen. Kollektiivilisensiointiin voidaan turvautua tilanteissa, joissa oikeuksien yhteishallinnoinnin käyttöönoton perusteet täyttyvät kuten esim. suurten repertuaarien ja käyttäjämäärien tilanteissa.

EK yhtyy valtioneuvoston voimassa olevaan kantaan ja katsoo, että komission direktiiviehdotus täyttää Suomen nykyiset linjaukset tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ja musiikin rajat ylittävää lisensiointia koskevien toimenpiteiden tarpeellisuudesta digitaalisten sisämarkkinoiden avaamisen edistämiseksi.

U-kirjelmän valmistelu

Direktiiviehdotuksesta valmisteltu U-kirjelmäluonnos on tullut EK:lle kommentoitavaksi jo viime viikolla Työ- ja elinkeinoministeriön EU8-jaoston (ns. kilpailukyky-jaosto) kirjallisen menettelyn kautta, eli yli viikkoa ennen OKM:n sidosryhmille direktiiviehdotukseen antaman lausuntoajan päättymistä.

EK on lausunut ko. U-kirjelmäluonnoksesta ja viittaa siltä osin ao. ministeriölle 24.8. toimittamiinsa kommentteihin. Kuten näissä kommenteissa toimme jo esille, toivomme että sidosryhmäpalaute otetaan aidosti huomioon U-kirjelmän jatkovalmistelussa ja valtioneuvoston kanta direktiiviehdotukseen pysyy linjassa asiaa käsittelevän jo voimassa olevan valtioneuvoston kannan kanssa.

Lopuksi haluamme nostaa esille vielä yksittäisen sisällöllisen huomion U-kirjelmän sisältöön koskien yhdistyslain soveltumista yhteishallinnointijärjestöjen toimintaan. OKM:n laatimassa U-kirjelmäluonnoksessa todetaan, että Suomessa yhteishallinnointijärjestöjen toiminta ja sen valvonta perustuu yhdistyslakiin.

EK katsoo yhdistyslain soveltuvan huonosti yhteishallinnointijärjestöihin. Lain soveltamisalan mukaan se ei koske yhteisöä, jonka tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka jonka tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen. Näkemyksemme mukaan yhdistyslaki ei myöskään tarjoa riittäviä välineitä järjestöjen epäasialliseen toimintaan puuttumiseksi. Myös näistä syistä EK katsoo, että Suomen lainsäädäntöön tarvitaan erillistä sääntelyä, joka turvaisi oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien intressejä direktiivissä esitetyn mukaisesti.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Lainsäädäntö ja työelämä

Jukka Ahtela
johtaja

Kommentit

Kommentoi