Lausunto koskien valtioneuvoston luonnonvaraselonteon ”Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous” linjausten päivitystä (EK-2014-35)

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta (jäljempänä EK) lausuntoa koskien valtioneuvoston luonnonvaraselonteon linjausten päivitystä.

EK pitää päivitettyjen strategisten tavoitteiden sisältöä lähtökohdiltaan hyvänä. Linjausten päivityksessä on perustellusti korostettu runsaisiin luonnonvaroihimme ja niiden kestävään hyödyntämiseen perustuvaa tasokasta osaamista sekä Suomen johtavaa roolia kestävän luonnonvaratalouden ratkaisujen viejänä. Tähän liittyy paljon liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti kehittyvissä talouksissa, joissa luonnonvarojen käyttö lisääntyy vauhdilla. Päivitetyissä linjauksissa on nostettu esiin hyviä toimenpiteitä luonnonvaratalouteen perustuvan liiketoiminnan kehittämiselle kuten luonnonvaratutkimuksen lisääminen, t&k&i-toiminnan suuntaaminen nykyistä paremmin tuotteistamiseen, kaupallistamiseen ja viennin lisäämiseen sekä uusien innovaatioiden ja toimintamallien kokeiluympäristöjen kehittäminen.

Linjausten päivityksessä todetaan, että vuoden 2010 luonnonvaraselonteon jälkeen on tullut paljon uusia luonnonvaroihin läheisesti liittyviä linjauksia kuten kansallinen energia- ja ilmastostrategia, biotalousstrategia, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia, cleantechin strateginen ohjelma, kansallinen materiaalitehokkuusohjelma sekä mineraalistrategiaa täydentävä kestävän kaivannaisteollisuuden toimintaohjelma. Tämä tekee luonnonvarapolitiikasta sirpaleista. On tärkeää, että eri politiikanalojen linjaukset ovat johdonmukaisia keskenään ja että jatkossa vältetään päällekkäisten strategioiden laatimista.

Resurssitehokkuuden parantaminen on noussut keskeiseksi politiikaksi Euroopan unionissa. Tähän liittyy huolia elinkeinoelämän keskuudessa. EU:sta tulevilla linjauksilla voi olla merkittävä vaikutus luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen pohjautuvalle taloudellemme. EK korostaa, että aloitteellinen ja ennakoitava EU-vaikuttaminen sekä suomalaisten luonnonvarapoliittisten näkökulmien ottaminen johdonmukaisesti huomioon EU-tason regulaatiota ja strategioita valmistellessa on siksi erittäin tärkeää.

Resurssien käyttö on riippuvaista maiden olosuhteista ja lähtökohdista.

Resurssitehokkuudessa on olennaista edistää resurssien riittävyyttä globaalisti, jolloin Suomen omien luonnonvarojen käytön kehittäminen ja
tehostaminen on ensisijaisessa asemassa paikallisen käytön vähentämiseen verrattuna. Suomessa on paljon luonnonvaroja, mikä on vaikuttanut tuotantorakenteen muotoutumiseen.

Kansantalouden resurssi-intensiivisyys ei kerro resurssien käytön tehokkuudesta, vaan riippuu pitkälti maan luonnonvaroista ja niiden pohjalta kehittyneestä elinkeinorakenteesta. Avoimessa taloudessa yksittäisen kansantalouden resurssi-intensiivisyydellä ei ole merkitystä vaan olennaista on, kuinka tehokkaasti resursseja käytetään, kun hyödykkeitä tuotetaan maailmanmarkkinoille.

Ennen kuin voidaan keskustella tavoitteista, pitää perusasioiden olla kunnossa: määritelmät, indikaattorit, tilastointi ja luotettava data. Toistaiseksi resurssitehokkuuden mittaamiseen saati maavertailuun ei ole olemassa riittävän varmoja ja yhtenäisiä perustietoja. Resurssitehokkuutta onkin perusteltua edistää kansallisten ohjelmien avulla eikä keskitettyjen tavoitteiden tai kaavamaisten määräysten kautta.

Resurssitehokkuus on ollut aina teollisuuden lähtökohta. ”Vähemmästä enemmän” -ajattelu kuuluu resurssi-intensiivisen teollisuuden bisneslogiikkaan: raaka-aineet ovat teollisuudelle aina kustannus ja siksi ne kannattaa hyödyntää tehokkaasti. Resurssitehokkuuden avulla voidaan pienentää kustannuksia, mutta väärin valitut ohjauskeinot voivat nostaa kustannuksia ja siten heikentää kilpailukykyä. Resurssitehokkuuden edistämisessä ei pidä käyttää kustannuksia lisääviä ohjauskeinoja, kuten luonnonvaraveroja.

Mahdollisuuksia hyödyntää luonnonvaroja kestävästi sekä investoida ympäristömyönteisempään tuotantoon ei saa vaikeuttaa EU-tason tai kansallisella sääntelyllä. Linjausten päivityksessä perustellusti todetaan, että luonnonvarojen kestävää ja innovatiivista hyödyntämistä mahdollistavia esteitä tulee poistaa lainsäädännöstä. Lisäksi investointihankkeiden lupa- ja viranomaisprosesseja tulee sujuvoittaa ja niiden käsittelyyn kuluvaa aikaa lyhentää.

Selvityksessä on myös otettu esille turvetuotannon luonnonarvoja koskeva säännösehdotus uudessa ympäristönsuojelulaissa (HExx). Ehdotus on tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä. EK toteaa, että toiminnanharjoittajia koskevat luonnonsuojelulliset ratkaisut tulisi toteuttaa joko maankäytön ohjauksen välineillä tai luonnonsuojelulain keinoin. Tämä on tärkeää, jotta ennestään ruuhkautunutta ympäristölupajärjestelmää ei rasiteta nykyistä enemmän.

Kunnioittavasti
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala
Johtaja

Lisätietoja:

Kommentit

Kommentoi