Lausunto hallituksen esityksestä tartuntatautilaiksi (EK-2014-131)

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä tartuntatautilaiksi. Elinkeinoelämän keskusliitto EK esittää lausuntonaan seuraavaa:

Hallituksen esityksessä ehdotetaan vuonna 1986 annetun tartuntatautilain korvaamista uudella lailla. Valtion ja kunnan viranomaisten tehtävät tartuntatautien torjunnassa säilyvät esityksen perusteella pitkälti ennallaan. Uudeksi säännökseksi ehdotetaan mm. potilastyössä olevan terveydenhuollon työntekijän rokotusta potilaiden suojaamiseksi.

Tartuntatautien torjunnan valtakunnallinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat esityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Kansallisena asiantuntijalaitoksena toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo tartuntatautien torjuntaa vastuualueellaan. Kunnat järjestävät tartuntatautien torjunnan ja hoidon omalla alueellaan. Sairaanhoitopiirit tukevat kuntia torjuntatyössä ja ne osallistuvat tartuntatautien diagnostiikkaan ja hoitoon sekä epidemioiden seurantaan. Lakiesityksessä on määritetty, että aluehallintovirastossa, sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä sekä kunnassa on oltava virkasuhteessa oleva tartuntataudeista vastaava lääkäri.

Ehdotettu järjestäytymistapa sekä virkarakenne ovat perusteltuja nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä, mutta käynnissä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen myötä nämä suunnitelmat joudutaan päivittämään pian. Sairaanhoitopiirien ja kuntien osalta tartuntatautien torjuntatyön sitominen julkiseen virkaan ei tulevaisuudessa onnistune, joten aluehallintovirastojen merkitys tulee korostumaan aivan kuten maissa, joissa terveydenhuolto ei perustu julkiseen palvelutuotantoon.

Uutena asiana lakiesityksessä todetaan, että tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiiden potilaiden läheisyydessä työskentelyyn ei saa käyttää henkilöitä, joilla on puutteellinen rokotussuoja muuten kuin aivan erityisistä syistä. Rokotusta ei kuitenkaan tarvita tilanteessa, jossa työntekijällä on jo sairastetun taudin antama suoja. Tätä tarkoitusta varten työnantajan tulee seurata rokotus- ja immuniteettitilannetta ja kustantaa työntekijöille ne tarpeelliset rokotukset, jotka eivät kuulu rokotusohjelmaan. Seuranta edellyttää työntekijöiden ja työharjoittelussa olevien opiskelijoiden rokotustietojen käsittelyä. Koska näitä tietoja voidaan käsitellä vain työntekijän suostumuksella, jää avoimeksi miten menetellään tilanteessa, jossa työntekijä ei salli rokotustietojensa käsittelyä.

Rokottamaton henkilö, jolla ei ole sairastetun taudin antamaa suojaa, on pyrittävä sijoittamaan tehtävään, jossa taudin mahdollisesta leviämisestä potilaille aiheutuva vaara on pieni. Nämä määräykset voivat aiheuttaa ongelmia tilanteessa, jossa terveydenhuollon työntekijä kieltäytyy ottamasta rokotusta, eikä työnantajalla ole mahdollisuuksia kohtuullisin järjestelyin sijoittaa henkilöä muuhun työhön. Rokotusten merkitystä on syytä korostaa jo terveydenhuoltoalaa opiskeleville, jotta vaikeasti ratkaistavat tilanteet myöhemmin työelämässä jäisivät mahdollisimman vähiin.

Lakiesityksessä velvoitetaan työterveyshuolto osallistumaan koko väestölle poikkeuksellisissa epidemiatilanteissa toteutettavien kiireellisten yleisten rokotusten toimeenpanoon. Näin onkin jo onnistuneesti menetelty influenssapandemiatilanteessa. On hyvä että tämä toimintamalli kirjataan lakiin, jotta yhteistyö toteutuu tarvittaessa nopeasti ja yhdenmukaisesti koko maassa. Nämä yleiset rokotukset esitetään korvattaviksi työterveyshuollon kustannuksina. Itse rokotusaineet tulee kustantaa julkisesti.

Työnantajan on lakiesityksen mukaan edellytettävä työntekijältä tai harjoittelijalta selvitystä siitä, ettei hän sairasta yleisvaarallista tartuntatautia, jos tämä toimii sellaisissa tehtävissä, joihin liittyy tartuntataudin tavallista suurempi leviämisvaara tai jossa leviämisen seuraukset ovat tavallista vakavammat. Tällaisina tehtävinä on lueteltu tietyt sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät, alle kouluikäisten lasten tai vanhusten hoito, pakkaamattomien helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittely sekä muut tehtävät, joissa taudin leviämisen vaara elintarvikkeiden välityksellä on ilmeinen.

Elintarviketyön osalta todetaan että työnantajan on tarpeen mukaan vaadittava tieto tutkimuksen tuloksesta työntekijän palattua maasta, jossa hän on voinut saada yleisvaarallisen tartuntataudin, käytännössä salmonellan tai koleran. Tarveharkinnan ulottaminen koskemaan näitä tutkimuksia on perusteltua, sillä matkailun lisäännyttyä merkittävästi ei ole kustannusvaikuttavaa tutkia kaikkia niitä työntekijöitä, jotka ovat olleet matkalla esimerkiksi turvalliseksi luokitelluissa turistikohteissa maissa, joissa näitä tartuntatauteja kuitenkin yleisellä tasolla esiintyy.

Uutena asiana työstä pois määrääminen, karanteeni ja eristys voidaan toteuttaa pelkästään tartuntataudeista vastaavan lääkärin määräyksenä tiettyjen määriteltyjen aikarajojen puitteissa. Pidempiaikaisista toimenpiteistä päättää tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin, samoin kuin mahdollisista tahdonvastaisista toimista. Menettely vähentää hallinnollista työtä kun yleisimmin tehtävä päätös, työstä pois määrääminen, ei pääsääntöisesti mene enää toimielimen päätettäväksi.

Erityinen työstä pidättämiseen liittyvä ongelma syntyy tilanteissa, joissa hoitohenkilökunnan jäsen on oireeton lääkkeille erittäin vastustuskykyisen mikrobin kantaja, bakteerin häätäminen ei onnistu, eikä työnantajalla ole tarjota soveltuvaa korvaavaa työtä. Lakiesityksessä ei oteta kantaa näihin erityistilanteisiin, vaikka ne aiheuttavat käytännön hoitotyössä vähintään yhtä merkittäviä ongelmia kuin yleisvaarallisiin tartuntatauteihin liittyvät työstä pidättämiset. Menettelytapoja on syytä käsitellä perusteellisemmin 17 §:ssä ja sen perusteluissa.

Työhön liittyvien vaarojen vuoksi annettavat rokotukset, jotka eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, on lakiesityksessä kirjattu kuuluviksi osaksi työnantajan järjestämää työterveyshuoltoa. Vastaavaa rokotussuojaa tarvitsevat työntekijöiden lisäksi samoissa tehtävissä toimivat opiskelijat ja työharjoittelijat, joiden osalta rokotusten toteuttaminen jää lakiesityksessä määrittelemättä. Lakiesitystä on näiltä osin syytä täydentää ja kuvata opiskelijoiden rokotusten järjestäminen, sillä opiskelijat eivät ole yleensä työsuhteessa harjoittelupaikkansa työnantajaan. Näin ollen he eivät ole harjoittelupaikkansa työterveyshuollon piirissä, eikä työterveyshuolto myöskään rokotusten aikatauluttamiseen liittyvistä syistä ole käyttökelpoinen taho toteuttamaan opiskelijoille kuuluvaa rokotussuojaa. Käyttökelpoinen vaihtoehto voisi olla hankkia tälle erityisryhmälle rokotteet osana kansallista rokotusohjelmaa ja antaa ne heille opiskeluterveydenhuollossa, jolloin kaikki eri terveydenhuoltoalan opiskelijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa.

Työterveyshuollolla on merkittävä vastuu tartuntatautien torjunnassa terveystarkastusten, altistumisriskitilanteiden hoidon sekä altistuneiden seurannan osalta. Tämä työ on perusteltua kuvata selkeästi laissa, etenkään kun työterveyshuolto ei suurimmaksi osaksi ole osa julkista perusterveydenhuoltoa. Esityksessä työterveyshuollon osuutta ei ole kuvattu juuri muuten, kuin poikkeuksellisissa epidemiatilanteissa annettavien kiireellisten yleisten rokotusten osalta.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Työmarkkinat
Lasse Laatunen
Johtaja

Lisätietoja

Kommentit

Kommentoi