Eräiden ympäristöä koskevien hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamisesta

Esityksen yleiset tavoitteet

Yleiseltä kannalta esityksen tarkoituksena on kehittää korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) roolia enemmän hallintoa ja hallintotuomioistuimia ratkaisuillaan ohjaavaan suuntaan. Esityksessä viitataan tarkoituksenmukaiseen resurssien käyttöön ja siihen, että valituslupajärjestelmä mahdollistaisi KHO:n keskittymisen vaativiin asioihin ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseen. Tavoitteita voidaan pitää kannatettavi-na. Ehdotettu sääntelyn nähdään myös turvaavan mahdollisuutta saada nykyistä nopeammin ylimmän oikeusasteen ratkaisu, silloin kun se on tarpeellista.

EK on jo pitkään tuonut esille ongelmia, jotka liittyvät investointiluvituksen pitkään kestoon ja pyrkinyt edistämään hallintopäätösten mukaan lukien tuomioistuinten käsittelyaikojen nopeuttamista. Esityksen mukaan valituslupajärjestelmällä voidaan nopeuttaa päätösten lainvoimaiseksi tuloa jossain määrin. Pidämme tätä tärkeä, sillä lu-pajärjestelmäkokonaisuuden eri päätösten ja menettelyjen kokonaiskestoa voidaan lyhentää vain, jos kaikkia tai valtaosaa hallintopäätöksenteon eri vaiheista sujuvoitetaan ja nopeutetaan.

Valitusluvan käsittelyn kesto korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Haluamme kiinnittää huomiota esityksen vaikutuksiin siltä osin, kun siinä arvioidaan valituslupa-asioiden käsittelyn tulevaa kestoa. Vuonna 2016 maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten valituslupa-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 7,7 kk. Inves-tointihankkeiden kaikkien viranomaisvaiheiden kokonaiskäsittelyajan arvioidaan lyhenevän noin 10 %. Tältä osin viittaamme korkeimman oikeuden (KKO) tilastoihin, joiden perusteella valtaosa valituslupa-asioista ratkaistaan 3-6 kk. Näemme, että vaikka käsiteltävissä asioissa on eroavaisuuksia, tulisi KHO:n käsittelyaikojen lähentyä muutamassa vuodessa KKO:n käsittelyaikoja.

Esityksen pääasialliset ehdotukset ovat kannatettavia

Esityksessä ehdotetaan ympäristöasioiden muutoksenhakua uudistettavaksi siten, että muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi jatkossa valituslupaa. Valituslupa ulotetaan koskemaan ympäristönsuojelulain ja vesilain päätöksiä laajasti. Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain yhteiskäsittelyasiat tulisivat yhtenäisen valituslupamenettelyn piiriin.

Maankäyttö- ja rakennuslain osalta valitusluvan voimassa olevaa alaa ehdotetaan laajennettavaksi uusiin asiaryhmiin ja valituslupajärjestelmän muuttamista hallintolainkäyttölain mukaiseksi.

Luonnonsuojelulain voimassaolevaa valituslupajärjestelmää laajennettaisiin koskemaan kaikkia 62 §:ssä tarkoitettuja tilanteita.

Esityksessä ehdotetaan myös, että myös vesilain mukaisen vesitalouslupa-asian valituskirjelmät toimitettaisiin jatkossa ympäristönsuojelulakia vastaavasti suoraan Vaasan hallinto-oikeuteen.

Ehdotuksen kattavuutta voidaan pitää riittävänä, sillä se tarkoittaisi, että ympäristö-asioiden muutoksenhaussa eri asiaryhmät olisivat jatkossa kauttaaltaan KHO:n valitusluvan piirissä. Uusien valituslupajärjestelmän piiriin tulevien asioiden lisäksi esityk-sessä yhtenäistetään valituslupajärjestelmää myös olemassa olevilta osin, mitä voi-daan pitää tasapuolisena ja selkeänä ratkaisuna.

Hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaiset valitusperusteet

On selvää, että myös yritykset tarvitsevat tehokasta oikeussuojaa, joka taataan muutoksenhakumahdollisuuksilla. Valmistelun aikana on noussut esiin, että erityisesti EU:n teollisuudenpäätösdirektiivin mukaisten BAT-päätelmien kansalliseen toimeen-panoon liittyy sekä teknisiä että taloudellisia kysymyksiä, joiden osalta yrityksillä voi olla painavia perusteita saada asiansa käsitellyksi myös korkeimmassa oikeusas-teessa. Tältä osin kiinnitämme huomiota esityksen perusteluihin (s. 22), jossa on näkemyksemme mukaan hyvin otettu esille näitä seikkoja. Esityksen perustelut ovat tärkeitä ja hyvin tarpeellisia, ne ovat lainkäytön ohjaavuuden kannalta olennaisia.

Lakiesityksen jatkovalmistelussa on mielestämme hyvä vielä arvioida em. säännösten perustelujen tarkkuus ja tarpeen mukaan myös se, onko ns. direktiivilaitosten muutoksenhausta mahdollista säätää erikseen lakitasoisesti.