Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä

Tervetuloa vastaamaan lausuntokyselyyn I) luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laiksi alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ja laiksi yksityisistä rekrytointipalveluista sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta sekä II) luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä.

I. Esitys sisältää kolme uutta lakiehdotusta:
1. lakiehdotus: laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista
2. lakiehdotus: laki alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta
3. lakiehdotus: laki yksityisistä rekrytointipalveluista.

Seuraavat voimassa olevat lait kumottaisiin:
– laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
– laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014)
– laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta (7/2014)
– laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (9/2013)
– laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003).

Lisäksi muutettaisiin työttömyysturvalakia ja eräitä muita lakeja.

II. Esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi kotoutumisen edistämisestä, joka korvaisi voimassa olevan lain (1386/2010).

1. Laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista

Ehdotetun julkisia rekrytointi- ja osaamispalveluja koskevan lain keskeisenä sisältönä olisi työnhakijan palveluprosessin määrittely (2 luku) sekä niiden rekrytointi- ja osaamispalveluiden määrittely, joita jokaisessa maakunnassa olisi oltava tarjolla (3 luku). Rekrytointipalveluna maakunnan tulisi välittää tietoa osaavan työvoiman saatavuudesta ja työtilaisuuksista, antaa rekrytointiin ja työnhakuun liittyvää neuvontaa sekä yhteen sovittaa työtilaisuuksia ja työnhakijoita. Osaamispalveluna maakunnassa tulisi olla tarjolla ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä kasvupalvelukoulutusta. Maakunta voisi lisäksi järjestää muita rekrytointia ja työnhakua tukevia sekä osaamista kehittäviä palveluja. Muista palveluista määriteltäisiin tarkemmin ainoastaan työkokeilu (4 luku). Muutoin palveluiden sisältöä ei määriteltäisi.

3) 1 luku Yleiset säännökset, kommentit:

EK tukee lakiehdotuksen tavoitteita. Uuteen palvelujärjestelmään, järjestäjä – tuottaja -malliin, siirryttäessä on lain sisällön selkeyden ja palveluiden ennakoitavuuden turvaamiseksi varsinaiset substanssimuutokset pidettävä vähäisinä.

Ehdotuksessa kasvupalvelulaiksi esitetään tuleville maakunnille päätösvalta yleiskatteellisen avustuksen kohdentamiseen. EK on lausunut siitä ehdotuksesta erikseen. Tuomme kuitenkin esiin huolemme siitä, että rekrytointi- ja osaamispalvelujen saatavuus ja sisältö tulevat vaihtelemaan huomattavasti maakunnittain. Maakunnittain toisistaan poikkeavista toimintatavoista aiheutuu merkittävää haittaa rekrytointi- ja osaamispalveluita tarjoaville ja käyttäville yrityksille. Erilaiset toimintatavat ja palveluiden eri sisällöt tuottavat lisätyötä ja vähentävät skaalaetuja. Edelleen on epäselvää, miten työnantajien, työntekijöiden ja palveluntarjoajien ylimaakunnallisiin tarpeisiin vastaaminen ja maakuntien yhteistyö turvataan. Riskinä voi olla myös se, että rekrytointi- ja osaamispalvelujen järjestämiseen ei ohjata riittäviä resursseja.

EK pitää välttämättömänä, että maakunta voi itse tuottaa rekrytointi- ja osaamispalvelut ainoastaan todetussa markkinapuutetilanteessa. Palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa on hyödynnettävä myös koulutuksen järjestäjien, ylläpitäjien ja korkeakoulujen potentiaali.

Palveluiden tuottajasta määrätään muun muassa lakiehdotuksen 2 §:ssä ja sen perusteluissa.

EK toteaa, että palveluiden järjestäjän ja tuottajan erottaminen ja palveluiden tuottaminen ensisijaisesti markkinaehtoisin ratkaisuin tukee esityksen tavoitteita. Markkinaehtoisuuden lisääntyminen palveluntuotannossa yksityisille palveluntarjoajille luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä edistää innovatiivisten ja kustannustehokkaiden palveluratkaisujen syntyä.

Laissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että mikään palvelujen tuottaja ei saa epäreilua kilpailuetua omistajastaan johtuen. Tuottajia on kohdeltava kilpailuneutraalisti riippumatta siitä, ovatko ne esimerkiksi yksityisessä, kunnan, kuntayhtymän tai maakunnan omistuksessa. Verovaroin tuotettavan palvelun rahoituksen on oltava läpinäkyvää, eikä palvelun tuottamista saa tukea toisesta palvelusta saaduilla maksuilla. Mikäli sama yksikkö tuottaa sekä kilpailluilla markkinoilla harjoitettavia palveluja, että muita palveluja, sen on eriytettävä palvelut kirjanpidollisesti toisistaan.

Palveluja koskevia sopimuksia tehtäessä ja niistä päätettäessä on pyrittävä mahdollisimman monipuoliseen tuotantorakenteeseen. EK korostaa hankkijan osaamisen tärkeyttä, jotta se voi sekä suoriutua virheettömästi menettelystä, että tehdä veronmaksajien ja palvelun loppukäyttäjien kannalta onnistuneita hankintoja. Mahdolliset tarjouskilpailut on tehtävä niin, että myös pk-yritysten on mahdollista osallistua niihin. Maakunnan ei tulisi palvelujen järjestäjänä asettaa palveluntuottajalle suhteettomia tai kohtuuttomia vaatimuksia, jotka sitten perusteetta jättäisivät sopimusten ulkopuolelle päteviä kandidaatteja. Kilpailutuksissa tulisi huomioida julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 1397/2016 (jäljempänä hankintalaki) tavoitteet ja keinot pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Edelleen kilpailutuksissa tulisi huomioida hankintalain mukaisesti hinnan ohella myös palvelun laadun varmistaminen. Maakunnan on kohdeltava kaikkia kilpailutukseen osallistuvia palveluntarjoajia samalla tavalla ja huolehdittava kilpailuneutraliteetin toteutumisesta, riippumatta siitä hankitaanko tämän lain tarkoittamia palveluita kunnilta, kuntayhtymiltä vai yksityisiltä toimijoilta.

EK pitää tarkoituksenmukaisena ehdotettua rajausta, jonka mukaan maakunta saa tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluja vain silloin, kun palveluja ei muutoin ole saatavilla (markkinapuute). Markkinapuutteen toteamisen kynnyksen on oltava korkealla, ja markkinatarjonnan olemassa oloa arvioitaessa on huomioitava esimerkiksi se, voiko palvelua tuottaa saman maakunnan lisäksi toisenkin maakunnan alueella oleva palveluntuottaja. Sellaisten säännösten soveltaminen, joissa julkinen toimija voi tuottaa tai on velvoitettu tuottamaan palvelua markkinapuutetilanteissa, on osoittautunut joillain toimialoilla hyvin haasteelliseksi. Julkinen toimija on saattanut tuottaa palveluja markkinapuutteeseen vedoten silloinkin, kun vastaavia palveluja on ollut saatavissa markkinoilta. Tällaisten tilanteiden estämiseksi on laissa kiinnitettävä erityistä huomioita markkinapuutteen toteamiskeinoihin. EK edellyttää, että keinot luetellaan lainkohdassa tai sen perusteluissa tyhjentävästi. Markkinapuutteen voidaan katsoa vallitsevan vain, jos 1) julkisten hankintojen tarjouskilpailussa ei saada lainkaan tarjouksia, 2) tietyn palvelun tuottajiksi ei ole rekisteröityneitä palveluntarjoajia tai 3) hankintalain15 §:n mukaiseen avoimuusilmoitukseen ei tule määräajassa lainkaan vastauksia. Avoimuusilmoituksessa maakunta julkaisisi ilmoituksen suunnitellusta omasta palveluiden tuotannosta markkinapuutteen johdosta. Mikäli maakunta ei esimerkiksi 14 vuorokauden kuluessa saisi vastauksia ilmoitukseen, kyseisissä palveluissa katsottaisiin olevan markkinapuute, ja maakunta voisi tuottaa itse kyseisiä palveluja.

EK edellyttää, että muita kuin edellä mainittuja kolmea markkinapuutteen todentamiskeinoa ei tulisi sallia. Laissa tulisi lisäksi määrätä, miten toimitaan tilanteessa, jossa maakunta tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluita vastoin edellä mainittuja määräyksiä, eli ilman markkinapuutteen olemassa olon selvittämistä, tai virheelliseen selvitykseen perustuen. Laissa tulisi säätää taho, johon esimerkiksi alueella palveluita tuottava yritys voi ottaa yhteyttä kokiessaan em. määräyksiä rikottavan. Samoin tulisi harkita, mitä seuraamuksia määräyksiä rikkovalle maakunnalle voidaan langettaa, sillä kokemus on osoittanut, että kilpailuneutraliteettia turvaavat säännökset jäävät varsin tehottomiksi ja niitä noudatetaan heikosti, mikäli niiden rikkomuksista ei ole
säädetty mitään konkreettisia seuraamuksia. Markkinoiden toimivuutta pitää testata säännöllisesti, myös tulevaisuuteen katsoen.”

EK huomauttaa, että kilpailulain 4 a luvun säännökset kilpailun tasapuolisuuden turvaamisesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä koskenevat jatkossa myös maakuntia. Voimassa olevat säännökset antavat Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) mahdollisuuden puuttua kunnan tai valtion sellaiseen toimintaan, joka menettelyn tai toiminnan rakenteen vuoksi vääristää kilpailua. KKV:n on voitava valvoa maakuntien toiminnan kilpailuvaikutuksia, myös lausunnon kohteena nyt olevien palvelujen tuottamisen osalta. Samoin EK toteaa, että KKV:llä on vuoden 2017 alusta lukien ollut toimivalta valvoa hankintalain noudattamista, millä on merkitystä maakuntien hankkiessa nyt puheena olevia palveluja julkisten hankintojen tarjouskilpailun kautta. Julkisen talouden haasteet ovat mittavia ja tämänkin lakiehdotuksen tavoitteena täytyy olla nykyistä kustannustehokkaampi ja vaikuttavampi julkisten varojen käyttö.

4) 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit:

On tarkoituksenmukaista, että työnhakijaksi ilmoittaudutaan lähtökohtaisesti sähköisesti. Palveluprosessissa on lisätty mahdollisuuksia työnhakijan sähköiseen asiointiin ja asioiden käsittelyyn. Maakunnan on kuitenkin varattava mahdollisuus myös henkilökohtaiseen asiointiin, mikä voidaan toteuttaa tarvittaessa myös puhelinpalveluna.

Uusi velvoite työnhakijalle valita palveluntuottaja määräajassa työnhaun päättymisen uhalla vastaa käytännössä nykyistä ilmoittautumista TE-toimistoon ja on välttämätön asiakkuuden alkamiseksi.

Kun työllistymissuunnitelmista luovutaan, on työnhakijan aktiivisuuden seuraamiseksi perusteltua velvoittaa työnhakija käyttämään verkkopalveluita vähintään kerran viikossa. Näin voidaan myös edesauttaa koulutus- ja työtarjousten vastaanottamista. Vaatimus on varsin kohtuullinen.

Esityksen mukaan työnhakijan palvelutarve arvioidaan kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein. Arvioinnin ei kuitenkaan tarvitsisi tapahtua haastattelussa. EK tukee muutosta. Resurssien asianmukaisen käytön turvaamiseksi, asiakkaan palvelutarve on huomioitava siinä, millainen asiointitapa vaaditaan.

Ensimmäistä kertaa työvoimapalveluiden asiakkaiksi tulevien, erityisesti nuorten henkilökohtaisten palveluiden saatavuuteen tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota.

EK pitää välttämättömänä, että digitaaliset verkkopalvelut ja palvelujärjestelmät ovat valtakunnallisia. Järjestelmien ylläpitoon ja kehittämiseen on varattava riittävät resurssit.

5) 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit:

Vaikka maakunnille ja palveluntarjoajille on tarkoitus antaa varsin vapaat kädet suunnitella tarjottavat palvelut, on vähimmäispalvelut perusteltua määritellä. Esityksessä ne vastaavat pitkälti nykytilaa, mutta eivät rajoita uusien palveluiden tarjoamista. On huomattava, että uusien palveluiden tarjoamista voivat rajoittaa muissa laeissa olevat ehdot tai rajaukset.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä mainitaan psykologiset arviointimenetelmät. Markkinoilla käytetään laajasti erilaisia henkilöarviointimenetelmiä ja niitä voivat käyttää koulutetut ja sertifioidut työntekijät, eivät ainoastaan psykologit. Psykologisten arviointimenetelmän määritelmä ei aina ole kovin yksiselitteinen ja tämän vuoksi EK katsoo, että lakiehdotuksessa tulisi selkeämmin määritellä, mitä psykologisilla arviointimenetelmillä tarkoitetaan tässä kohdin.

6) 4 luku Työkokeilu, kommentit:

7) 5 luku Työllistämisvelvoite, kommentit:

8) 6 luku Erinäiset säännökset, kommentit:

Lakiehdotuksen 32 §:ssä säädetään tiedonsaannista. Perusteluissa tulisi hieman tarkemmin määritellä, mitä tietoja tässä pykälässä tarkoitetaan. Yhä tiukkeneva tietosuojalainsäädäntö EU:sta tulevine tietosuoja-asetuksineen tuo omat haasteensa tietojen säilyttämiseen ja luovuttamiseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että perusteluissa tiedonsaantioikeudet ja -velvollisuudet sekä tietojen sisältö määritellään täsmällisemmin.

Ehdotuksen 34 §:n tarkoittamana vakuutuksenottajana tulee olla maakunta. Vakuutusten pilkkominen pienempiin ryhmiin ainoastaan nostaa vakuuttamisen kustannuksia ilman mitään hyötyä vakuutetuille.

9) 7 luku Voimaantulo, kommentit:

2. Laki alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta

Alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta annettavalla lailla on tarkoitus siirtää
maakunnan liittojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten rahoitustehtäviä perustettaville
maakunnille ja Uudenmaan kuntayhtymälle. Lisäksi laissa olisi tarkoitus säätää eräistä ministeriöiden
myöntämistä tuista. Laki koskisi sekä kansallista varoista että Euroopan unionin varoista myönnettäviä
tukia. Tukimuodot pysyisivät pitkälti nykyisen kaltaisina ja suurin muutos koskisikin tukea myöntäviä tahoja,
joita olisivat yleensä maakunnat.

10) 1 Luku Yleiset säännökset, kommentit:

Rahoituslain tavoitteet, eli lakeja kokoamalla yhdenmukaistaa ja tehostaa eri laeissa hieman toisistaan poikkeavasti säänneltyjen rahoitusten, tukien, avustusten ja palveluiden repertuaaria ja selkeyttää kasvupalveluita vastaamaan paremmin ihmisten ja yritysten palvelutarpeisiin ovat lähtökohtaisesti kannatettavia.

Esityksen mukaisesti yritystukien myöntäminen ja hallinnointi sekä rakennerahastojen välittävät tehtävät siirtyvät ELY-keskuksista 18 perustettavalle maakunnalle. EK huomauttaa, että vaikka kasvupalveluiden kokonaisesityksellä tavoitellaankin kustannussäästöjä, kasvupalveluiden resurssien hajauttamisessa 18 eri maakuntaan on huomattava riski kustannustehottomaan ja pirstaleiseen palvelujen tuotantorakenteeseen sekä hallintokulujen kasvuun. Tästä syystä EK suosittaa vahvasti maakuntien aktiivista ja systemaattista hakeutumista keskinäiseen yhteistyöhön ja tehtävien keskittämistä kasvupalveluissa nyt ehdotettua laajemmin.

11) 2 Luku Yritykselle myönnettävät tuet, kommentit:

Yritykset ja monet muut tuensaajat toimivat alue- ja hallintorajojen yli ja niistä välittämättä, jolloin on pystyttävä takaamaan tukikriteereiltään ja sisällöltään yhdenmukainen palvelu kaikkialla Suomessa. EK korostaa, että maahan ei saa syntyä toimintakulttuureiltaan ja -käytännöiltään erilaisia maakuntia, missä yrityksiä ja muita tuensaajia käsiteltäisiin eri tavoin sijainnista riippuen. Riittävä rahallinen panostus yrityksille myönnettäviin tukiin tulee turvata sisällyttämällä sitä koskeva säännös lakiin.

Niin ikään uusi sääntely mahdollistaa yritystukien edelleen kehittämisen vastaamaan maakunnan tarpeita. On varmistettava, etteivät rahoituksen myönnön kriteerit eivät erilaistu maakuntien välillä liikaa aiheuttaen epätervettä kilpailua maakuntien kesken. EK painottaa, että yrityksille myönnettävien tukien tulee kohdentua ennen kaikkea elinkeinotoimintaa uudistavaan, ei säilyttävään toimintaan.

Myönnettävien tukien ja tukimuotojen valtakunnallinen vertailtavuus ja läpinäkyvyys varmistettava. Maakuntien tulisi systemaattisesti seurata järjestämisvastuullaan olevien kasvupalveluiden toteutumista ja vaikuttavuutta eri palveluille asettaville vaikuttavuusmittareilla, seurata ja vertailla eri vuosien välillä toiminnan järjestämisen hallinnon kuluja ja ylipäätään varmistaa kustannustehokas ja vaikuttava palveluiden järjestäminen. Koska esityksessä nykyisin keskitetysti valvottava toiminto hajaantuu itsehallinnollisiin maakuntiin, näitä tulee velvoittaa olemaan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti toimintansa suhteen avoin ja läpinäkyvä. Valtioneuvoston asetuksella tulee varmistaa pikimmiten tarkemmat seurannan kriteerit maakunnille.

Kalanjalostusteollisuuden ulosrajaus tukikelpoisista yrityksistä tulisi kumota 2016 Sipilän hallitusohjelman toimintasuunnitelmassa sovitun mukaisesti (4§ 2 mom.)

12) 3 Luku Voittoa tavoittelemattomalle oikeushenkilölle myönnettävät tuet kehittämis- ja investointitoimintaan, kommentit:

EK viittaa edellä lausumaansa, ja korostaa että maahan ei saa syntyä toimintakulttuureiltaan ja -käytännöiltään erilaisia maakuntia, missä yrityksiä ja muita tuensaajia käsiteltäisiin eri tavoin sijainnista riippuen. On varmistettava, etteivät rahoituksen myönnön kriteerit eivät erilaistu maakuntien välillä aiheuttaen epätervettä kilpailua maakuntien kesken. EK painottaa, että tukien tulee kohdentua ennen kaikkea uudistavaan, ei säilyttävään toimintaan. Myönnettävien tukien ja tukimuotojen valtakunnallinen vertailtavuus ja läpinäkyvyys varmistettava. Valtioneuvoston asetuksella tulee varmistaa pikimmiten tarkemmat seurannan kriteerit maakunnille.

EK kannattaa ehdotusta siitä, että OKM hallinnonalan hankkeissa on pyydettävä lausunto OKM:lltä.

13) 4 Luku Palkkatuki, kommentit:

EK pitää tärkeänä, että palkkatuen vaikuttavuutta parannetaan suuntaamalla tukien käyttö nykyistä enemmän yrityskenttään. Uusi hallintomalli ei saa johtaa palkkatuen vaikuttavuuden heikkenemiseen ja tuen myöntämiseen muu kuin työllisyyden edistämiseen. Tilastoinnissa ja raportoinnissa elinkeinotoimintaa harjoittavat tuensaajat tulee erotella yleishyödyllistä toimintaa harjoittavista yksityisen sektorin toimijoista.

14) 5 Luku Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen, kommentit:

EK painottaa, että siirtymä- tai muussakaan vaiheessa ei saa syntyä katkoksia yrityksille tukien hakemisessa, myöntämisessä tai maksatuksissa.

15) 6 Luku Tuen palauttaminen ja takaisinperintä sekä maksatuksen lopettaminen, kommentit:

16) 7 Luku Euroopan unionin rakennerahastoja koskevat erityissäännökset, kommentit:

EK viittaa jo kohdassa 10 lausumaansa ja on huolissaan siitä, että niukkenevien rakennerahastojen hallinnon hajauttaminen uudelleen 18 maakuntaan saattaa johtaa merkittävään vaikuttavuuden heikkenemiseen ja hallinnon paisumiseen. Tämän vuoksi EK vahvasti suosittaa maakuntien aktiivista ja systemaattista hakeutumista keskinäiseen yhteistyöhön ja tehtävien keskittämistä myös aluekehittämisessä.
EK:n huoli vaikuttavuuden heikkenemisestä korostuu entisestään vuoden 2020 jälkeen, kun Suomeen ja 18 maakuntaan allokoitavat rakennerahastovarat todennäköisesti edelleen pienenevät.

17) 8 Luku Erinäiset säännökset, kommentit:

18) 3. Laki yksityisistä rekrytointipalveluista. Kommentit:

19) 4. Laki sosiaalisista yrityksistä annetun lain kumoamisesta. Kommentit:

EK kannattaa esitystä. Sosiaaliset yritykset eivät ole täyttäneet niihin kohdistettuja odotuksia. Erilaiset tukiehdot ovat olleet omiaan ohjaamaan toimintaa tukien maksimoimiseen työllisyyden pysyvän edistämisen sijaan.

5. Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

Työttömyysturvalain keskeisimmät muutokset koskevat työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoon
liittyvien tehtävien siirtämistä TE-toimistoilta työttömyyskassojen, Kansaneläkelaitoksen ja maakuntien
hoidettavaksi. Tehtävien siirtämisestä säädettäisiin pääosin 11 – 14 luvussa.

Lisäksi työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää muutettaisiin siten, että keskeistä jatkossa olisi
työnhakijan aktiivisen työnhaun seuraaminen. Tätä koskevat säännökset olisivat pääosin 2 a luvussa.

20) 1 luku Yleiset säännökset, kommentit:

EK pitää perusteltuna, että työvoimapoliittisten edellytysten täyttymisen arvioi maakunta.

Samoin maakunnan tai palveluntarjoajan tulisi arvioida työnhakijan opiskelun tai yrittämisen sivutoimisuus ja vaikutus oikeuteen saada työttömyysturvaa. Opiskelun tai yrittämisen jatkaminen tai kehittäminen sekä mahdolliset muutokset niihin tulevat joka tapauksessa palveluntarjoajan arvioitaviksi.

Työttömyyskassan lakisääteinen tehtävä on jäsentensä toimeentulon turvaaminen työttömyysaikana. Sille ei tule antaa harkintaa sisältäviä tehtäviä etuuksien myöntämisessä. Tehtävä on kassoille uusi eikä niillä ole asiantuntemusta arviointiin. Myöskään kassojen valvontaa hoitavalla Finanssivalvonnalla ei ole osaamista eikä myöskään resursseja opintojen tai yrittämisen sitovuuden arviointiin tai arvioinnin ohjaamiseen.

21) 2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset, kommentit:

22) 2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely, kommentit:

EK pitää perusteltuna nostaa lakiin työnhakijan velvollisuus aktiiviseen työnhakuun. Nykyisin velvoite sisältyy työllistymissuunnitelman noudattamiseen. Lainkohta ei juurikaan muuta työnhakijan nykyisiä velvoitteita eikä lainkaan niiden, jotka tulevaisuudessa ovat palveluntarjoajien asiakkaita. Keskimäärin yhden työpaikan hakeminen viikossa ei ole määrällisesti kohtuuton edellytys, kun ottaa huomioon lakiin kirjatutut aktiivisen työnhaun korvaavat toimet.

Kategorinen avointen työpaikkojen hakuvelvoite saattaa aiheuttaa näennäistoimintaa lain kirjaimen täyttämiseksi. Uudistus ei saa johtaa kelvottomien työhakemusten tekemiseen. Sellaisia ei pidä lain toimeenpanossa hyväksyä tehdyiksi hakemuksiksi.

Yrityksissä työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää hallinnollista työtä ei pidä lisätä työhakemuksilla, joilla ei tosiasiassa edes haeta tarjolla olevaa työpaikkaa. Näennäishakemukset johtavat vain siihen, että avoimet työpaikat yhä harvemmin ilmoitetaan julkiseen työnvälitykseen.

Todellista työnhaun aktivointia olisi ollut kannustinloukkujen purkaminen, eli sosiaaliturvan ja verotuksen uudistaminen siten, että ne kaikissa tilanteissa kannustavat työtöntä työnhakijaa työllistymään.

23) 5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset, kommentit:

24) 6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto, kommentit:

25) 7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset, kommentit:

26) 9 luku Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu, kommentit:

EK pitää todettua työvoimapoliittista tarvetta välttämättömänä edellytyksenä tukea omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella.

27) 10 luku Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa etuutta koskevat säännökset, kommentit:

28) 10 a luku Kulukorvaus, kommentit:

29) 11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset, kommentit:

30) 12 luku Muutoksenhaku, kommentit:

31) 13 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset, kommentit:

32) 14 luku Erinäisiä säännöksiä, kommentit:

Laki vuorotteluvapaalain muuttamisesta

33) Vuorotteluvapaan toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirrettäisiin TE-toimistoilta työttömyyskassoille ja Kansaneläkelaitokselle. Lisäksi tehtäisiin vuorotteluvapaasijaista koskevia muutoksia. Kommentit:

Esityksessä siirrettäisiin vastuu sijaisen työ- ja työttömyyshistorian toteamisesta etuuden maksajalle. Olisi selkeämpää säilyttää nykyistä vastaava lausuntomenettely. Maksaja joutuu useissa tapauksessa kuitenkin selvittämään sijaisen työhistoriaa ja työttömyysjaksoja muulta viranomaiselta.

Muutoksiin liittyviä muita lakeja:
– Laki sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta annetun lain muuttamisesta
– Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta
– Laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta
– Laki valtion virkamieslain 5 a §:n muuttamisesta
– Laki valmiuslain 99 §:n muuttamisesta
-Laki taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta

34) Kommentit muutoksiin liittyvistä laeista:

Laki kotoutumisen edistämisestä

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotoutumisen edistämisestä. Voimassa oleva laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) kumottaisiin. Lain tarkoituksena olisi edistää kotoutumista ja hyviä väestösuhteita. Esityksessä säädettäisiin kotoutumisen edistämisestä selkeästi ja johdonmukaisesti ottaen huomioon maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä aluekehitys- ja kasvupalvelu-uudistusten edellyttämät kotouttamista koskevat muutostarpeet. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kotoutumista edistävistä palveluista ja viranomaisten tehtävistä kotoutumisen edistämisessä samoin kuin kotouttamisen yhteensovittamisesta ja seurannasta hallinnon eri tasoilla. Kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen yhteen sovitettaisiin maakunnan ja kunnan muun suunnittelun kanssa.

35) 1 luku Yleiset säännökset, kommentit:

36) 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit:

Palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa on hyödynnettävä täysimääräisesti nykyisten koulutuksen järjestäjien, ylläpitäjien ja korkeakoulujen sekä muiden palveluntarjoajien potentiaali. Jo nykyisin yksityiset palveluntarjoajat tuottavat maahanmuuttajille suunnattuja kotouttamislaissa tarkoitettuja palveluita. Monilla yksityisillä oppilaitoksilla on laaja kokemus eri koulutusasteiden koulutuspalveluiden tarjoamisesta. Ne ovat myös tiiviisti sidoksissa alueensa elinkeinoelämään sekä kulttuuri- ja sivistystoimintaan.

EK pitää tärkeänä sitä, että maahanmuuttajille tarkoitettujen palveluiden kilpailuttamisessa ja tulosperusteisessa ostamisessa käytetään muitakin mittareita kuin työllistyminen. Työllistyminen ei välttämättä, ainakaan ainoana mittarina sovellu maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. Opetushallituksen opetussuunnitelmaperusteet määrittelevät hyvin tarkkaan koulutuksen sisällön, jolloin palveluntuottajan mahdollisuudet muokata palvelua ovat vähäiset. Lisäksi joidenkin maahanmuuttajien osalta, työllisyys ei välttämättä ole realistinen ja ensisijainen tavoite. Kotoutumiskoulutuksella on merkittävä tehtävä myös yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta. On merkittävää, että maahanmuuttaja ymmärtää suomalaisen kulttuurin ja kielen, ja kokee näin olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Tulosperusteisuus ainoana mittarina sopii EK:n mielestä huonosti palveluun, jossa tavoitteet ovat kuitenkin pääosin kielen- ja kulttuurin oppimisessa.

Ks. myös kohta 37.

37) 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit:

Palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta määrätään muun muassa lakiehdotuksen 22 §:ssä.

EK toteaa, että palveluiden järjestäjän ja tuottajan erottaminen ja palveluiden tuottaminen ensisijaisesti markkinaehtoisin ratkaisuin tukee esityksen tavoitteita. Markkinaehtoisuuden lisääntyminen palveluntuotannossa yksityisille palveluntarjoajille luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä edistää innovatiivisten ja kustannustehokkaiden palveluratkaisujen syntyä.

Laissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että mikään palvelujen tuottaja ei saa epäreilua kilpailuetua omistajastaan johtuen. Tuottajia on kohdeltava kilpailuneutraalisti riippumatta siitä, ovatko ne esimerkiksi yksityisessä, kunnan, kuntayhtymän tai maakunnan omistuksessa. Verovaroin tuotettavan palvelun rahoituksen on oltava läpinäkyvää, eikä palvelun tuottamista saa tukea toisesta palvelusta saaduilla maksuilla. Mikäli sama yksikkö tuottaa sekä kilpailluilla markkinoilla harjoitettavia palveluja, että muita palveluja, sen on eriytettävä palvelut kirjanpidollisesti toisistaan.

Palveluja koskevia sopimuksia tehtäessä ja niistä päätettäessä on pyrittävä mahdollisimman monipuoliseen tuotantorakenteeseen. EK korostaa hankkijan osaamisen tärkeyttä, jotta se voi sekä suoriutua virheettömästi menettelystä, että tehdä veronmaksajien ja palvelun loppukäyttäjien kannalta onnistuneita hankintoja. Mahdolliset tarjouskilpailut on tehtävä niin, että myös pk-yritysten on mahdollista osallistua niihin. Maakunnan ei tulisi palvelujen järjestäjänä asettaa palveluntuottajalle suhteettomia tai kohtuuttomia vaatimuksia, jotka sitten perusteetta jättäisivät sopimusten ulkopuolelle päteviä kandidaatteja. Kilpailutuksissa tulisi huomioida julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 1397/2016 (jäljempänä hankintalaki) tavoitteet ja keinot pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Maakunnan tulisi, silloin kuin se on tarkoituksenmukaista ja järkevää, jakaa kilpailutus pienempiin osiin esimerkiksi maantieteellisesti ja palveluittain. Edelleen kilpailutuksissa tulisi huomioida hankintalain mukaisesti hinnan ohella myös palvelun laadun varmistaminen. Maakunnan on kohdeltava kaikkia kilpailutukseen osallistuvia palveluntarjoajia samalla tavalla ja huolehdittava kilpailuneutraliteetin toteutumisesta, riippumatta siitä hankitaanko tämän lain tarkoittamia palveluita kunnilta, kuntayhtymiltä vai yksityisiltä toimijoilta.

EK pitää tarkoituksenmukaisena ehdotettua rajausta, jonka mukaan maakunta saa tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluja vain silloin, kun palveluja ei muutoin ole saatavilla (markkinapuute). Markkinapuutteen toteamisen kynnyksen on oltava korkealla, ja markkinatarjonnan olemassa oloa arvioitaessa on huomioitava esimerkiksi se, voiko palvelua tuottaa saman maakunnan lisäksi toisenkin maakunnan alueella oleva palveluntuottaja. Sellaisten säännösten soveltaminen, joissa julkinen toimija voi tuottaa tai on velvoitettu tuottamaan palvelua markkinapuutetilanteissa, on osoittautunut joillain toimialoilla hyvin haasteelliseksi. Julkinen toimija on saattanut tuottaa palveluja markkinapuutteeseen vedoten silloinkin, kun vastaavia palveluja on ollut saatavissa markkinoilta. Tällaisten tilanteiden estämiseksi on laissa kiinnitettävä erityistä huomioita markkinapuutteen toteamiskeinoihin. EK edellyttää, että keinot luetellaan lainkohdassa tai sen perusteluissa tyhjentävästi. Markkinapuutteen voidaan katsoa vallitsevan vain, jos 1) julkisten hankintojen tarjouskilpailussa ei saada lainkaan tarjouksia, 2) tietyn palvelun tuottajiksi ei ole rekisteröityneitä palveluntarjoajia tai 3) hankintalain15 §:n mukaiseen avoimuusilmoitukseen ei tule määräajassa lainkaan vastauksia. Avoimuusilmoituksessa maakunta julkaisisi ilmoituksen suunnitellusta omasta palveluiden tuotannosta markkinapuutteen johdosta. Mikäli maakunta ei esimerkiksi 14 vuorokauden kuluessa saisi vastauksia ilmoitukseen, kyseisissä palveluissa katsottaisiin olevan markkinapuute, ja maakunta voisi tuottaa itse kyseisiä palveluja.

EK vaatii, että muita kuin edellä mainittuja kolmea markkinapuutteen todentamiskeinoa ei tulisi sallia. Laissa tulisi lisäksi määrätä, miten toimitaan tilanteessa, jossa maakunta tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluita vastoin edellä mainittuja määräyksiä, eli ilman markkinapuutteen olemassa olon selvittämistä, tai virheelliseen selvitykseen perustuen. Laissa tulisi säätää taho, johon esimerkiksi alueella palveluita tuottava yritys voi ottaa yhteyttä kokiessaan em. määräyksiä rikottavan. Samoin tulisi harkita, mitä seuraamuksia määräyksiä rikkovalle maakunnalle voidaan langettaa, sillä kokemus on osoittanut, että kilpailuneutraliteettia turvaavat säännökset jäävät varsin tehottomiksi ja niitä noudatetaan heikosti, mikäli niiden rikkomuksista ei ole säädetty mitään konkreettisia seuraamuksia. Markkinoiden toimivuutta pitää testata säännöllisesti, myös tulevaisuuteen katsoen.”

EK ei hyväksy markkinapuuteperiaatteeseen 11 ja 14 §:n perusteluissa tehtyjä lievennyksiä. Kyseisissä lainkohdissa annettaisiin maakunnalle oikeus omaan palvelutuotantoon, mikäli maakunta katsoo sen olevan maahanmuuttajan, tietyn maahanmuuttajaryhmän tai maakunnan edun mukaista. Nämä poikkeamisperusteet tulee poistaa lakiehdotuksesta. Maakunnalle tulee antaa oikeus palvelutuotantoon vain edellä kuvatuilla kolmella keinolla todennetussa markkinapuutetilanteessa.

EK huomauttaa, että kilpailulain 4 a luvun säännökset kilpailun tasapuolisuuden turvaamisesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä koskenevat jatkossa myös maakuntia. Voimassa olevat säännökset antavat Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) mahdollisuuden puuttua kunnan tai valtion sellaiseen toimintaan, joka menettelyn tai toiminnan rakenteen vuoksi vääristää kilpailua. KKV:n on voitava valvoa maakuntien toiminnan kilpailuvaikutuksia, myös lausunnon kohteena nyt olevien palvelujen tuottamisen osalta. Samoin EK toteaa, että KKV:llä on vuoden 2017 alusta lukien ollut toimivalta valvoa hankintalain noudattamista, millä on merkitystä maakuntien hankkiessa nyt puheena olevia palveluja julkisten hankintojen tarjouskilpailun kautta. Julkisen talouden haasteet ovat mittavia ja tämänkin lakiehdotuksen tavoitteena täytyy olla nykyistä kustannustehokkaampi ja vaikuttavampi julkisten varojen käyttö.

38) 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit:

39) 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit:

40) 6 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevat säännökset, kommentit:

41) 7 luku Rekisterisäännökset, kommentit:

42) 8 luku Erinäiset säännökset, kommentit:

43) 9 luku Voimaantulo, kommentit:

Lisätietoja:

Kommentit

Kommentoi