Maanteiden ja rautateiden runkoverkko ja niiden palvelutaso

Liikenneinfran kehittäminen paranee Suomessa oleellisesti, kun seuraavalla hallituskaudella otetaan käyttöön 12 vuotta kattava valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma. Maanteiden ja rautateiden runkoverkkojen määrittely on suunnitelman kulmakiviä.

Runkoverkoilla tarjotaan korkein yhtenäinen palvelutaso pitkämatkaiselle liikenteelle sekä uusien palvelujen kehittymiselle ja kasvulle. Palvelutason yhtenäisyys on olennaista yrityksille, kaupungeille ja maakunnille, jotta ne kykenisivät ennakoimaan ja hyödyntämään toimintaympäristön tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti. Tämä puolestaan edistää investointeja ja tukee alueiden kasvua. Päätös runkoverkoista on tarpeen myös EU-rahoituksen hakemiseksi ja kanavoimiseksi.

Liikennejärjestelmäsuunnittelusta ja runkoverkoista on säädetty lain tasolla. Runkoverkot määritellään tarkemmin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Lausunnolla olevassa asetusluonnoksessa esitetään, mitkä maantiet ja rautatiet ovat maan tärkeimpiä pääväyliä ja millainen palvelutaso niille säädetään.

Elinkeinoelämä pitää riittävän tiukkaa priorisointia olennaisena runkoverkkojen määrittelyssä, jotta asetettu palvelutaso voidaan aidosti saavuttaa ja ylläpitää. Runkoteihin kuuluisi luonnoksen mukaan kolmannes pääteistä ja runkorautateihin puolet rautatieverkosta. Runkoteille keskittyy kaksi kolmannesta kaikesta tieliikenteestä ja raskaasta liikenteestä. Runkorautatiet kattavat 90% tavaraliikenteestä ja 80 % henkilöliikenteestäkin.

Ministeriö on käyttänyt kriteereinä liikennemääriä, alueellista saavutettavuutta ja verkollista kokonaisuutta sekä näihin liittyviä ennusteita. Ministeriön käyttämien kriteerien lisäksi valinnassa tulisi huomioida liikenneväylien kansantaloudellinen merkitys, jota tiestöllä kuvaa toimialakohtaiset tiedot kuljetusten volyymistä ja euromääräisestä arvosta.

Kuljetusten kansantaloudellista merkitystä on selvitetty ’Elinkeinoelämän kuljetukset tieverkolla, volyymi- ja arvoanalyysi’ -raportissa. Vertaamalla asetusluonnosta ja raportin tietoja voidaan todeta, että runkoverkkoon valitut tiet ovat kaikki myös kuljetusten kansantaloudellisen merkityksen mukaan perusteltuja. Lisäksi kuljetusten arvon ja pitkämatkaisuuden perusteella runkotieksi tulisi harkita valtatietä 23 välillä Jyväskylä-Joensuu. Samoin valtatie 8 merkitystä on elinkeinoelämän piirissä korostettu kuljetusten arvon ja rannikon satamien kuljetusyhteyksien perusteella. Sujuvat yhteydet satamiin, lentoasemille ja terminaaleihin ovat oleellisia niin runkoverkoilla kuin muulla tieverkolla ja kaupunkiseuduilla. Runkoteillä tulee tavoitella yhtenäistä henkilöliikenteen 100 km/h nopeustasoa (moottoriteillä 120 km/h).

Runkorautatiet kattavat valtaosan rautateiden tavara- ja henkilöliikenteestä. Rautateiden henkilöliikenteessä olisi yleisesti päästävä vähintään 160 km/h nopeuteen ja tavaraliikenteessä 25 t akselipainoihin. Eri rataosat ja henkilö- ja tavaraliikenteen tarpeet eroavat paljon toisistaan, joten tavoitetasojen tarkempi ja monipuolisempi määrittely olisi tarpeen. Esimerkiksi idän tavaraliikenteessä voitaisiin hyödyntää 25 t korkeampiakin akselipainoja. Helsinki-Turku-Tampere -kolmioon keskittyvä kasvu ja tunnin junayhteyksien tavoite edellyttää korkeampia nopeuksia kuin yleisesti asetusluonnoksessa. Runkorautateiden laajuudesta päätettäessä tulisi harkita vielä Turun ja Tampereen välistä rataa henkilö- ja tavaraliikenteen näkökulmista sekä Hyvinkää-Hanko -rataa vienti- ja tuontiliikenteen perusteella.

Digitaalisten palvelujen merkitys kasvaa: runkoväylien ja kaikkien pääväylien reaaliaikaiset keli- ym. olosuhdetiedot ovat edellytys kuljetusten luotettavuudelle ja matka-aikojen ennakoitavuudelle. Fyysinen liikenneverkko vaatii rinnalleen häiriöttömät tietoliikenneyhteydet. Olisiko tästä jatkossa mahdollista määritellä uusi kriteeri runkoverkoille?

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kannattaa runkoverkkojen määrittelyä nyt, jotta se voidaan ottaa yhdeksi lähtökohdaksi valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa. Päätöstä tulee tarkistaa määrävälien ja yhtä aikaa pitää yllä hyvää valmiutta reagoida muuttuviin tilanteisiin yritysten tarpeissa.