Sote-uudistus ei toteuta sille asetettuja tavoitteita

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on julkisen talouden kestävyysvajeen supistaminen. Tähän on määrä päästä nostamalla tuottavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa keskimäärin 0,5 prosentilla vuodessa. Tuottavuuden nosto on myös avainasemassa palvelujen saatavuuden ja laadun varmistamisessa. 

Päätös enintään 19 tuottamisvastuussa olevasta kuntayhtymästä ei ratkaise sote-uudistuksen olennaisinta valuvikaa. Julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista puuttuvat linjauksen jälkeenkin toimivat kannusteet palvelujen saatavuuden, laadun ja tehokkuuden parantamiseen. Siksi noin 2 miljardin euron kestävyysvajetavoite jää varmasti saavuttamatta. Palvelujen saatavuus ja laatukin vaarantuvat.

Esitetyssä mallissa kuntayhtymät ovat lähtökohtaisesti ensisijaisia palvelujen tuottajia ilman kilpailua. Kilpailun puute johtaa väistämättä tehottomuuteen.

Sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi palvelujen järjestäjän ja tuottajan aitoa erottamista. Esityksen mukaan kunnat ovat sekä järjestäjän että tuottajan roolissa. Roolien erottaminen kannustaisi sote-alueet ja niiden taustalla olevat kunnat etsimään alueen kuntalaisten ja veronmaksajien kannalta parhaimmat palvelujen tuottajat keskenään kilpailevien tuottajien joukosta. Toimijoiden välinen kilpailu olisi aitoa silloin, kun erilaiset tuottajat ovat kilpailullisesti tasavertaisessa asemassa (monituottajamalli). Tasavertaisuus edellyttäisi muun muassa myös kunnallisesti tuotettujen palvelujen kustannusten ilmoittamista läpinäkyvästi ja selvästi.

Monituottajamallin ohella tarvitaan myös palvelujen käyttäjien valinnanvapauden lisäämistä. Se pakottaisi sote-alueet ja palveluntuottajat tuottavuuden ja laadun parantamiseen, kun potilaasta tai huollon kohteesta tulisi maksava asiakas. Asiakkaiden valinnanvapaus tulee toteuttaa siten, että raha-seuraa-potilasta -periaate ulotetaan koskemaan kaikkia järjestäjän hyväksymiä palveluntuottajia.