Keskustelu veroparatiiseista harhateillä

Finnwatchin julkaisema (8.1.2014) raportti "Messinkilaattojen valtakunta – Pöytälaatikkoyhtiöiden rooli suomalaisyritysten toiminnassa" sai aikaan vellovan verokeskustelun.

Suomalaiset listayhtiöt leimataan raportissa nimeltä veronkiertäjiksi. Valitettavasti raportti on monilta osin epätäsmällinen ja virheellinen.

Holding-yhtiö on normaali osa konsernirakennetta

Finnawatchin raportista saa sellaisen kuvan, että holding-yhtiön käyttö tarkoittaisi aina jonkinlaista veronkiertoa tai veron minimoimista. Kun puhutaan isoista kansainvälisistä konserneista, on selvää, ettei kaikkia konsernin yrityksiä omisteta suoraan emoyhtiön kautta.

Tuskinpa kukaan suomalaisen listayhtiön osakkeenomistaja haluaisi, että yrityksen laajentumisessa uusille markkinoille riskeerattaisiin pahimmillaan koko suomalainen listayhtiö. Esimerkiksi näissä tilanteissa tarvitaan holding yhtiöitä, joiden alla tiettyyn toiminnalliseen kokonaisuuteen liittyvä osa konsernista toimii.
Holding-yhtiö on aivan normaali osa kansainvälisen konsernin rakennetta. Se ei ole mikään mystinen postilaatikko ilman tosiasiallista funktiota.

Suurin osa holding-yhtiöistä tulee osaksi suomalaista konsernia yrityskauppojen myötä osana valmista yritysrypästä.

Hollantiko veroparatiisi?

Yksi erikoisimmista raportin tulkinnoista on nimetä Hollanti veroparatiisiksi. Hollanti ei todellakaan kuulu niihin maihin, joita OECD:n määritelmän mukaan tulisi pitää veroparatiisina. Raportissa veroparatiisiksi nimeämiseksi näyttäisikin riittävän se, että maa on luonut kilpailukykyisen yritysverojärjestelmän, joka houkutellee yrityksiä.

Suomen veropolitiikka perustuu yritysverotuksessa laajan veropohjan ja matalan verokannan malliin. Hollannin lähestymistapa on toinen. Siellä yhteisöverokanta on huomattavasti Suomea korkeampi, 25 %, mutta tietyille tuloille, esimerkiksi aineettomille oikeuksille, verokanta on alhaisempi. Tämä on Hollannin veropoliittinen valinta, jonka myös EU on hyväksynyt. Myös Suomessa on pohdittu ns. innovaatioboksin käyttöönottoa veropolitiikan välineenä.

Lisäksi Hollanti on jo historiansa ansiosta ehtinyt luoda laajan ja edullisen verosopimusten verkoston kahdenkertaisen verotuksen poistamiseksi. Myös Suomi pyrkii laajentamaan koko ajan verosopimusten verokostoaan, mutta on huomattavasti vielä jäljessä verosopimusten lukumäärässä ja -ehdoissa esimerkiksi Hollantia.

Jos Suomella ei ole verosopimusta sellaisen valtion kanssa, johon suomalaisyhtiö aikoo toimintaansa laajentaa, on tyypillistä, että omistusjärjestelyt tehdään sellaisen maan kautta, jolla on jo verosopimus olemassa. Näin tulojen kotiuttaminen takaisin Suomeen on helpompaa ja edullisempaa ja koituu siten viimekädessä suomalaisen osakkeenomistajan ja työntekijän eduksi.

Väliyhteisölainsäädäntö tehokas ase veroparatiiseja vastaan

Raportista saa myös sen täysin virheellisen kuvan, että suomalaisyhtiö pystyisi veroparatiisiomistuksen kautta välttämään verojen maksua. Suomessa on kuitenkin voimassa erityinen laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta eli ns. väliyhteisölaki.

Lain soveltuessa voidaan nämä veroparatiisiyhtiöt verottaa suomalaisen omistajan tulona, vaikka matalan verotuksen valtiossa sijaitseva yritys on siellä oma erillinen yhtiö.

Veroparatiisikeskustelussa väliyhteisölainsäädäntö on jostakin syystä jätetty täysin huomioimatta eikä sitä mainita myöskään Finnwatchin raportissa. Raportissa kauhistellaan sitä, että suomalaisella konsernilla on yhtiö jossakin alhaisen verotuksen valtiossa, mutta mainitsematta jää kokonaan se, että kyseisen yhtiön tulo tulee useimmiten väliyhteisölainsäädännön ansiosta kokonaan verotetuksi Suomessa.

Huomattavaa on myös se, että väliyhteisölakia ei voida kiertää ketjuttamalla veroparatiisiyhtiön omistus, koska välilliset omistukset otetaan huomioon lakia sovellettaessa.

Mikä sitten on alhaisen verotuksen valtio? Väliyhteisölakia sovelletaan, jos esimerkiksi veroparatiisissa sijaitsevan yhtiön tuloverotuksen tosiasiallinen taso siellä on alhaisempi kuin 3/5 Suomen verotuksesta. EU- ja Eta-valtioissa sijaitsevien yhtiöiden osalta on lisäksi tiettyjä omia soveltamissäännöksiään.

Kun huomioidaan lisäksi yrityksiin ja konserneihin kohdistuva tiukka raportointi- ja tilintarkastustoiminta, on täysin mahdotonta, että kansainvälinen konserni pystyisi esimerkiksi salaamaan veroparatiisiyhtiön olemassaolon verottajalta. Se, että kansainvälisellä konsernilla on yritys esim. veroparatiisissa, johtuukin lähes aina muista kuin verotuksellisista syistä.

Virheellinen verokeskustelu haitallista

Finnwatchin raportti osoittaa valitettavalla tavalla verokeskustelun yksipuolisuutta. Virheellisiä ja puutteellisia faktoja kylvämällä saadaan tahrattua rehellisesti toimivien suomalaisyritysten maine. Raportin tarkoitusperää on vaikea ymmärtää.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi