Selvitys: Suomalaisten työkykyennuste on kohentunut

Vaikeana pitkään jatkunut taloustilanne ei näyttäisi heikentäneen suomalaisten työntekijöiden hyvinvointia, vaan työkykyennuste on pikemminkin parantunut neljän viime vuoden aikana. Riski joutua työkyvyttömäksi on pienentynyt selkeimmin 55–59-vuotiaiden keskuudessa.

Tieto käy ilmi työeläkeyhtiö Varman ja työhyvinvoinnin asiantuntijayritys Odum Oy:n selvityksestä, joka pohjautuu lähes 101 000 suomalaisen työntekijän arvioon omasta työhyvinvoinnistaan. Tutkimuksella haettiin tietoa työkykyennusteesta, työkyvyn uhkan syistä ja työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.

Kun työntekijöiltä kysyttiin, uskovatko he terveytensä puolesta pystyvänsä työskentelemään nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua, viime vuonna 8,2 prosenttia vastasi, ettei ole varma tai tuskin pystyy. Vuonna 2009 näiden korkeaa työkykyriskiä kuvaavien vastausten osuus oli 10,5 prosenttia ja vuonna 2011 9,2 prosenttia.

Rahassa prosenttilukujen pienentyminen merkitsee huomattavaa laskennallista säästöä pelkästään työkyvyttömyyseläkemenoihin – peräti 110 miljoonaa euroa per vuosi!

EK:n ylilääkäri Jan Schugk ei ole yllättynyt tuloksista, sillä ne ovat hyvin linjassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 -tutkimuksen sekä Työterveyslaitoksen Työ ja terveys 2012 -tutkimuksen kanssa:

– Koettu terveys ja työkyky ovat kohentuneet Suomessa selvästi. Enemmistö työtä tekevistä on tyytyväisiä työhönsä, esimiehiltä saamaansa tukeen sekä työyhteisön ilmapiiriin. Kuvaan sopii myös se, että työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrä on laskenut koko ajan vuodesta 2008.

Keskimäärin voidaan hyvin, työn kuormittavuus rassaa huonommin voivia

Tuoreen selvityksen mukaan suomalainen työntekijä voi keskimäärin hyvin, mutta hajonta on kasvanut. Niillä, jotka voivat huonommin, työhön liittyvät tekijät vaikuttavat eniten työkykyriskiin. Vanhemmissa ikäryhmissä fyysisten oireiden merkitys kasvaa.

Työntekijät arvioivat työn kuormittavuuden suurimmaksi työkyvyn haasteeksi, kuten työn vaatimukset ja kiivaan työtahdin. Stressin ja uniongelmien koettiin lisääntyneen.

– Työhyvinvoinnin polarisoitumiseen pitää kiinnittää huomiota. Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriskit kasautuvat pienelle osalle työntekijöistä samaan aikaan, kun enemmistön hyvinvointi kohenee. Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen on tunnistettava tämä ryhmä, heidän tilanteeseensa vaikuttavat syyt ja puututtava kohdennetusti juuri näihin syihin, jotka eivät läheskään aina liity pelkästään terveyteen, Schugk sanoo.

– Jos kiire ja stressi vaivaavat työssä, niiden syihin on tartuttava ja mietittävä, miten työtä ja työskentelytapoja voidaan kehittää. Harmillisen usein ilmiö tunnistetaan ja kiirettä valitetaan, mutta missään vaiheessa ei tosissaan pysähdytä korjaamaan kiireen syitä.

Pitkät poissaolot ennakoivat työkyvyttömyyseläkettä

Terveyskäyttäytyminen on selvityksen perusteella kehittynyt myönteisesti ja terveelliset elämäntavat tukevat hyvää työkykyä. Yhä useampi harrastaa liikuntaa, tupakointi ja varsinkin nuorten runsas alkoholin käyttö ovat vähentyneet. Henkinen hyvinvointi koetaan keskeiseksi tekijäksi työkyvyn säilymisessä, ja erityisen tärkeää se on vanhemmille ikäluokille.

Pitkät, yli kymmenen päivän poissaolot ovat vähentyneet etenkin korkean työkyvyttömyysriskin henkilöillä. Tällaiset poissaolot näyttävät kuitenkin ennustavan näiden henkilöiden joutumista työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen sijaan lyhyet poissaolot, joita on edelleen paljon kaikenikäisillä, korreloivat työpaikan ilmapiirin ja toimintakulttuurin kanssa.

Työkyvyn johtaminen nostettava organisaation johdon agendalle

Schugk muistuttaa, että työkykyisyyden kokemukseen vaikuttaa joukko tekijöitä, joista terveys on vain yksi eikä useinkaan edes tärkein, vaikka työkyvyttömyys näyttäytyy järjestelmästämme johtuen terveysongelmana. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen eivät voi missään tapauksessa olla pelkkää terveyden edistämistä ja sairauksien tehokasta hoitamista.

– Aivan yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, on työn ja työn tekemisen puitteiden kehittäminen. Työhyvinvoinnin ja työkyvyn johtamiseen eivät riitä työterveyshuolto ja henkilöstöhallinto, vaan sen on oltava myös organisaation johdon toimintaa, Schugk linjaa.

Toiminta lähtee työpaikan tunnistetuista haasteista, kuormitustekijöistä ja riskeistä. Johdon pitää asettaa toiminnalle tavoitteet, seurata tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa korjata toimintaa, jos tavoitteet eivät toteudu.

Työn kehittämisen lisäksi keskeisiä elementtejä työkykyjohtamisessa ovat työpaikkojen toimivat käytännöt varhaisessa puheeksi ottamisessa, sairauspoissaolojen hallinta sekä järjestelmällinen tuki työhön paluulle. Mitä varhaisemmin ongelmiin päästään käsiksi, sitä paremmin pystytään estämään niiden muuttuminen pysyväksi työkyvyttömyydeksi.

– Monella työpaikalla on hyvin dokumentoituja ohjelmia esimerkiksi varhaisesta puuttumisesta, mutta käytännön toteutus ontuu, koska vastuut ovat epäselvät, vaikeiden asioiden kohtaamista väistellään eikä sovittujen toimien toteutumista tai vaikutuksia seurata, Schugk luettelee.

 

Tutkimusraportti (pdf) löytyy Varman sivuilta

kuva: 123rf.com / Benis Arapovic

Lisätietoja

Kommentit

Kommentoi