Mikael Ohlström bloggaa: Pariisin ilmastokokous tarvitsee loppukirin

Jotta Pariisissa joulukuussa sovittava ilmastosopimus saisi lainvoiman, sen tullee kattaa vähintään 80 % globaalipäästöistä. Toistaiseksi päästösitoumuksia ovat antaneet EU:n lisäksi vain 9 maata.

Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja resurssitehokkuuden teemoista.
Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja resurssitehokkuuden teemoista.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka saavuttaa seuraavan kulminaatiopisteensä Pariisissa joulukuussa, jolloin olisi saatava aikaan globaalisti kattava ja maiden sitovat päästötavoitteet sisältävä YK:n ilmastosopimus. Tähän mennessä oman sitoumuksensa ovat kuitenkin antaneet EU:n lisäksi vain 9 maata: USA, Kanada, Venäjä, Sveitsi, Norja, Meksiko, Liechtenstein, Andorra ja Gabon. Niiden osuus maailman päästöistä on noin 30 %.

Lista toivottavasti kuitenkin kasvaa joulukuuta kohden. Ainakin New Climate Instituten selvityksen mukaan kesän loppuun mennessä arviolta noin 50 maata antaisi ilmastositoumuksensa Pariisia varten. Niiden yhteenlasketut päästöt edustaisivat lähes 65 % globaalipäästöistä.

Silti oltaisiin vielä kaukana EU:n asettamasta tavoitteesta: jotta Pariisin sopimus saisi lainvoiman, sen ratifioineiden maiden tulisi kattaa 80 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Tähän mennessä sitoutuneidenkin joukossa EU erottuu ambitiotasoltaan. Sen ilmoittamat ilmastotavoitteet ovat muita kireämmät: EU on sopinut laillisesti jäsenmaita sitovasta päästöjen vähentämisestä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Esimerkiksi USA ja Kanada pitävät omien vähennystavoitteidensa vertailuvuotena vuotta 2005 ja vähennysprosentitkin jäävät 30 %:iin (CAN) tai sen alle (USA).

EU:n kunnianhimoisella tavoitteella ei ilmastonmuutoksen hillintää kuitenkaan ratkaista: EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on laskenut 9 %:iin ja laskee edelleen ollen vuonna 2030 nykyarvion mukaan vain 4–5 %. Kiinan osuus on jo nyt neljännes maailman päästöistä ja osuus on ollut rajussa kasvussa. USA:n osuus globaalipäästöistä on jo alle 15 % ja siellä päästöt ovat taittuneet laskusuuntaan kuten EU:ssakin.

Tosiasiasta ei päästä yli eikä ympäri: yhteinen ilmakehä vaatii globaalit toimet. Pariisi ei pelasta maailmaa, elleivät kaikki merkittävät talousalueet sitoudu päästövähennyksiin. Ei siis anneta historian toistaa itseään: nykyinen Kioto2-sopimus on lähinnä kosmeettinen, kun siinä ovat mukana vain Eurooppa ja Australia.

YK:n ilmastoprosessissa on korkea aika saada läpimurtoja tai ainakin saavuttaa merkittäviä edistysaskelia matkalla kohti kattavaa ja sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Se toisi moninkertaiset hyödyt: päästöt vähenisivät maailmanlaajuisesti, yritysten kilpailukenttä tasapuolistuisi ja cleantech-ratkaisuille syntyisi globaalit markkinat.

Kommentit

Kommentoi