Jussi Mustonen pohtii riittävätkö säästöt, kääntyykö velka?

Suomen julkisen talouden suurimpia huolenaiheita on ollut velkaantumisen nopea kasvu. Mitä tämä tarkoittaa, ja mikä on järkevin tapa arvioida velkaantumista ja siihen liittyviä riskejä? Eurot vai prosentit?

Nykyisen velat joudutaan maksamaan takaisin tulevilla verotuloilla. Velan takaisinmaksuun liittyviä rasitteita onkin luontevaa arvioida velan suhteella kansalaisten ja yritysten veronmaksukykyyn. Tätä voidaan puolestaan mitata ns. veropohjalla, eli sillä osalla kansantalouden tuloista, mistä verotkin kerätään.

Koska veropohjat kasvavat tai pienenevät yleensä samassa tahdissa bruttokansantuotteen kanssa, niin velkaantumisen mittatikuksi on käytännössä tullut julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen. Siksi velkasuhde prosentteina on kuvaavampi ja käytännöllisempi velkamittari kuin velkamäärä euroina.

Arvioitaessa uuden hallitusohjelman ja siihen sisältyvien menoleikkausten riittävyyttä julkisen velan hallinnan näkökulmasta, niin olennaisin kysymys kuuluu: riittävätkö toimet pysäyttämään velkasuhteen kasvun, ja kääntykö velkasuhde laskuun?

Vastaus tähän on myönteinen. Velkasuhde oli viime vuonna 59,3 % ja se näyttää lähivuosina nousevan lähelle 65 prosenttia. Toimet kuitenkin riittävät näillä näkymin vakiinnuttamaan ja painamaan velkasuhteen laskuun hallituskauden loppuun mennessä. Tietysti velkasuhde olisi tullut ottaa haltuun jo aiemmin, mutta hyvä että viimeistään nyt.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi