Energiaunioni kokoaa yhteen EU:n energia- ja ilmastopolitiikan

Energiaunioni on Junckerin komission kokoama pitkän aikajänteen strategia, joka tarkastelee EU:n energiapolitiikkaa kokonaisuutena. Tavoitteena on kehittää niin energiaturvallisuutta, energiasisämarkkinoita, energiatehokkuutta kuin vähähiilistä talouttakin. Samoin huomioidaan se, miten energia kytkeytyy teollisuuspolitiikkaan ja liikenteeseen.

Energiaunioni tulee kattamaan yli 40 lainsäädäntöehdotusta sekä muita selontekoja vuosina 2015–2017, mm. seuraavat:

  • Päästökaupan uudistaminen neljännellä päästökauppakaudella 2021–2030 (osa ns. energiaunionin kesäpakettia 7/2015). Päästökauppadirektiivin uudistamista käsitellään parlamentissa ja neuvostossa ainakin syksyyn 2016 asti.
  • EU:n lämmitys- ja jäähdytysstrategia (12/2015) käsittelee vähähiilisen energian käyttöä rakennuksissa sekä teollisuuden lämmityksessä ja jäähdytyksessä.
  • Vuoden 2016 toisella neljänneksessä annetaan ehdotus jäsenmaakohtaisista päästövähennystavoitteista koskien päästökaupan ulkopuolisia sektoreita. Vuosina 2016–17 päivitetään direktiivit EU:n yhteisten uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Suomalaisittain kiintoisia kysymyksiä ovat päästökaupan uudistaminen sekä ns. taakanjako päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Päästökaupassa tulisi minimoida hiilivuodon riski eli päästöjen siirtyminen Euroopan ulkopuolelle. Päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, kuten mm. liikenne, kiinteistökohtainen lämmitys ja maatalous, jäsenmaakohtainen päästövähennystavoite on tärkeä jakaa niin, että taakanjaossa huomioidaan Suomen jo pitkälle edenneet päästövähennys- ja energiatehokkuustoimet.

Globaalia ratkaisua haetaan Pariisissa

Vuoteen 2030 tähtäävät energia- ja ilmastotavoitteet ovat energiaunionin ydintä. Eurooppa-neuvosto linjasi ylätason tavoitteet jo lokakuussa 2014 ns. 2030-paketissa: laillisesti sitova päästövähennys 40 % vuoteen 1990 verrattuna, uusiutuvan energian osuus EU-tasolla sitova 27 % sekä EU-tason ohjeellisena tavoitteena energiatehokkuuteen 27 %:n parannus normaalikehitykseen verrattuna.

– Ilmastonmuutoksen hillintä on tärkeää ja EU:n on kannettava vastuunsa. Ilmastopolitiikan lopputuloksena tulee kuitenkin olla päästöjen aito vähentyminen – ei se, että ne vain siirtyvät EU:n ulkopuolelle. Siksi on tärkeää, että joulukuussa Pariisissa pidettävissä ilmastoneuvotteluissa aikaansaataisiin kattava ja laillisesti sitova ilmastosopimus, sanoo EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

Pariisin ilmastokokouksen kalkkiviivoilla on nyt YK:n ilmastosopimusprosessiin annettu kansallisia päästövähennystavoitteita jo noin 150 maalta, jotka kattavat noin 86 % globaaleista päästöistä – olkoonkin, että eri maiden aikomukset ovat hyvin erimitallisia niin tavoitteen asettelultaan kuin kunnianhimon tasoltaankin.

Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten kannalta ilmastopolitiikan tehokkain ohjauskeino olisi CO2-päästöjen hinnoittelu maailmanlaajuisesti.

– Näin päästöille muodostuisi tasapuolinen markkinahinta, joka ohjaa energian tuotantoa ja käyttöä vähäpäästöiseen suuntaan. Näin eurooppalaisyritykset olisivat kilpailijoidensa kanssa samalla viivalla kansainvälisessä liiketoiminnassa, toteaa Ohlström.

Niin kauan kun ilmastotavoitteet tai päästökauppa eivät ole globaaleja, kansainvälisillä markkinoilla kilpailevia eurooppalaisyrityksiä varten tarvitaan keinot, joilla niille voidaan kompensoida päästökaupan aiheuttamia lisäkustannuksia. Näin ehkäistään  päästövuotoa eli päästöjen siirtymistä Euroopan ulkopuolelle:

  • Suoria kustannuksia kompensoidaan maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla. Tämän tulee olla riittävää jatkossa ja edistää kasvua.
  • Epäsuoria kustannuksia aiheutuu siitä, että päästökauppa nostaa energian hintaa. Jo seitsemän Euroopan maata kompensoi epäsuoria kustannuksia kansallisella tuella – mm. Saksa, Iso-Britannia ja Hollanti. Vastaavaa käytäntöä valmistellaan myös Suomessa, ja se tulisi saada mahdollisimman nopeasti ja täysimääräisesti.

 

Lisätietoja

Kommentit

Kommentoi