Blogissa: Kenen piikkiin mobiilijoulupukki tekee töitä?

Tekeekö mobiilisovelluksella tilattu, vertaistalouden kelkkaan hypännyt joulupukki töitä itselleen? Vai onko hän kenties työntekijä? Kurkistetaanpa, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla.

Jakamistalous, alustatalous, vuorovaikutustalous, vertaistalous, keikkatalous. Keskustelu ilmiöstä käy kuumana sekä Suomessa että maailmalla. Samalla mielipiteet ja faktat sekoittuvat helposti toisiinsa eikä väärinymmärryksiltäkään vältytä.

Muutokset tavoissa harjoittaa liiketoimintaa aiheuttavat muutospaineita myös lainsäädännössä ja lakien soveltamisessa. Sääntöjen pitäisi kohdella tasapuolisesti kaikkia samoilla markkinoilla kilpailevia toimijoita ja taipua välillä ympäristöön, johon niitä ei ole alun perin kaavailtu.

Yksi päänvaivaa aiheuttavista seikoista on, pitäisikö omaa osaamistaan esimerkiksi verkkoalustan kautta tarjoavaa henkilöä kohdella itsensä työllistävänä vai alustan työntekijänä. Asiaa ei helpota, että työntekijän, työnantajan ja työsopimuksen määritelmät vaihtelevat maasta toiseen.

Kotimaisessa keskustelussa lähtökohdaksi pitää ottaa työsopimuslaki. Edessämme on työsopimus, jos ja vain jos sopimus täyttää lain mukaiset neljä tunnusmerkkiä: joku sitoutuu tekemään henkilökohtaisesti työtä toisen lukuun, toisen johdon ja valvonnan alaisena ja vastiketta vastaan.

Tarkastellaan asiaa kuvitteellisen pukkipalveluja välittävän mobiilisovelluksen valossa (tällainen sovellus saattaa hyvinkin olla jo markkinoilla, allekirjoittanut tunnustaa perehtyneensä huonosti asiaan).

Sovellus vaatii joulupukkeja rekisteröitymään omalla nimellään ja naamallaan – oli tekopartaa tai ei – ja ottaa osuutensa keikoista maksettavista palkkioista.

Kun joulupukkimme kuittaa keikan, hän sitoutuu itse kolistelemaan aattoiltana porstuassa lahjasäkki kainalossa, tai näin ainakin tilaajalla on lupa olettaa. Ensimmäinen työsopimuksen kriteeri täyttyy pukin osalta.

Joulupukki saa vierailustaan rahasuorituksen ja mahdollisesti myös joulutortun tai konjakkilasillisen. Vastikkeellisuudesta ei jää epäselvyyttä, mutta vastike on joka tapauksessa osa jotakuinkin kaikkia sopimussuhteita.

Entä johto ja valvonta? Jos palvelun sisältö on tuotteistettu niin pitkälle, että toimeksiannoista ei ole mahdollista kieltäytyä ja keikkojen kulku on tarkkaan käsikirjoitettu, alustan ylläpitäjälle voi syntyä työnjohto-oikeus suhteessa pukkiin.

Jos sen sijaan joulupukki päättää itse vierailuistaan ja sopii korkeintaan tilaajan kanssa, mitä lauluja laulaa ja minkälaista nuttua kantaa, kriteeri johdosta ja valvonnasta jää lähtökohtaisesti täyttymättä.

Vielä täytyisi selvittää, kenen lukuun työ tehdään eli kuka kerää välittömän hyödyn työnteosta.

Alustan ylläpitäjä ottaa osansa vastikkeesta ja saa mahdollisesti lisänäkyvyyttä palvelulleen. Mutta ainakin yhtä suuri hyötyjä on pukki, joka nettoaa vastikkeen ohella hyvät arviot palvelun käyttäjiltä ja mahdollisesti uusia keikkoja, unohtamatta tilaajaa lähipiireineen.

Rohkenen väittää, että joulupukkimme kaltaista, alustan kautta toimeksiantoja vastaanottavaa henkilöä on useimmiten pidettävä itsensä työllistävänä, koska työ tehdään vain harvoin jonkun muun johdossa ja valvonnassa eikä toisen lukuun -kriteerin täyttyminen ole itsestäänselvyys. Esimerkki on toki yksinkertaistettu ja tosielämässä tarkempi perehtyminen yksityiskohtiin olisi välttämätöntä.

Mutta ennen kuin käydään pohtimaan, pitäisikö työntekijä sitten määritellä uudella tavalla vertaistaloudessa, kehotan rauhoittumaan joulun viettoon! Näin suuriin kysymyksiin ehditään palata ensi vuoden puolella.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi