Rahanpesulainsäädännön uudistus uhkaa lisätä yritysten hallinnollista taakkaa

Rahanpesulainsäädännön muuttamista koskeva lakiesitys on lausuntokierroksella. EK:n asiantuntija Santeri Suominen näkee esityksissä vielä kuitenkin niin paljon puutteellisuuksia, että sellaisenaan esitystä ei pitäisi antaa eduskunnalle.

EK pitää valitettavana lakiehdotuksen valmistelutapaa. EK painottaa lainvalmistelun periaatetta, jonka mukaan kotimaisessa sääntelyssä ei pidä asettaa EU-sääntelyä raskaampia ja pidemmälle menevämpiä vaatimuksia yrityksille.

– Erityisesti edunsaajarekisterin yrityksille asetettujen velvollisuuksien määritelmiin liittyvien merkittävien puutteellisuuksien vuoksi lakiehdotuksen valmistelua tulisi vielä jatkaa.

Lakiesityksen mukaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja selvittämistä koskevan lainsäädännön soveltamisala laajenee. Esimerkiksi rahapelitoiminnan, käteiskaupankäynnin, virtuaalivaluuttojen ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden osalta lainsäädäntö tiukkenee jossain määrin. Käteiskaupan raja-arvo kiristyy nykyisestä 15 000 eurosta 10 000 euroon, mikä on valitettavaa.

Yrityksille asetettaisiin kaupparekisterilain muutoksella velvollisuus tuntea ja selvittää tosiasialliset edunsaajansa. Lähtökohtana on, että yritys hyödyntää kaikkia sen käytettävissä olevia tietoja edunsaajan selvittämisessä. Sen lisäksi yrityksille asetettaisiin aktiivinen selonottovelvollisuus, joka koskisi suoraan omistajana olevia ihmisiä ja oikeushenkilöitä, jos nämä käyttävät yli 25 prosentin määräysvaltaa. Tosiasiallisella edunsaajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka viime kädessä käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

Hankkeen kansallisessa jatkovalmistelussa pyritään siihen, että uusi lainsäädäntö olisi voimassa 1.1.2017. Neljännen rahanpesudirektiivin mukaan direktiivi tulee olla implementoituna kesäkuussa 2017.

Raportointivelvoitteet pitäisi määritellä täsmällisemmin

Lakiehdotus ulottaisi yhteisön velvollisuuden tuntea tosiasiallinen edunsaajansa kaikkiin yhteisömuotoihin, myös säätiöihin ja yhdistyksiin. Ainoastaan yksityiset elinkeinonharjoittajat ja pörssiyhtiöt eivät kuuluisi edunsaajarekisteriä koskevan sääntelyn piiriin. Tosin pörssiyhtiötkin voivat välillisesti tulla lain soveltamisalan piiriin ilmoitusvelvollisuuden osalta konsernirakenteiden kautta.

Ehdotukset edellyttävät yrityksiltä

  1. tietojen selvittämistä,
  2. ilmoittamista ja
  3. ajantasaisuuden ylläpitämistä.

–Rahanpesudirektiivissä keskeistä riskiperusteista lähestymistapaa ei ole hyödynnetty esityksessä riittävästi, sillä kuvatut velvollisuudet kohdistuvat kaikkiin yrityksiin niiden koosta tai liikevaihdosta tai sen olemattomuudesta riippumatta. Esityksessä ei myöskään ole arvioitu, miten tehokkaasti ja tuloksekkaasti ehdotetut velvoitteet edistäisivät itse rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa Suomessa, valittelee Suominen.

Sen sijaan hyvä ja perusteltu ratkaisu olisi lakiehdotuksessa esitetty malli edunsaajia koskevien tietojen keräämisestä keskitetysti yhteen paikkaan eli PRH:n ylläpitämään edunsaaja-rekisteriin. Samalla se olisi myös yrityksille maksuton sähköinen asiointikanava.

Suomisen mukaan tosiasiallisia edunsaajia koskevat määritelmät ovat epäselviä ja monitulkintaisia. Niistä aiheutuu yrityksille tulkintariski ja sääntelyn tulkinnan noudattamiskustannuksia. EU:n neljännen rahanpesudirektiivin kansallisessa implementoinnissa pitää löytää sellaiset sääntelyratkaisut, joilla yrityksille koituva hallinnollinen taakka minimoitaisiin.

– Esitystä tulisi korjata siten, että yritys voisi ilmoittaa edunsaajarekisteriin myös oikeushenkilön, jonka tosiasialliset edunsaajat ilmoittavat omansa omalla ilmoituksellaan. Tosiasiallisen edunsaajan määritelmän on oltava kokonaisuudessaan ehdotettua selkeämpi, jotta yritykset voivat ilman aikaa vievää tulkintaa päätellä, ketkä ovat niiden tosiasiallisia edunsaajia ehdotetun rahanpesulainsäädännön puitteissa.

Ylisääntelystä päästävä eroon

Edunsaajarekisterin julkisuutta (viranomais- ja yleisöjulkisuus) on esityksessä arvioitu kauttaaltaan hyvin suppeasti. Erityisesti esitetystä edunsaajarekisterin laajasta ja lähes rajoittamattomasta yleisöjulkisuudesta koituvia haittoja perustuslain turvaamalle yksityiselämän suojalle on eritelty esityksessä heikosti.

– EK toteaa, että tältäkin osin kansallisesta lisäsääntelystä tulee luopua. Esityksessä lisätään turhaa sääntelyä, josta Sipilän hallituksen hallitusohjelmankin mukaan olisi syytä luopua.

Suomisen mielestä kysymys ylisääntelystä on periaatteellisesti ja käytännöllisesti tärkeä, sillä yrityksiin kohdistuva hallinnollinen taakka lisääntyy vähitellen ja jatkuvasti hallitusohjelman kirjauksista huolimatta. Eri sääntelyhankkeista peräisin olevat kumulatiiviset vaikutukset heikentävät suomalaisten yritysten kilpailuedellytyksiä mm. nostamalla niiden kiinteitä kustannuksia. Sanottu koskee sekä EU:n että kotimaisen sääntelyn vaikutuksia.

– EK pitää valitettavana lakiehdotuksen valmistelutapaa. EK painottaa lainvalmistelun periaatetta, jonka mukaan kotimaisessa sääntelyssä ei pidä asettaa EU-sääntelyä raskaampia ja pidemmälle menevämpiä vaatimuksia yrityksille. Lakiehdotukseen sisältyvästä kansallisesta lisäsääntelystä tulee ehdottomasti luopua.

Lisätietoja:

Kommentit

Kommentoi