Saila Turtiainen bloggaa: EU jäämässä kelkasta, kun maailman taloudet laajentavat vapaakauppaa

Tyynenmeren maat ovat tänään allekirjoittaneet USA:n johdolla TPP-vapaakauppasopimuksen. EU:n on päätettävä, haluaako se olla maailmankaupan etulinjassa, bloggaa EK:n asiantuntija Saila Turtiainen.

EK:n Kauppapolitiikka-tiimin asiantuntija Saila Turtiainen seuraa EK:ssa mm. vapaakauppasopimuksia.
EK:n Kauppapolitiikka-tiimin asiantuntija Saila Turtiainen seuraa EK:ssa mm. vapaakauppasopimuksia.

12 Tyynenmeren maata allekirjoittivat tänään TPP-vapaakauppasopimuksen (Trans-Pacific Partnership Agreement). Historiallinen sopimus kattaa 40 % maailmantaloudesta.

USA:n lisäksi sopimuksessa on mukana Australia, Brunei, Chile, Japani, Kanada, Malesia, Meksiko, Peru, Singapore, Uusi-Seelanti ja Vietnam.

Merkillepantavaa on Kiinan puuttuminen tästä joukosta. TPP voidaankin nähdä myös USA:n ja muiden Aasian maiden strategiana tiivistää keskinäisiä suhteitaan ja hakea sitä kautta parempia asetelmia suhteessa Kiinaan.

Aasian ja muiden Tyynenmeren maiden tiivistäessä suhteitaan jää EU auttamatta tämän kehityksen ulkopuolelle. EU:lla on lukuisia vapaakauppasopimusneuvotteluita käynnissä useiden TPP-sopimukseen kuuluvien maiden kanssa. Se ei kuitenkaan riitä. EU:n tulisi nyt kirittää tahtiaan, jotta tästä ei synny kilpailuhaittaa Euroopan yrityksille.

Sekä taloudellisesti että poliittisesti EU:n merkittävin integraatiohanke on EU:n ja USA:n välinen transatlanttinen talouskumppanuus (TTIP). Nyt tarvitaan niin EU-tasolla kuin jäsenmaissa maksimaalista työntöä, jotta TTIP etenisi mahdollisimman pitkälle Obaman kaudella.

Hyviä uutisia EU:lle on kuitenkin se, että TPP-sopimuksen odotetaan piristävän globaaleja kasvunäkymiä. Arvioiden mukaan TPP-maiden bkt kasvaisi keskimäärin 1,1 % vuoteen 2030 mennessä ja kauppa 11 %.

Kirjoittaja

Kommentit 4

4 vastausta artikkeliin Saila Turtiainen bloggaa: EU jäämässä kelkasta, kun maailman taloudet laajentavat vapaakauppaa
  1. Lanssari sanoo:

    TTIP-sopimus ilmeisesti pitää myös sisällään nk. pienellä präntätyn osion, eli sijoituksien suojaamista koskevan osion, jolla sijoittajille annetaan mahdollisuus haastaa valtio oikeuteen? Yhdysvaltalaiset sijoittajat tahkoavat parhaillaan rahaa Kanadan valtion kanssa tehdyllä ISDS-sopimuksella ja ilmeisesti EU on seuraavana lypsyjonossa. Vapaakauppa on niin kauan hyvä asia, kun se ei anna sijoittajille mahdollisuutta a) riistää toisen valtion luonnonvaroja ja kansaa ja b) sijoittaja ei saa mahdollisuutta kiristää valtiolta rahaa oikeustoimilla, jos lainsäädäntö aiheuttaa sijoittajalle mahdollisia tappioita.

    Eikös nykyiselläänkin USA ja EU käy melkoisen vapaata kauppaa tavaroilla? Joitakin rajoituksia luonnollisesti on, mutta tulli on kuitenkin jo alle 4%, jos en ole aivan väärässä. Miksi siis tätä TTIP:tä ajetaan näin ahnaasti, ellei sen takana ole ajatus sijoituksien turvaamis pykälällä hyötyminen?

    Voi toki olla, että salaliittoteoriointi on minusta vain mukavaa ja en osaa ajatella sitä isoa kokonaisuutta. Mutta mietyttää vain, että miksi suomen kaltainen talouskurimuksessa kierivä valtio riskeeraa tälläisellä asialla. En usko, että suomi on ulkomaisen sijoittajan mielestä muuten kiinnostava maa, ellei sitte keinottelumielessä.

  2. Saila Turtiainen sanoo:

    Investointisuoja on vain osa isompaa kokonaisuutta. EU:n ja USA:n välillä on edelleen kaupan esteitä. On totta, että tullit ovat varsin alhaisia, joten kaupan esteet liittyvätkin muihin haasteisiin, joita sopimusneuvotteluilla nyt yritetään poistaa. Esimerkiksi USA:n tullausmenettelyt ovat hyvin raskaita, julkisiin hankinnat eivät ole kovinkaan avoimia eurooppalaisille yrityksille, EU-työntekijöiden liikkumista rajoitetaan jne. Konkreettinen esimerkki on USA:n lainsäädäntö 1920-luvulta, joka estää meidän jäänmurtajien viennin USA:han.

  3. Thomas Farawaybeach sanoo:

    Lanssari osui asian ytimeen kirjoittaessaan ”[v]apaakauppa on niin kauan hyvä asia, kun se ei anna sijoittajille mahdollisuutta a) riistää toisen valtion luonnonvaroja ja kansaa ja b) sijoittaja ei saa mahdollisuutta kiristää valtiolta rahaa oikeustoimilla, jos lainsäädäntö aiheuttaa sijoittajalle mahdollisia tappioita.”
    Tätä ei nyt vain voi mitenkään ohittaa olankohautuksella, kuten Turtianien teki toppuutellessaan ”[se] on vain osa isompaa kokonaisuutta”.

    Otetaampa esimerkiksi sopimusneuvottelujakin hiertäneet ruoantuotannon sääntelyerot USA:n ja EU:n välillä: vuonna 2015 EU:ssa kiellettiin 82 maatalaoudessa käytettävää torjunta-ainetta, jotka ovat edelleen käytössä USA:ssa.
    Jos vastaavanlaisen päätöksen olisi tehnyt yksittäinen maa (suojellakseen kanslaistensa terveyttä) TTIP:n tultua voimaan, ja päätös vaikuttaisi siinä maassa toimivan monikansallisen maatalousyrityksen voittoihin, voisi tämä suuryritys haastaa maan oikeuteen, ja tämä oikeusasia menisi kolmesta välimiehestä koostuvan kansainvälisen paneelin ratkaistavaksi, kaikkien oikeusvaltioperiaatteiden tavoittamattomiin.

  4. Thomas Farawaybeach sanoo:

    Näin ollen siis itsenäisen maan pitäisi olla ensisijaisesti tilivelvollinen monikansallisille yrityksille ja vasta toissijaisesti edustajiaan äänestäneille kansalaisilleen, mikä myös ohittaisi yksittäisen maan perustuslain. Ja tämä oli vain yksi esimerkki siitä Pandoran lippaasta, minkä TTIP:n kritiikin kohteena olleet osat avaisivat, ja joihin Lanssari tuossa viittasi.

    Tämänkin jälkeen voin aivan hyvin kuvitella, että kansainvälisen kaupan sääntelyn asteittaisella vapauttamisella voidaan saada paljonkin hyvää aikaan, kuten Turtiainen kommentissaan esimerkillisti. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä! Johan tässä ollaan jo ainakin 70 vuotta tanssittu Yhdysvaltalähtöisten monikansallisten suuryritysten pillin mukaan. Ei nyt anneta niille tuhkiakin pesästä.

Kommentoi