Näkökulma: Lupaprosesseja sujuvoittamalla vauhtia talouteen

Parin viime viikon aikana lupaprosessien sujuvoittamisen tiellä on otettu monta askelta eteenpäin. Sekä väliraportti ympäristölupamenettelyjen yhden luukun periaatteen toteuttamismalleista että Tarastin selvitys valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta esittävät useita järkeviä toimenpiteitä sääntelyn sujuvoittamiseen. Lisäksi kolme sähköisen e-lupajärjestelmän toteuttamista edistävää digihanketta saivat juuri myönteiset rahoituspäätökset.

Ehdotukset ja hankkeet ovat oikeansuuntaisia ja niitä on vietävä eteenpäin mahdollisimman pian. Näin Suomeen saataisiin entistä kilpailukykyisempi ja kannustavampi toimintaympäristö yrityksille ja se houkuttelisi kaivattuja investointeja maahamme.

Vaikka tahtotila vaikuttaa selkeältä, on käytännön toteutukseen vielä matkaa. Tällä hetkellä menettelyt ovat päällekkäisiä ja uutta toimintaa suunnitteleva yritys joutuu hakemaan useita erillisiä lupia, joista päättävät eri viranomaiset. On tapauksia, joissa kansainväliset sijoittajat ovat ensin pyytäneet arviota suomalaisen lupajärjestelmän toimivuudesta, luvituksen kestosta ja lopputuloksen ennustettavuudesta. Arvion saatuaan hankkeesta ei ole sen koommin kuulunut mitään. Sijoittajan näkökulmasta lupamenettelyn sujuvuus onkin yksi sijoitusmaan valintaan vaikuttava tekijä. Sähköisesti toimivasta lupajärjestelmästä voisi tulla maallemme samanlainen kilpailuetu kuin Suomen korkea turvallisuustaso on ollut datakeskusinvestoinneille.

Suomalaisen lupamenettelyn jäykkyyttä kuvaa hyvin se, että hankkeen koosta ja luonteesta riippumatta kaikki joutuvat käymään läpi saman monivaiheisen lupamenettelyn: olutpanimot ovat periaatteessa samalla viivalla ydinvoimalan kanssa. Tämä on epäoikeudenmukaista niin yrityksille kuin viranomaisillekin, joiden ajasta pienten hankkeiden lupaselvitykset, kuulemiset ja lupaharkinnat vievät ison osan.

Olisi kaikkien kannalta järkevämpää, että pienten toistensa kaltaisten hankkeiden luvitus hoituisi kevyemmällä ja nopeammalla prosessilla. Samalla myös isommat hankkeet hyötyisivät, kun viranomaisten aikaa vapautuisi ympäristön kannalta aidosti merkittävien hankkeiden huolelliseen käsittelyyn. Useat muut maat ovat jo vuosia sitten jaotelleet ympäristökysymyksissä suuret ja pienet hankkeet erilaiseen menettelyyn. Hollannissa on jopa mahdollista vauhdittaa kestävien energiahankkeiden etenemistä solmimalla ns. green dealeja yritysten ja viranomaisten kesken.  Ensimmäinen askel sujuvoittamisen suuntaan voisi Suomessa olla varsinaista lupaprosessia nopeamman ilmoitusmenettelyn käyttöönotto. Siinä osa lupavelvollisista pystyisi aloittamaan toimintansa nopeasti ilmoitettuaan toiminnastaan viranomaiselle.

Lupaprosessia voitaisiin nopeuttaa myös järkevällä hallintomallilla. Lauri Tarastin tuoreessa selvityksessä ehdotetaan valtion aluehallintoon monitoimivirastoa, jonka ’yhdeltä luukulta’ hoidettaisiin muun muassa ympäristö- ja vesitalousluvitus, lupien valvonta, luonnonsuojelun ja jätelainsäädännön tehtävät ja näihin liittyvä ympäristövaikutusten arviointi. Tämä keskittäisi jo merkittävän osan nykyään erillään olevia päätöksiä yksiin käsiin ja vähentäisi lupia käsittelevien valtion virastojen määrän nykyisestä neljästä yhteen.

Toisaalta julkisuudessa on esitetty valtion luvituksen siirtämistä maakuntiin, joka puolestaan lisäisi lupaviranomaisten määrän nykyisestä neljästä enimmillään kahdeksaantoista. Tällainen malli johtaisi yritysten kannalta väärään suuntaan, kun hallinto pirstaloituisi hajautettuihin yksiköihin. Tämä hidastaisi luvitusta entisestään ja pienessä maassa erityisosaamisen turvaaminen kaikissa yksiköissä voi olla hankalaa.

Lisäksi herää kysymys, miten maakuntiin hajautetussa mallissa kävisi yhtenäisen sähköisen lupajärjestelmän. Julkisella sektorilla on esimerkkejä loistavasti toimivista sähköisistä palveluista, kuten verohallinnon vero.fi -palvelu ja poliisin sähköinen asiointipalvelu, jossa voi vaikkapa uusia passinsa. Yhden luukun periaatteen käyttöönotto loisi hyvän pohjan vastaavan asiakaslähtöisen sähköisen palvelun kehittämiselle myös lupapuolelle.

Jotta Suomeen saataisiin uusia investointeja, kasvua ja työpaikkoja, tulisi hallintoa kehittää asiakaspalvelun suuntaan. Suomi on pieni maa, jossa on korkea osaamisen taso, joten meillä on kaikki mahdollisuudet kääntää sujuva lupajärjestelmä kilpailueduksemme – jos vain tahtoa löytyy.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Yliö-kirjoituksena maanantaina 15.2.

 

Kirjoittajat

Kommentit

Kommentoi