Mikael Ohlström bloggaa: Kaikki tuki Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanolle

Pariisin ilmastosopimuksen ratifiointi on olennainen välietappi. Sen lisäksi EU:n on syytä ottaa aktiivinen rooli kansainvälisen ilmastodiplomatian etulinjassa, jotta maailman maat saadaan sitoutettua myös päästövähennysten toimeenpanoon, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja resurssitehokkuuden teemoista.
Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja biotalouden teemoista.

Elinkeinoelämä kannattaa Pariisin ilmastosopimusta ja sitä, että Suomi allekirjoittaa sen osana Euroopan Unionia. Ratifiointi maailman kaikkien maiden toimesta avautuu 22.4. ja se on välietappi pitkällä tiellä kohti varsinaista päätavoitetta: ilmastotekoja.

Sovittujen päästövähennysten maailmanlaajuinen toimeenpano on tärkeää kolmesta painavasta syystä: siten päästöjä on mahdollista aidosti vähentää, yrityksille saadaan tasapuolisempi kilpailukenttä ja Suomen cleantech-yrityksille avautuu uusia vientimarkkinoita.

EU on jo laillisesti sitoutunut

Pariisin ilmastokokouksen toimeenpanossa EU on ketjun vahvoja lenkkejä: sen päästövähennystavoite vuodelle 2030 on ollut laillisesti sitova jo lokakuusta 2014 alkaen. Tavoite saa viimeisen sinettinsä vielä maaliskuun Eurooppa-neuvostossa. Lisäksi komissio aikoo ensi kesänä esittää, kuinka päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästövähennystavoite jyvitetään jäsenmaita laillisesti sitoviksi velvoitteiksi.

Korostettua huomiota tuleekin nyt kohdistaa siihen, kuinka muut maailman maat alkavat toteuttaa Pariisin ilmastokokoukselle antamiaan lupauksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tullut ilmi uusia vaikeuksia saada läpi hiilivoimaloiden päästöjä rajoittavia ympäristövirasto EPA:n standardeja, kun korkein oikeus hylkäsi Obaman liikkeelle laittaman aloitteen. Asiassa ei tosin ole vielä sanottu viimeistä sanaa.

Kiinan ja tulevaisuudessa myös Intian toimet päästökehityksen taittamiseksi ovat kriittisen tärkeitä. Kiina ja USA tuottavat yhdessä noin 40 prosenttia maailman päästöistä. Maailman väkirikkaimmaksi maaksi nousevan Intian päästöt ovat alkaneet kasvaa nopeasti. Samaan aikaan EU:n osuus on painunut jo alle 10 prosenttiin ja se laskee arvioiden mukaan edelleen 4-5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

EU:lta korkean tason ilmastodiplomatiaa

Pariisin kunnianhimoinen ilmastotavoite vaatii nopeaa etenemistä kohti tekoja, jotta ilmakehän lämpeneminen saadaan rajoitettua selvästi alle 2 asteen.

Tässä EU:lla on tuhannen taalan pelipaikka: unionin on syytä aktivoitua uudelleen tekemään korkean tason ilmastodiplomatiaa, jolla se vauhdittaisi eri maiden sitoutumista ja etenemistä toimeenpanoon. Tähän tärkeään tehtävään tarvitaan sitoutunut vaikuttaja EU:n johdosta.

YK:n ilmastoprosessissa olisi myös ripeästi pureuduttava hiilipäästöjen hinnoitteluun: maailmanlaajuisten päästövähennysten käytännön toteuttamista tulee vauhdittaa siten, että päästöille saadaan hintalappu. Tarvitaan siis eräänlainen kansainvälinen valuutta, jonka kautta yrityksille kohdistuisi samankaltaiset ”ilmastokustannukset” sijaintimaasta ja maanosasta riippumatta. Parhaimmillaan hintalappu saadaan määritettyä globaalisti ja markkinaehtoisesti, kysynnän ja tarjonnan mukaan. Pelkkä EU:n sisäinen päästökauppa kun ei ilmasto-ongelmaa ratkaise.

Hiilimarkkinoita kehittämällä helpottuisi myös puhtaan teknologian vienti ja käyttöönotto kehitysmaissa. Cleantech-markkinat saisivat merkittävää lisävauhtia, josta hyötyisivät myös suomalaiset yritykset tarjotessaan ilmastoratkaisuja maailman markkinoille. Näin Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa maailmanlaajuisesti.

Huomiota päästöjen mittaamiseen, raportointiin ja todentamiseen

Jotta päästövähennysyksiköillä voidaan käydä kauppaa, on päästötilastojen oltava luotettavia kaikissa maissa. Päästöjen mittaamiseen, raportointiin ja todentamiseen on kehitettävä aukottomat pelisäännöt. Vain näin voidaan varmistua eri maiden toteuttamien toimenpiteiden laadusta sekä muun muassa rikkaammilta köyhemmille maille annettavan ilmastorahoituksen käyttökohteista ja vaikutuksista.

Myös hiilinielujen laskentasäännöistä tulee sopia vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Niissä on otettava oikealla tavalla huomioon kestävä metsänhoito. Fyysiset ja tosiasialliset hiilinielut eivät saa muuttua laskennallisiksi päästölähteiksi, kuten nykyisillä säännöillä Suomen metsille käy. Tähän olisi siis saatava korjaus YK:n tulevissa neuvotteluissa.

Maailman maiden Pariisissa antamien ilmastositoumusten ensimmäinen virallinen välitarkastelu tapahtuu vuonna 2023. Tällöin erityisesti G20-maiden olisi välttämätöntä kiriä omia päästötavoitteitaan kohti EU:n tasoa. Näin vältettäisiin se, että kuilu EU:n ja muun maailman ilmastotoimien välillä kasvaisi entisestään. Samalla se voisi olla EU:lle oivallinen ajankohta julkistaa oma ilmastotavoitteensa vuodelle 2040.

Lue tarkemmin EK:n lausunnosta Pariisin ilmastosopimuksesta.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi