Saila Turtiainen bloggaa: EU:n rivit repeilevät – vaarantuvatko kauppasuhteet?

90 % maailman tulevasta talouskasvusta luodaan EU:n ulkopuolella. Nyt jos koskaan eurooppalaisten pitäisi hakea jalansijaa maailmanmarkkinoilta. Myös pienellä vientimaallamme on paljon pelissä, kirjoittaa EK:n kauppapolitiikan asiantuntija Aamulehdessä 14.5.

EK:n asiantuntija Saila Turtiainen  seuraa tiiviisti EU:n kauppapolitiikkaa ja Suomen vientinäkymiä sen valossa.
EK:n asiantuntija Saila Turtiainen seuraa tiiviisti EU:n kauppapolitiikkaa ja Suomen vientinäkymiä sen valossa.

EU:n viime vuodet ovat kuluneet kriisejä selättäessä. Niistä kaikkein tuhoisimmaksi saattaa lopulta muodostua luottamuskriisi. Kansalaisten luottamus unionia kohtaan on saanut säröjä, samoin jäsenmaiden luottamus toisiinsa ja EU-instituutteihin. Osa jäsenmaista hakee irtiottoja tavoitellen lyhytnäköistä omaa etua. Yhtenäisyys on koetuksella monella rintamalla.

Rivien rakoileminen heijastuu myös kauppapolitiikkaan eli siihen, kuinka EU kykenee hoitamaan elintärkeitä kauppasuhteitaan. Yksi unionin isoista tehtävistä – kansainvälisen kaupan vapauttaminen ja uusien vientimarkkinoiden avaaminen maailmalla – uhkaa juuttua sivuraiteille. Tämä taas vaikuttaa siihen, kuinka suomalaiset yritykset pystyvät tulevaisuudessa tekemään ulkomaankauppaa ja miten vientimaamme pärjää.

Näkyvimpänä esimerkkinä avoimen kaupan vastatuulesta ovat USA:n kanssa käytävät TTIP-neuvottelut. Niiden ympärillä käyty kriittinen ja osin myös tunnepohjainen keskustelu on levinnyt laajemmaksikin epäluuloksi kansainvälistä kauppaa ja sen vapauttamista kohtaan.

Tuorein esimerkki saatiin huhtikuussa, kun Hollannissa järjestettiin ei-sitova kansanäänestys EU:n ja Ukrainan välisestä assosiaatiosopimuksesta. Vain hieman yli 30 % hollantilaisista osallistui, mutta tulos oli selvä – noin 60 % äänesti kaupan vapauttamiseen tähdännyttä sopimusta vastaan. Tulos hätkähdyttää eritoten, kun muistetaan Hollannin vahva perinne ja identiteetti kauppamaana.

Seuraava näytön paikka tulee jo tänä vuonna, kun EU:n pitäisi hyväksyä Kanadan kanssa neuvoteltu CETA-vapaakauppasopimus. Jo nyt useista EU-maista kuuluu varoittavia ääniä sopimuksen hyväksymistä vastaan. Esimerkiksi Romania ja Bulgaria haluavat rangaista Kanadaa viisumierimielisyyksistä.
EU:n uskottavuuden kannalta olisikin turmiollista se, jos pitkään neuvoteltuja sopimuksia saadaan kauppakumppanin kanssa maaliin mutta sitten kaadetaan EU:n oman parlamentin tai neuvoston toimesta. Tämä murentaisi EU:n painoarvoa ja edellytyksiä toimia tulevissa neuvottelupöydissä.

Merkit ovat siis ilmassa – protektionismi nostaa Euroopassa päätään. EU-maat ovat kääntymässä kauppasuhteissaan sisäänpäin aikana, jolloin meidän pitäisi nostaa katseemme EU:n rajojen ulkopuolelle löytääksemme uusia kasvun mahdollisuuksia. Seuraavan 10–15 vuoden aikana 90 % maailman talouskasvusta tulee EU:n ulkopuolelta.

EU käy tällä hetkellä neuvotteluita useiden kolmansien maiden kanssa uusista vapaakauppasopimuksista. Voitettavaa olisi paljon. Jos kaikki käynnissä olevat neuvottelut saadaan päätökseen, merkitsisi se komission arvion mukaan 2,2 % korotusta EU:n bruttokansantuotteeseen ja 275 miljardin euron lisäsysäystä talouteemme. Arviolle antaa katetta kokemukset jo toteutuneista sopimuksista: esimerkiksi EU:n ja Suomen vienti Etelä-Koreaan on noussut noin 30 % vuonna 2011 voimaan tulleen vapaakauppasopimuksen jälkeen.

Nyt kun EU:ta haastetaan hyvin monella rintamalla, olisi jäsenmaiden yhtenäisyys tärkeämpää kuin koskaan. Ei siis anneta kansallismielisen ja lyhytjänteisen oman edun tavoittelun ajaa kestävämmän yhteisen hyvän edelle. Hyväksytään maiden ja talousalueiden riippuvuus toisistaan ja haetaan sen kautta avointa kauppaa ja kasvua. Vastuullisesti ja kestävästi toteutettuna tämä toisi hyvinvointia kaikille.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 14.5.2016

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi