Perinteiset IPR-oikeudet eivät yksinään riitä suojaamaan digiajan uusia palveluja

Perinteiset IPR-oikeudet, kuten patentit ja tekijänoikeudet, taipuvat huonosti uudentyyppisten palveluinnovaatioiden suojaamiseen esimerkiksi kopioinnilta tai jäljittelyltä. Aiheesta väitellyt Kari-Pekka Syrjä ehdottaa täydentävää suojaa tällaisille palvelukonsepteille ja -tuotteille erityistilanteissa.

Maailma muuttuu nopeasti digitalisoitumisen, globalisoitumisen ja yhteiskunnan palveluistumisen myötä ja markkinoille tulee yhä enemmän uudenlaisia palvelukonsepteja, jotka voivat sisältää konkreettisia tuotteita ja/tai palveluja.

Oikeustieteen tohtori Kari-Pekka Syrjä selvitti hiljattain väitöstutkimuksessaan, miten näitä uudentyyppisiä palvelukonsepteja voitaisiin suojata liiketoiminnassa kopioinnilta tai hyvän tavan vastaiselta jäljittelyltä.

Uudet innovatiiviset palvelukokonaisuudet ovat luonteeltaan tyypillisesti ei-teknisiä, minkä vuoksi niitä ei lähtökohtaisesti voi suojata patentilla eikä esimerkiksi palvelukonseptin ideaa voi suojata tekijänoikeudella tai muulla ”perinteisellä” IPR-suojamuodolla.

Mahdollisuus suojaamiseen olisi kuitenkin tarpeen, sillä palvelukokonaisuuden kehittäminen vaatii yritykseltä huomattavia investointeja, joiden tuotoista sen olisi myös reilua päästä nauttimaan.

Ruotsissa ja Saksassa herätty jo

Ruotsissa ja Saksassa yritykset ovat vaatineet, että palvelukonseptin ja -tuotteen kopiointiin tai sopimattomaan jäljittelyyn täytyy pystyä puuttumaan, jos perinteiset IPR-suojakeinot eivät riitä takamaan riittävää suojaa konseptin kokonaisuudelle osineen.

Suomessa asiaan on kiinnitetty toistaiseksi vähemmän huomiota eikä täällä ole muotoutunut johdonmukaista käytäntöä väitöstutkimuksessa tarkoitettujen palvelukonseptien sopimattomaan jäljittelyyn puuttumiseksi perinteisten IPR:ien ulkopuolisilla suojamuodoilla.

Väittelijä ehdottaa, että erityisissä tilanteissa myös Suomessa palvelukonsepti ja -tuote voisivat saada täydentävää suojaa, jos varsinaiset IPR-suojamuodot eivät sovellu. Etuna olisi myös kustannuksiltaan edullisempi ja suoja-ajaltaan myös rajatumpi suoja.

– Immateriaalioikeudellinen osaaminen ja IPR:n soveltaminen erityisesti palveluliiketoimintaan on ollut yleisesti ja myös Suomessa vielä vähäistä. Suurimmat haasteet liittyvät väitöstutkimuksen mukaan tietointensiivisiin palveluihin sekä niiden toiminnallisuuden ja ei-teknisten prosessien suojaamiseen, EK:n IPR-asiantuntija Riikka Tähtivuori kommentoi.

Tähtivuori muistuttaa, että Suomessa on voimassa laki sopimattomasta menettelystä liiketoiminnassa (SopMenL), joka ei kuulu osaksi perinteisiä IPR -suojamuotoja mutta jonka voidaan nähdä kuuluvan IPR:ien kansainvälisten sopimusten taustaa vasten IPR-suojaa täydentävien suojamuotojen joukkoon.

Sen soveltaminen voi tulla kyseeseen tilanteissa, jossa elinkeinonharjoittajan kehittämää palvelukonseptia on jäljitelty hyvän liiketavan vastaisesti tai muutoin sopimattomasti. Suomessa lain soveltumista näihin tapauksiin on haastanut ennen muuta lain tavoite turvata kilpailua ja estää markkinahäiriöitä, ei niinkään suojata tuote- tai palveluinnovaatioita.

Kari-Pekka Syrjän mukaan esimerkiksi Saksassa on olemassa erityissäännös sopimattomasta jäljittelystä. Hänen mielestään Suomessa yhtenä vaihtoehtona voisi olla eteneminen samaan suuntaan.

Lainsäädäntö mahdollistamaan yritysten kasvua

Riikka Tähtivuori painottaa, että Suomessa on tehty hyvää työtä yritysten, erityisesti pk-kentän, IPR-osaamisen ja IPR:ien hyödyntämisen edistämisessä, kun kyse on innovaatioiden ja luovan työn tulosten markkinoille saattamisesta ja kaupallistamisesta.

Esimerkkinä mainittakoon kansallinen IPR-strategia (vuosina 2009–2015) ja sitä seurannut Aineettoman arvonluonnin toimenpideohjelma (2014–2020) sekä Tekesin viime keväänä lanseeraamat avustusohjelmat (Kiito, Into) kansainvälistyvän pk-yrityksen tukemiseksi IPR-asioiden kuntoon saattamisessa.

Maailma kuitenkin muuttuu nopeasti digitalisoitumisen, globalisoitumisen ja yhteiskunnan palveluistumisen myötä, minkä vuoksi aineettoman omaisuuden suojaamisessa ja siihen liittyvän IPR-tietoisuuden levittämisessä on yhä paljon tekemistä.

– Ei-teknisten palvelukonseptien syntyminen uudenlaiseen toimintaympäristöön digitaalisille markkinoille kaikkien ulottuville on hyvä esimerkki muutoksesta, johon myös Suomessa on haettava yritysten kasvua ja kilpailukykyä tukevia ratkaisuja.

– Lainsäädäntö voi olla siinä yksi mahdollistaja, jos se tarjoaa palveluliiketoiminnan harjoittajille mahdollisimman selkeitä ja perinteistä IPR-suojaa täydentäviä keinoja toisen toimijan harjoittamaa sopimatonta jäljittelyä vastaan, Riikka Tähtivuori summaa.

Lisätietoja

Kommentit 1

Yksi vastaus artikkeliin Perinteiset IPR-oikeudet eivät yksinään riitä suojaamaan digiajan uusia palveluja
  1. Mikko sanoo:

    Vahvimman kannattaa ajaa mahdollisimman vahvaa suojaa. Heikon kannattaa ajaa jäljittelyn sallimista. En ole ihan varma kumpia me olemme.

Kommentoi