Sari Siitonen: Vanhat totuudet eivät päde energia-asioissa

Energia- ja ilmastostrategian valmistelussa on uskallettava pohtia maailmaa aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet, kirjoittaa EK:n johtaja Sari Siitonen Kauppalehden Debatissa 22.8.

Uusiutuva energia on tulevaisuudessa paljon muutakin kuin arvio siitä, riittääkö maassamme puuta poltettavaksi. Energia- ja ilmastostrategian valmistelussa on uskallettava pohtia maailmaa aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Muuten voi tulla kalliiksi. Aivan fundamentaalinen seikka strategian valmistelussa on se, miten arvioimme energian hinnan kehittyvän. Hintojen ennustaminen on vaikeaa, ja siksi päätöksenteossa pitäisikin varautua jopa radikaaleihin hintavaihteluihin. Nyt näin ei valitettavasti ole.

Strategiatyön perusskenaariossa polttoaineiden hinnat ja eri energiamuotojen tuotantokustannukset on kiinnitetty tietylle tasolle asiantuntija-arvioihin perustuen.

Kivihiilen hinnan arvioidaan pysyvän suunnilleen nykytasollaan kaksi seuraavaa vuosikymmentä. Öljybarrelin uskotaan kallistuvan noin 50 dollarista 85 taalaan vuoteen 2020 mennessä. Ydinvoima on skenaariossa tuotantokustannuksiltaan edullisin energiamuoto vielä 2020, mutta aurinko- ja maatuulivoima saavuttaisivat sen vuoteen 2030 mennessä. Onko riskinä, että strategia perustuu vääriin hintaolettamiin?

Energian hintaan vaikuttavat monet tekijät kysynnästä maailman politiikkaan ja teknologian kehitykseen. Nämä seikat vaikuttavat vieläpä ristiin.  Historiasta voi ottaa oppia, vaikka se ei aina toistakaan itseään.

Öljyn hinnalle oli 1990-luvulla nyrkkisääntö: hinta on 20 dollaria barrelilta. Oli vaikea kuvitella, että hinta nousisi joskus reilusti yli sataan dollariin – tai että se huipun saavutettuaan vielä palaisi muutamiin kymppeihin. Mutta niin vaan hinta romahti ja vieläpä aika nopeasti.

Yhtä lailla tuuli- ja aurinkoenergian tuotantokustannukset ovat muuttuneet. Suunta on ollut voimakkaasti alaspäin. Energia- ja ilmastostrategian perusskenaariossa on lähtöoletuksena, että aurinkosähkön tuotantokustannus on vuonna 2020 yli 100 eur/MWh ja vielä 2030 noin 75 eur/MWh. Dubaissa kuitenkin rakennetaan jo nyt aurinkoenergiaa, jonka tuotantokustannus jää alle 30 eur/MWh.

Tottakai Dubaissa on enemmän aurinkoa kuin täällä pohjolan perukoilla pimeinä talvipäivinä. Aurinko- ja tuulisähkön tuotantoon liittyy myös suurta vaihtelua, joka sotkee sähkömarkkinoita eikä järkevänhintaista, laajan mittakaavan sähkön varastointiratkaisua vielä ole. Ja riittävätkö edes paneeleissa käytettävät harvinaiset maametallit? Näin me usein ajattelemme.

Jos asiantila ei tästä tulevalla vuosikymmenellä muutu, voimme olla tyytyväisiä strategiatyöhömme.

Mutta miten käy energiapoliittisten päätösten, jos perustamme ne liian konservatiivisiin näkemyksiin? Jos öljyn hinta nouseekin taas huippulukemiin, aurinkoenergian hinta jatkaa laskemistaan ja entistä parempia akkuja löytyy entistä halvemmalla? Jos sähkö onkin tulevaisuudessa paljon halvempaa ja henkilöautomme toimivat sähköllä? Tai jos emme edes halua omistaa autojamme ja tavaroitamme, vaan jaamme niitä erilaisten alustojen kautta?

Tämä on aika lailla erilainen maailmankuva kuin strategiatyön perustana käytetty. Mutta oikeastaan kaikki tarvittava teknologia tällaiseenkin maailmaan on jo olemassa. Kyse on pikemminkin hinnoista ja asenteistamme.

Jos perustamme tulevaisuuden energiainvestoinnit vanhojen totuuksien varaan, se voi tulla kalliiksi. Suomen elinkeinorakenne on hyvin energiavaltainen, ja monet tuotteet ja palvelut kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Jos muualla tuotettu energia on halvempaa, on se kilpailuetu siellä toimiville.

Jotta voimme turvata yritystemme kilpailukyvyn, tarvitsemme edullista ja toimitusvarmaa energiaa. Kun määrittelemme edullisuutta, vertailukohta ei välttämättä olekaan nykyhinta vaan kilpailevien markkinoiden hintataso.

Kun strategiatyön yhteydessä mietitään uusiutuvaa energiaa, on katsottava maailmaa myös aivan eri lähtökohdista kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Tulevaisuuden uusiutuva energia on paljon muutakin kuin puun polttoa.

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 22.8.

Kommentit

Kommentoi