Ranskan vaalitulos näyttää suuntaa EU:lle

Ranskan presidentinvaalien kärkiehdokkailla on hyvin erilaiset näkemykset EU:n tulevasta suunnasta. Ranskan tahtotila on vaikuttanut merkittävästi EU:ssa tapahtuvan yhteistyön sisältöön ja vauhtiin. Radikaali muutos Ranskan EU-politiikassa voisi olla EU:lle kovempi isku kuin Britannian EU-ero.

Ranskan poliittinen kenttä on muutostilassa. Presidentinvaalien tulosta on hyvin vaikea ennakoida, mutta esivaalit ja kannatusmittaukset osoittavat, että ranskalaiset haluavat muutoksen maan poliittiseen johtoon. Asetelma lisää epävarmuutta sekä Ranskan ulkopolitiikasta että EU-politiikasta – ja samalla koko EU:n tulevasta suunnasta. Ja epävarmuus on myrkkyä yrityksille.

Vaalien tämänhetkisillä kärkiehdokkailla on hyvin erilaiset näkemykset EU:n tulevaisuudesta. Ranska voi jatkossa puskea eteenpäin merkittävästi nykyisestä poikkeavia näkemyksiä EU:n euroalueen tulevaisuudesta, maahanmuuttopolitiikasta tai kauppasuhteista kolmansien maiden kanssa.

Oman En Marche -liikkeen perustanut keskustaliberaali Emmanuel Macron on kärkiehdokkaista selvästi EU-myönteisin. Hän haluaa entistä kunnianhimoisempaa EU:ta, syventää euroalueen integraatiota ja tiivistää yhteistyötä Saksan kanssa.

Erityisesti Kansallisen rintaman äärioikeistolainen Marine Le Pen ja televisioväittelyissä hyvin pärjännyt vasemmistoradikaali Jean-Luc Mélanchon ovat todenneet irrottavansa Ranskan euroalueesta ja järjestävänsä kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos EU:ssa ei tehdä heidän toivomiaan radikaaleja uudistuksia. Ranskan pääpuolueilla on perinteisesti ollut EU-myönteinen linja, vaikka ne kritisoisivatkin EU:n nykytilaa. Konservatiivien François Fillon vahvistaisi jäsenmaiden itsemääräämisoikeutta ja kehittäisi EU:ta jäsenmaiden hallitustenvälisen yhteistyön kautta.

Maahanmuutto on ollut yksi kiivaimpia keskustelunaiheita myös Ranskan presidentinvaaleissa. Macron ja erityisesti Mélanchon suhtautuvat maahanmuuttoon liberaalisti, mutta Le Pen haluaisi rajoittaa sitä huomattavasti ja lopettaa heti Ranskan mukanaolon Schengen-sopimuksessa tavoitteena vähentää Ranskaan suuntautuva maahanmuutto lähes olemattomiin. Myös Fillon on suhtautunut maahanmuuttoon kriittisesti.

Kärkiehdokkaista ainoastaan Macronin valinta näyttäisi vähentävän Ranskassa vallalla olevaa protektionistista suuntausta kauppasuhteissa kolmansien maiden kanssa. Suhde Venäjään tiivistyisi todennäköisesti muiden noustessa presidentiksi. Le Pen ja Mélanchon haluavat vahvistaa Ranskan omaa puolustusta ja jättäytyä pois Natosta.

Vaikka EU-kysymykset erottavat selvästi tämänhetkiset kärkiehdokkaat toisistaan, EU-keskustelu on loistanut poissaolollaan ennen vaaleja. Tämä kertoo keskittymisestä Ranskan sisäisiin asioihin ja protektionismin vahvistumisesta. Toisaalta enemmistö ranskalaisista haluaa pysyä EU:n jäsenenä sekä pitää kiinni eurosta ja perinteisestä talouspolitiikasta. Niinpä ei ole ollut Le Penin tai Mélanchonin etu korostaa EU-kantojaan vaalien viimemetreillä ja pelästyttää äänestäjiä.

Radikaali muutos Ranskan EU-politiikassa voisi olla EU:lle kovempi isku kuin Britannian EU-ero. Ranska on ollut alusta alkaen EU:n keskeinen pilari ja sen tahtotila on vaikuttanut merkittävästi EU:ssa tapahtuvan yhteistyön sisältöön ja vauhtiin.

Ranskan poliittisen tilanteen epävarmuus jatkuu todennäköisesti presidentinvaalien jälkeenkin. Kesäkuussa käytävissä parlamenttivaaleissa oleellista on, pystyykö uusi presidentti varmistamaan enemmistön parlamentissa. Tämä tilanne leikkaa todennäköisesti pois valittavan presidenttiehdokkaan äärikantoja.

Ranskan presidentinvaaleissa ratkaiseva kysymys on, kuinka avoin maan tulisi olla jatkossa. Tähän liittyy keskeisesti myös EU:n tuleva suunta – ajaako Ranska tiivistyvää EU:ta yhdessä Saksan kanssa, haluaako se kehittää EU:ta vahvemmin jäsenmaiden välisen yhteistyön kautta vai ajaako se koko EU:ta kriisiin EU-kansanäänestyksellä.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi