Ilkka Oksala bloggaa: Asumistuki aiheuttaa kannustinloukkuja

Maan hallitus päätti puoliväliriihessä toimista kannustinloukkujen purkamiseksi. Päivähoitomaksujen osalta hallituksen linjaus on erinomainen. Suureksi pettymykseksi hallitus ei kuitenkaan kyennyt tekemään vaikuttavaa uudistusta asumistukeen.

Päivähoitomaksuja alennetaan erityisesti monilapsisten sekä pieni- ja keskituloisten osalta. Toimenpide kohdistuu juuri niihin ryhmiin, joissa kannustinloukkuongelmat ovat suurimmat. Hallitus ansaitsee tästä ratkaisusta kiitoksen. Työn kannustavuus parantuu.

Toisen kannustinloukkuja vähentävän toimen piti olla asumistuen uudistaminen. Odotukset olivat korkealla. Olihan asiaa valmisteltu elokuusta 2016 alkaen erityisessä virkamiestyöryhmässä, jonka työ valmistui alkuvuodesta 2017.

Nyt kaavailtu uudistus johtaa toimeentulotukimenojen kasvuun. Kannustinloukkuja purkavat vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Tiedossahan piti olla, että kannustinloukkuja ei saa puretuksi ilman puuttumista asumistukeen.

Niin kauan, kun kasvukeskuksissa on liian vähän kohtuuhintaisia asuntoja, nousee asumisen kustannus monelle pienituloiselle aivan liian korkeaksi.

Kestävä ratkaisu ongelmaan löytyy vain siitä, että kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan huomattavasti nykyistä enemmän alueille, joissa on avoimia työpaikkoja, ja joille niitä jatkossakin syntyy. Tämä edellyttää parempia päätöksiä kunnissa, mutta myös kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvien normien osittaista purkua.

Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät ratkaisut eivät valitettavasti ole nopeavaikutteisia. Välitöntä muutosta tilanteeseen saadaan vain muuttamalla asumisen tukemista. Ja selvää on, että tällöin pitää muuttaa niin yleistä asumistukea kuin myös toimeentulotuesta maksettavaa asumismenojen korvausta. Muutoin muutokset asumistuessa johtavat vain lisääntyvään toimeentulotukimenoon.

Se, että asumismenoja korvataan niin yleisestä asumistuesta kuin myös toimeentulotuesta, tekee järjestelmästä ja sen uudistamisesta vaikean.

Hallituksen olisi pitänyt pystyä päättämään yleisen asumistuen neliörajojen tai muiden omavastuuta lisäävän muutosten lisäksi kahdesta muusta asiasta. Ensinnäkin asumiskustannusten omavastuuta olisi pitänyt myös toimeentulotuessa lisätä, ja toiseksi työtulojen leikkaavaa vaikutusta asumistukeen olisi pitänyt lieventää.

Toimeentulotuessa on aikoinaan ollut asumismenojen 7 % omavastuu. Se säädettiin pääministeri Lipposen hallituksen esityksestä 2.valtiovarainministeri Alhon johtaman kannustinloukkutyöryhmän valmistelusta. Tämä toimi yhdessä silloin toteutettujen muiden toimien kanssa, ja on ollut ainua kerta, kun tuloloukkuja on oikeasti kyetty purkamaan. Yleensä hallitukset ovat niitä lisänneet.

Työn kannustavuuden näkökulmasta on ongelmallista, että työtulojen kasvaessa asumistuki leikkaantuu hyvin jyrkästi. Siksi olisikin ollut viisasta lieventää työtulojen, ei siis muiden tulojen, asumistukea leikkaavaa vaikutusta. En ollenkaan ymmärrä miksei tätä mallia, jota kyllä on päättäjille esitelty, ei nyt voitu toteuttaa.

Asumistuella, sen tasolla ja omavastuulla, on selvä vaikutus niin työn kannustavuuteen kuin myös asuntojen vuokriin. Nykyistä suurempi omavastuu kannustaa omilla valinnoilla vaikuttamaan omiin asumiskustannuksiin. Se myös kannustaa työllistymiseen, varsinkin jos samanaikaisesti pienten työtulojen ja asumistuen yhteensovitusta parannetaan.

Kannustinloukkujen purkamiseen ei ole helppoja keinoja. Jos näin olisi, loukut olisi jo purettu.

Kirjoittaja

Kommentit 3

3 vastausta artikkeliin Ilkka Oksala bloggaa: Asumistuki aiheuttaa kannustinloukkuja
  1. Wuhuu sanoo:

    Palkan on riitettävä elämiseen ilman yhtään valtion tukea. Palkat ylös tuet alas

  2. T.H sanoo:

    Mites toimeentulotuen leikkaus helpottaisi eläkeläisiä, pysyvästi työkyvyttömiä ja sairauspäivärahalla olevia? Kuntoutustuestani on leikattu jo ainakin yhden kuukauden lääkkeitteni arvon verran. Taloudellinen sinnittely oli jo sitä ennen tukalaa. Nyt kun asumistuesta leikataan tarkoituksena ajaa ihmisiä halvempiin asuntoihin, joita ei edes ole saatavilla, joudun miettimään tosissani ovatko hallituksen toimenpiteet tehty kurittamaan sairaat hengiltä. Asumistuki ei nykyiselläkään systeemillä ole realiteeteissa ihmisten todellisten asumiskustannusten kanssa, joten siitä leikkaaminen kurittaa ihmisiä entistä enemmän. On surullista huomata miten päättäjien ja ”herrojen” viroissa olevat ovat tietämättömiä heikommissa asemissa olevien elämänlaadusta.

    Kaikista heikoimmassa tilanteessa olevien elämän heikentäminen ei ole ratkaisu vuokranantajien vuokrankorotuksiin. Se hallitus, joka päätti aikoinaan sitoa asumistuen vuokrakorotusindeksiin on vastuussa, ei ihmiset jotka tukea ovat saaneet hallituksen määrittämillä kriteereillä. Miksi asumistuen riskejä ei kyetty aiemmin näkemään, että vuokranantajat tulevat käyttämään systeemiä hyväksi? Haiskahtaa vähän siltä, että hyväveliverkosto päätti toimia heidän yhteisen hyvän vuoksi hyväksikäyttämällä valtion kassaa.

    Oman kodin pitäisi olla ihmisen perusoikeus, mutta ikävä kyllä ne joilla ei ole varaa ostaa omaa, ovat vuokrabisnestä tekevien armoilla. Palkat varsinkin matalapalkka-aloilla eivät mahdollista oman asunnon hankkimista, joten silloin rahoitetaan toisen ihmisen asuntoa olemalla vuokralla, koska siihen saa silloin asumistukea. Tämä on epäsuoraa valtion myöntämää lainanlyhennystä vuokranantajille, ja siksi sinänsä ymmärrän, että uudistuksia on tehtävä, mutta toivoisin, että ne eivät kurittaisi ainakaan työkyvyttömiä, kuntoutus- ja sairaspäivärahaa saavia, vaikka ei se mukavaa ole terveille vastentahtoisesti työttömillekään. Valtio haluaa lähettää viestiä vuokranantajille, mutta kuvittelevatko he todella, että vuokrahinnat alkavat laskea? Tämä näennäinen uudistus tulee näkymään lisäkuluina tulevaisuudessa.

    Jos asumistuen määrä tulee itselläni merkittävästi laskemaan, joudun todennäköisesti jättämään lääkkeitä pois alkaen ensin annosten puolituksella, mikä ei tue sairauteni hoitoa. Jos toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuta nostetaan niin silloin täytyy jättää lääkkeitä kokonaan pois ja olla useammin sairaalahoidossa, sillä sairaalalaskut toimeentulotuesta on pakko maksaa, jos asumiskuluja ei makseta. Köyhän ja sairaan on ryhdyttävä kikkailemaan oman terveytensä kustannuksella leikkauksia vastaan. Väkisin alkaa viehättää ajatus itsensä laittaminen narun jatkeeksi kun vuosi vuodelta tulee tiukempaa. En yhtään ihmettele, että varsinkin miesten mielenterveys on huononemaan päin kun mielenterveystyön resursseja vähennetään.

    Halvempien asuntojen löytäminen on kaunis fantasia päättäjillä, mutta yksityiset vuokranantajat eivät ole halukkaita vuokraamaan asuntoja ihmisille, joilla ei ole töitä. Sosiaalitoimen myöntämä maksusitoutumus vuokravakuutena ei kelpaa kaikille vuokranantajille, koska on katsottu, ettei se toimi tai ole riittävä vakuutena. Myöskin vuokranantajien kohdistamat ennakkoluulot, jotka kohdistuvat vähävaraisiin, eriarvoistavat ihmisiä, koska ajatellaan, että työtön ihminen on automaattisesti asuntoa tuhoava, narkkari, juoppo jne. Asunnon saa aina todennäköisimmin palkkatyössä oleva, joka muuttaa esim. toiselta paikkakunnalta ja siksi asunnontarve katsotaan akuutiksi. Asuntoja saa myös todennäköisimmin naiset, koska heidän uskotaan pitävän asunnoista parempaa huolta ja olevan luotettavampia vuokralaisia. Epätasa-arvo ei näy pelkästään sosioekonomisessa asemassa vaan myös sukupuolten välillä.

    Jos tukia saavat ihmiset halutaan halvempiin asuntoihin tulee tehdä töitä ensin näiden asuntojen järjestämiseksi vähävaraisille. Varsinkin sairailla voimvarat ovat jo muutenkin vähäisemmät, että halvemman asunnon etsiminen on hyvin työlästä. Tähän ei saa apua, koska esim. sosiaalivirastosta vastataan, että asunnon etsintä on asiakkaan itsensä vastuulla ja hoidettavana.

  3. Jusa sanoo:

    Asumistuki valuu AY liikeelle jolla se rahoittaa lakkoja ja työlistymisen vastaisia toimia.

Kommentoi