Ylikarjula bloggaa EU:n visaisesta budjettiväännöstä

Keskustelut EU:n budjetista ovat alkamassa. Elinkeinoelämän mielestä budjettivaroja on siirrettävä nykyistä enemmän tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja näitä rahoja on EU-tasolla jopa lisättävä, bloggaa EK:n johtava asiantuntija Janica Ylikarjula.

Keskustelut EU-budjetista ovat olennainen osa unionin tulevaisuutta koskevaa pohdintaa, sillä EU:n monivuotiset rahoituskehykset ovat keino toteuttaa unionin tavoitteita. Komission viimeinen viidestä EU:n tulevaisuutta käsittelevästä keskusteluasiakirjasta liittyykin EU-rahoitukseen, joka on perinteisesti ollut yksi herkimmistä ja kiistellyimmistä EU-aiheista.

EU:n vuosittaisen budjetin suuruus edustaa noin prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta ja se on vuosittain noin 155 miljardia euroa. Jäsenmaiden julkiset menot ovat lähes 50-kertaiset EU-budjettiin verrattuna. Tarvitaankin realismia odotuksiin, joita unionin budjetilla voidaan täyttää.

Näyttää todennäköiseltä, että useat EU-jäsenmaat haluavat paaluttaa EU-budjetin suuruuden nykytasolle tai ajavat budjetin pienentämistä ilman brexitin EU:n tuloihin aiheuttaman aukon täyttämistä  ̶  komission ja Euroopan parlamentin toisenlaisista tavoitteista huolimatta. Onkin erittäin tärkeää miettiä, miten EU:n yhteinen rahoitus käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämänhetkinen EU-varojen jako pohjaa vahvasti historialliseen perinteeseen ja se vastaa huonosti unioniin kohdistuviin uusiin tarpeisiin ja EU:n tavoitteeseen lisätä työpaikkoja, kasvua ja investointeja. Nykyisistä rahoituskehyksistä yli 70 % käytetään maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen sekä koheesiopolitiikkaan, jonka tavoitteena on pienentää alueiden välisiä kehityseroja.

Unionin budjetin menoeriä pitää arvioida aidon eurooppalaisen lisäarvon näkökulmasta eli mitä julkisia hyödykkeitä on kannattavinta tuottaa ja rahoittaa EU-tasolla sekä toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden perusteella. Tällaisia ovat mm. eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistaminen investoinneilla tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä merkittäviin Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja tietoliikenneverkkoihin. Lisäksi tarvitaan lisäinvestointeja EU:n sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen sekä ulkoiseen toimintaan, jolla edistetään vakautta myös EU:n lähialueilla.

Toisaalta on tarkasteltava maatalous- ja koheesiopolitiikan tukemisen siirtämistä enemmän jäsenmaiden vastuulle. Tämän etukäteen jäsenmaille jaetun rahoituksen osuutta on pienennettävä. Lisäksi on käytävä keskustelua siitä, olisiko jatkossa unionin syytä hoitaa ainoastaan Euroopan tasolta hallinnoitavia julkisia hyödykkeitä.

 

Elinkeinoelämän näkemyksiä EU:n monivuotisiin rahoituskehyksiin vuoden 2020 jälkeen.

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi