EU:n tutkimusrahoituksessa vaikuttamisen paikka

Komissio suunnittelee EU:n tutkimusohjelmille uutta rahoituskautta vuodesta 2021 eteenpäin. Avoimia kysymyksiä on paljon. Kuinka EU:n budjettivaroja käytetään innovaatioiden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi? Ovatko isot yritykset mukana jatkossa? Saavatko vähemmän kehittyneet EU-maat hyvitystä? Minkä painoarvon digitalisaatio saa?

Keskeinen instrumentti EU:n kilpailukyvyn kehittämisessä on yhteistyöhön kannustavat eurooppalaiset tutkimusohjelmat. Nämä ovat tarjonneet syrjäisen Suomen tutkijoille ja yrityksille erinomaisen mahdollisuuden verkottua Euroopan parhaimmiston kanssa. Kilpailu hankerahasta on kova, mutta Suomi on onnistunut olemaan nettosaaja – eli saamme enemmän rahaa kuin laskennallisesti laitamme ohjelmiin EU:n budjetin kautta.

Vuosien 2014-2020 Horisontti2020-ohjelmasta Suomi on kotiuttanut rahoitusta kohtuullisen hyvin: vajaan kolmen vuoden saldona on 443 miljoonaa euroa.  Tästä rahasta 22 prosenttia on mennyt pk-yrityksille, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Intoa eurooppalaisen tutkimusrahan perään selittää ainakin osin kotimaassa tapahtuneet innovaatiorahoituksen leikkaukset.

EU:n komission suunnittelupöydällä on nyt seuraava ohjelmakausi, joka alkaisi 2021 vuoden alusta. Asetusehdotuksia odotetaan ensi vuoden aikana. Nyt onkin viimeinen hetki vaikuttaa ohjelman rakenteeseen ja periaatteisin. Valmisteluun liittyy Suomen kannalta riskejä, mutta myös mahdollisuuksia:

  • Keskeinen EK:nkin kannattama lähtökohta on, että EU:n budjettivaroja tulisi käyttää kasvamassa määrin kilpailukykyä luoviin toimiin, kuten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Rahoitusta tulisi lisätä modernisoimalla EU:n monivuotista budjettikehystä. Käynnissä olevan Horisontti2020 -ohjelman budjetti on vajaa 80 miljardia euroa, mikä on alle 10 prosenttia koko EU:n budjetista.
  • Tulevan ohjelman valmistelun kuluessa on esitetty, että isojen yritysten osallistumista ohjelmaan tulisi rajoittaa, koska ne voisivat tulla mukaan eurooppalaisiin hankkeisiin kokonaan omalla kustannuksella. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Isot yritykset osallistuvat eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin laajentaakseen verkostojaan ja ne toimivat samalla kaupallistamis- ja sovellusalustana tutkimusorganisaatioille, pk-yrityksille ja startupeille. Kaupallistamisen kustannukset ja riskit jäävät joka tapauksessa yritysten vastuulle.
  • Ainainen keskustelu koskee myös EU:n alueellista ulottuvuutta. Tulisiko ohjelmasta jyvittää osuus esimerkiksi Itä-Euroopan maille, jotka pärjäävät huonosti hankekilpailussa? Suomelle ja Suomen kaltaisille maille tämä olisi luonnollisesti huono asia. Britannian mahdollinen jääminen pois yhteishankkeista heikentää eurooppalaista huipputiedettä ja innovointia. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tulisi perustua huippuosaamisen sekä kärki-innovaatioiden kehittämiseen. Alueellisten erojen tasaamiseen EU:lla on jo nyt merkittävästi enemmän budjettivaroja käytettävissään rakennerahastojen kautta.
  • Ohjelman hallinnoinnissa ketteryys on avainsana. Tällä hetkellä työohjelmien ja hakujen valmistelussa voi kulua kymmenen vuotta tutkimusaiheiden tunnistamisesta rahoitetun hankkeen tuloksien saamiseen. Tämä on liian hidasta teknologian nopean kehityksen syklissä. Innovaatiotoiminta on myös muuttumassa. Yhä enemmän kehitystyötä tehdään ketterän kehityksen menetelmin asiakasrajapinnassa asiakkaiden kanssa ja kokeilujen kautta. Tämä sopii huonosti tyypillisen EU-tutkimushankkeen profiiliin.
  • Digitaalisuus on vahva megatrendi, joka vaikuttaa kaikkiin toimialoihin ja myös julkiseen sektoriin. Tämän vuoksi jatkossa on kohdennettava merkittävä osuus tutkimusrahoituksesta uusien liiketoimintamallien, digitaalisten palveluiden, esineiden-internetin, tekoälyn, data-analytiikan ja muiden digitaalisuutta hyödyntävien ratkaisujen kehitykseen. Tätä kokonaisuutta tulisi myös voida monitoroida ja arvioida erillisesti ohjelman kulun aikana, jotta työohjelmia ja hakuja voidaan muuttaa ketterästi vastaamaan digitalisaatiokehityksen myötä nouseviin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

EK:n kantapaperi: Views on next EU Framework Programme (FP9) 2021 onwards

Lisätietoja:

Kommentit

Kommentoi