Virpi Pasanen bloggaa: Oikeat veroratkaisut suojanneet Suomea

Veroparatiisivuodot ovat hallinneet viime aikojen veropoliittista keskustelua. Yksityishenkilöiden varojen piilottelu ja monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ovat olleet otsikoissa. Miljardien on huudettu olevan kateissa.

Virpi Pasanen toimii veroasiantuntijana EK:ssa

Mistä tässä kaikessa on kyse? Maksavatko suomalaiset palkkaveroissaan yritysten aggressiivisen verosuunnittelun myötä muualle siirretyt verotulot?

Yksityishenkilöiden osalta veroparatiisit mahdollistavat osaltaan varojen ja sitä kautta verotettavien tulojen piilottamisen. Tällainen toiminta ei ole miltään osin hyväksyttävää. Kansainvälisen konsernien osalta kyse ei sen sijaan ole varojen piilottelusta vaan veroparatiisien mahdollistavan edullisen verokohtelun tuomista eduista. Jos toimenpiteisiin on ryhdytty ainoastaan veroetujen saavuttamiseksi ilman liiketaloudellisia syitä, voidaan toiminta luokitella aggressiiviseksi verosuunnitteluksi.

Veroparatiisien vahvaan salaisuusverhoon ja aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistavaan sääntelyyn on viime vuosina puututtu aktiivisesti niin kansainvälisin kuin kansallisin toimin. Merkittävin kansainvälinen työ on ollut OECD:n ja G20 maiden kesken tehty veropohjien rapautumista ja keinotekoista voittojen siirtelyä ehkäisevä ns. BEPS-hanke. EU on ollut yksi aktiivisimmista BEPS-hankkeen toteuttajista.

Aggressiivinen verosuunnittelu kohdistuu ennen kaikkea maihin, joissa on korkea yhteisöverokanta. Suomessa on johdonmukaisesti harjoitettu veropolitiikkaa, jossa yhteisöverokanta on alhainen, mutta tulot laajasti veronalaisia. Valitun järjestelmä on osaltaan suojannut Suomea aggressiivisen verosuunnittelun laajamittaisesta käytöstä. Yritykset ovat halunneet kotiuttaa voittojaan tänne. Tätä osoittaa osaltaan yhteisöverokertymän hyvä tuotto.

Julkisuudessa on Suomen osalta usein viitattu Finnwatchin raporttiin, jossa aggressiivisen verosuunnittelun myötä menetetyiksi verotuloiksi on arvioitu 430 miljoonaa euroa – 1,4 miljardia euroa. Jo haarukan laajuus itsessään kertoo arvion epävarmuudesta. Tämän lisäksi selvitykseen sisältyy useita sellaisia yleistyksiä, joiden pohjalta tehdyt analyysit eivät ole luotettavia. Finnwatchin raporttiin sisältyviä puutteita on käsitelty yksityiskohtaisesti erillisessä selvityksessämme.

Osaltaan ilmiössä on kyse siitä, että kansainvälisen verotuksemme pelisäännöt juontavat aikaan, jolloin yritysten toimintaympäristö oli aivan toisenlainen. Verotusoikeus yrityksen voittoon perustuu edelleen yrityksen fyysiseen läsnäoloon markkinoilla, vaikka erilaiset digitaaliset toimintamallit mahdollistavat liiketoiminnan harjoittamista ilman fyysistä läsnäoloakin. Kasainvälisen verotuksemme periaatteet ovat monilta osin vanhentuneet. Työtä näiden periaatteiden uudistamiseksi tehdään monella rintamalla. Verojärjestelmien eroista johtuvan aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi tarvitaan yhtenäiset pelisäännöt. Globaalissa toimintaympäristössä toimivat pelisäännöt voidaan luoda vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä.

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi