Rantahalvari bloggaa: Varttuneiden työmarkkina-aseman parantuminen ei ole sattumaa

Melko vähälle huomiolle työllisyyden kohentumisessa on jäänyt se, että erityisesti varttuneiden ikäluokan työllisyys on noussut reippaasti. Vuosituhannen alusta 55-64 -vuotiaiden työllisyysaste on kohonnut yli 20 prosenttiyksiköllä 62,5 prosenttiin vuosikeskiarvoilla mitattuna. Huikea kehitys! Muissa ikäryhmissä työllisyyden koheneminen on vaivoin havaittavissa.

Varttuneiden työmarkkina-aseman kohentuminen ei ole sattumaa tai itsestään tapahtunutta. Se on seurausta muun muassa monista säädösmuutoksista. Yhteistä niille on ollut se, että mahdollisuuksia ja kannusteita poistua tai poistaa työelämästä on kavennettu.

Työeläkejärjestelmä tarjosi aikanaan ”säällisinä” pidettyjä mahdollisuuksia varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Työttömyyseläkeputkea ja yksilöllisistä varhaiseläkettä käytettiin laajasti, rankimpien arvostelijoiden mukaan surutta varsinkin, kun kustannukset katettiin pääosin yhteisestä pussista.

Käyttö ei kohdistunut pelkästään toimeentulon turvaamisen, vaan myös henkilöstövähennysten toteuttamiseen. Eläkejärjestelmä ohjasi jossain määrin irtisanottavien lukumäärää ja ennen kaikkea niiden kohdentamista.  Räikeimmissä tapauksissa painotettiin yrityksen tulevan selviytymisen edellyttämän osaamisen sijaan sitä, keiden toimeentulo oli kohtuullisesti turvattu vanhuuseläkkeen alkamiseen saakka.

Enää näitä eläkemuotoja ei onneksi ole. Niiden lisäksi vanhasta, eläkepoliittisesti toimimattomaksi todetusta osa-aikaeläkkeessä on luovuttu. Aika näyttää, saako se seuraa juuri käyttöön otetusta osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä.

Työttömyyseläkeputki korvattiin työttömyysturvaputkella, virallisesti työttömyysturvan lisäpäivillä. Sen alaikärajaa on nostettu useaan otteeseen. Tutkimusten mukaan noston vaikutukset ovat kokonaisuutena myönteiset. Aina kun ikärajaa on nostettu, työttömäksi joutumisen todennäköisyys on laskenut. Viimeisimmän, VATT:ssa tehdyn arvion mukaan alaikärajan nosto kahdella vuodella pidensi työssäoloa keskimäärin 7 kuukaudella. Tutkijat pitävät tätä niin myönteisenä muutoksena, että se puoltaisi koko lisäpäiväjärjestelmästä luopumista.

Säädösmuutosten ohella hyvää kehitystä ovat toki vauhdittaneet myös muut tekijät. Näitä ovat ainakin työn muuttuminen fyysisesti aikaisempaa kevyemmäksi, terveyden ja työkyvyn kohentuminen työterveyshuollon keinoin sekä koulutus- ja osaamistason nousu. Työvoiman vähentyminen ja ikääntyminen ovat mitä ilmeisimmin kannustaneet työnantajia hyödyntämään ikäjohtamisen työkaluja entistä laajemmin. Rohkaisevia tuloksia on saatu myös esimerkiksi työeläkejärjestelmän ammatillisesta kuntoutuksesta, joka on kyennyt palauttamaan ja säilyttämään työkyvyttömyysuhan alaisten työkyvyn.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi