Oksala bloggaa: Suomi tarvitsee sote-uudistuksen

Hallituksen esitys sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta (sote-uudistus) on eduskunnassa ratkaisevassa käsittelyssä. Jos esitys ei nyt mene läpi, siirtyy uudistus seuraavalle vaalikaudelle. Palaisimme siis taas lähtöpisteeseen. Näinhän tapahtui kahdella edellisellä vaalikaudella.

Huonoa uudistusta ei tietenkään pidä tehdä. Se on selvää. Tarkoitus on parantaa sote-palveluiden saatavuutta, lisätä yhdenvertaisuutta ja valinnanvapautta sekä hillitä sote-menojen nousupainetta. Haasteellisia tavoitteita, mutta eivät mahdottomia.

Mikään sote-malli ei tietenkään yksin ratkaise ongelmia. Hyväkään malli ei tuota tavoiteltuja tuloksia, jos muutoksen johtamisesta vastaavat ihmiset tekevät virheitä. Toisaalta huonokaan malli ei täysin kykene estämään viisasta toimintaa. Viime kädessä kysymys on inhimillisestä toiminnasta, joka parhaimmillaankin on epätäydellistä. Tämä on syytä meidän kaikkien sote-kiistelyyn osallistuvien tunnustaa.

Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sote-palvelujen järjestämistä kannata organisoida siten, että valittu malli parhaalla mahdollisella tavalla tukee tavoitetta tehdä viisaita päätöksiä. Nykyisten sote-palveluiden osalta voidaan varmuudella sanoa, että palveluita ei ole järjestetty tavalla, joka tukee mahdollisuutta tehdä viisaita päätöksiä.

Kuinka kukaan voi puolustaa mallia, jossa kuntakohtaiset erot sote-palveluiden tuottamiseen ovat kaksi ja puolikertaiset. Vähimmillään sote-palveluihin kului 2 167 euroa asukasta kohden. Enimmillään kustannukset olivat 5 688 euroa asukasta kohden.

Näin suuret eivät selity sillä, että väestön terveyserot vaihtelevat alueellisesti. Ne eivät myöskään selity sillä, että isolla rahalla saa paremmat palvelut. Myöskään ne eivät selity hoitohenkilökunnan osaamisen eroilla. Lääkärit ja hoitajat ovat Suomessa kaikkialla erinomaisia.

Järjestelmä hyvään johtamiseen

Erot sote-kustannuksissa johtuvat johtamisesta ja palvelujen tuottamisen organisoimisesta. Järjestelmä ei kannusta hyvään johtamiseen. Kalliilla keskinkertaisia palveluja tuottavat johtajat ja organisaatiot saavat jatkaa vuodesta toiseen.

Esitys uudeksi sote-malliksi sisältää kaksi erinomaisen järkevää ja merkittävää muutosta nykytilaan nähden. Ensinnäkin järjestämisvastuu esitetään siirrettäväksi kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille. Toiseksi peruspalveluiden tuottaminen ehdotetaan siirrettäväksi sote-keskuksille, joiden rahoitus perustuu niihin listautuviin ihmisiin.

Nykyisin sote-palveluiden järjestämisestä vastaavat 311 kuntaa, 31 perusterveydenhuollon kuntayhtymää, 28 vastuukuntamallin mukaista yhteistoiminta-aluetta sekä 21 sairaanhoitopiiriä. On aivan selvää, että näin organisoitu palvelurakenne tuottaa eri tasoista palvelua, valtavia eroja palvelujen saatavuudessa ja kaiken tämän kaksi ja puolikertaisilla eroilla kustannuksissa.

Nykymalli, jossa kuntayhtymät vastaavat palveluiden järjestämisestä pääosin omalla tuotannollaan, ei ole paras mahdollinen. Kuntayhtymät ovat hallinnollisia sekasikiöitä, jotka ovat tottuneet laskuttamaan kunnilta ja sitä kautta veronmaksajilta. Jos budjetoitu raha ei riitä, lisälasku lähetetään ja kunnat maksavat.

Vaihtoehtoja epäonnistuneelle kuntayhtymämallille on kolme. Sote-palvelujen järjestämisvastuu voidaan siirtää valtiolle, maakunnille tai peruskunnille. Koko palvelurakenteen valtiollistamista ei juuri kukaan ole esittänyt. Peruskuntamallia on kyllä kaavailtu, mutta se on aina kaatunut siihen, että millään puolueella ei ole koskaan ollut valmiutta laajamittaisiin kuntien pakkoyhdistämisiin. Tätä valmiutta ei varmasti ole jatkossakaan. Siispä jäljelle jää palveluiden siirtäminen perustettaville itsehallintoalueille eli maakunnille.

Peruspalveluiden järjestäminen sote-keskusten varaan, joihin ihmiset voivat vapaasti listautua ja joiden rahoitus perustuu listautumiseen, on erittäin viisas. Se mahdollistaa listautumisperusteisen korvauksen mitoittamisen palvelujen tehokasta tuottamista tukevalla tavalla.

Selvää on, että oikean korvaustason mitoittaminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii oppimista ja viisautta maakunnan päättäjiltä. Uusi malli on kuitenkin rakenteeltaan paljon toimivampi kuin nykyinen, jossa kuntayhtymä laskuttaa kuntia oman tuotantorakenteensa ylläpitämisen vaatimalla määrällä.

Uusi sote-malli ei ole täydellinen. Käytännössä sitä tulevat toteuttamaan ihmiset. Toiset paremmin, toiset huonommin. Uusi malli on kuitenkin perusrakenteeltaan nykyistä selvästi parempi ja siksi se pitää nyt toteuttaa.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi