Kallio bloggaa: Onko Ranskan korkealle syntyvyysasteelle selitystä?

Syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen ja heikkenevä huoltosuhde ovat Euroopan yhteisiä haasteita. Matalinta syntyvyys on Välimeren maissa, korkeinta puolestaan Ranskassa. Silti edes ranskalaiset eivät aivan pääse tasolle, jolla väestö uusiutuu. Ilman toimenpiteitä Eurooppa vanhenee ja ennen pitkää kutistuu.

Monissa EU-maissa syntyvyys on laskenut 2010-luvulla, jollei ole ollut jo valmiiksi matalalla tasolla. Jos naista kohden syntyy vähintään 2,1 lasta, väestö uusiutuu eli sen määrä pysyy ennallaan tai kasvaa sukupolvien vaihtuessa.

Vuoden 2016 tilastojen mukaan Suomessa nainen synnyttäisi keskimäärin 1,57 lasta, kun taas Ranskan vastaava luku oli 1,92 ja EU:n keskiarvo 1,60.

Vaikka Ranska pitää nyt kärkipaikkaa syntyvyystilastoissa, vaihtelu on ollut voimakasta viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kun 1980-luvulla syntyvyys lähinnä laski, 1990-luvun alusta 2010-luvun taitteeseen tuli nousua pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Viime vuosina suunta on jälleen ollut alaspäin. Myös synnyttäjien keski-ikä on noussut.

Ranskan korkeaan syntyvyyteen tai sen heiluntaan ei ole yksinkertaista vastausta. Muutokset syntyvyydessä näyttävät silti seuranneen perhe- ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja ainakin 1980-luvulta lähtien.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty muuallakin – ilmiöön vaikuttavat muun muassa nuorten odotukset kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksista.

Eurooppalaisittain mielenkiintoinen havainto on, että syntyvyys korreloi jossain määrin perhe-etuuksien bkt-osuuden ja päivähoidon saatavuuden kanssa. Lisäksi on selvitetty, että synnyttäjien keski-iän nousu heijastuu syntyvyyteen vähemmän, jos päivähoitopalveluita on hyvin tarjolla.

Poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa syntyvyys on matalaa suhteellisen korkeista menoista huolimatta, Isossa-Britanniassa ja Hollannissa tilanne on päinvastainen.

Presidentti Macronin ohjelmaan sisältyy lukuisia toimia, joilla parannetaan naisten asemaa Ranskan työmarkkinoilla. Yksi lupauksista on päivähoitopaikkojen lisääminen. Niiden myöntämiskriteereistä halutaan myös läpinäkyvämpiä. Nyt paikkoja on tarjolla noin 56 lapselle sadasta, mutta alueelliset erot ovat suuria ja järjestelmä erilaisine maksuineen ja etuuksineen monimutkainen.

Myös Suomessa on mietittävä, miten reagoida syntyvyyden laskuun ja sen seurauksiin.

On tärkeätä, että mahdollisimman moni työikäinen ja -kykyinen integroituu työmarkkinoille. Työllistämisen kynnystä on madallettava. Perhevapaauudistus ja päivähoitomaksujen alentaminen parantaisivat naisten työmarkkina-asemaa. Kenties nämä keinot myös nostaisivat syntyvyyttä.

EK:n kirjoitussarja syntyvyydestä:

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi