Rantahalvari bloggaa: Työllisyyden kohentuminen on aitoa

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työllisyysluvuista on osittain haluttu antaa kuva siitä, että työllisyyden koheneminen vajaalla 100 000 hengellä olisi harhaista. Sen on esimerkiksi väitetty perustuvan niin sanotun aktiivimallin luomiin hyvin lyhyisiin työsuhteisiin, kun viikossa tunninkin työtä tekevä tilastoituu työlliseksi.

Onneksi työvoimatutkimuksen data paljastaa totuuden. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovarin analyysi antaa tiiviissä muodossa hyvän kuvan siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Mediassa tämä jäi kesähelteillä liian vähälle huomiolle.

Keskeisin havainto työllisyysluvuista on, että työllisyyden koheneminen on ollut ”laadukasta”. Tämä ilmenee selvimmin työsuhteiden tyypeissä. Myös eräät muut mittarit tukevat tätä käsitystä.

Työllisyyden kasvu on pääosin seurausta jatkuvien kokoaikaisten työsuhteiden määrän kasvusta. Tämän vuoden toisella neljänneksellä jatkuvien kokoaikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista oli edelleen yli 70 prosenttia. Toisin kuin julkisuudessa usein todetaan, näiden työsuhteiden osuus on pysynyt lähes samana viimeiset pari vuosikymmentä.

Aktiivimallin mukaisen aktiivisuusehdon täyttävien työsuhteiden osuus ei näytä juuri yleistyneen. Viimeisen vuoden aikana määräaikaisten osa-aikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on kasvanut vain 0,2 prosenttiyksikköä 5 prosenttiin. Jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien osuus on jopa laskenut. Määräaikaisten kokonaikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista kasvoi vuodessa vain 0,3 prosenttiyksikköä.

Työllisyyden kasvun laadukkuutta osoittaa myös tehtyjen työtuntien kasvu. Palkansaajien tekemät työtunnit ovat lisääntyneet likimain samassa suhteessa kuin palkansaajien lukumäärä on noussut.

Jos työllisyyden kasvu olisi höttöistä tai harhaista, työttömien työnhakijoiden määrän olisi pitänyt laskea vain vähän. Työttömiä työnhakijoita oli kesäkuussa kuitenkin 47 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Virta työttömästä työnhakijasta työlliseksi oli siis selvästä suurempi kuin virta työllisestä tai työvoiman ulkopuolelta työttömäksi työnhakijaksi. Työvoiman kysynnän kasvaessa tyypillistä on se, että osa työllisyyden kasvusta syntyy siitä, että aiemmin työvoimaan kuulumattomia työllistyy. Näin on käynyt nytkin.

Hyvä työllisyyskehitys on usean tekijän aikaansaama. Kansainvälinen kysyntä on ollut suotuisaa. Se ei yksin kehitystä selitä, koska Suomen kilpailijat alkoivat hyötyä siitä paljon meitä aiemmin. Jotain on siis osattu tehdä kotimaassakin oikein. Hintakilpailukykyä on parannettu työehtosopimuksilla ja työnantajamaksujen alennuksin. Jokin myönteinen vaikutus lienee myös tehdyillä työmarkkinauudistuksilla.

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste näyttää toteutuvan. Se on hyvä saavutus. Pitkälle sillä ei kuitenkaan pötkitä muun muassa ikärakenteen muutoksen takia. Seuraavan hallituksen tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nostaminen vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle eli yli 75 prosenttiin.

Lue lisää:

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi