Anita Isomaa-Myllymäki bloggaa: Korkovähennysoikeutta ei pidä rajoittaa tarpeettomasti

Finnwatch ja Veropolitiikka-blogi kuvaavat elinkeinoverolain korkoleikkuriin sisältyvää tasevapautussäännöstä veronvälttelyn mahdollistavaksi porsaanreiäksi. Erääseen julkisuudessa jo aikaisemmin käsiteltyyn tapaukseen perustuva näkemys antaa kuitenkin säännöksen tarkoituksesta ja sen tarpeellisuudesta suorastaan virheellisen kuvan.

Ensinnäkin on hyvä todeta, että Elinkeinoelämän keskusliiton tarkoituksena tai sen intressissä ei missään tapauksessa ole ajaa lakiin porsaanreikiä saati edesauttaa yritysten harjoittamaa ”verokikkailua” tai veron kiertämistä. Vaikka tasevapautussääntely ei johtaisi joissakin yksittäistapauksissa odotettuun lopputulokseen, ei se ole peruste tasavapautuksen poistamiselle. Myöskään VATT ei ole huomioinut tutkimuksessaan erikseen tasevapautuksen vaikutuksia, eikä VATT:n tekemästä tutkimuksesta voida siten tehdä sitä johtopäätöstä, että vapautus olisi tarpeeton.

Suomessa korkomenojen täysimääräinen vähennysoikeus on pääsääntö. Lähtökohtaisesti kaikki tulon hankkimisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Tästä lähtökohdasta poiketaan vain perustellusta syystä. Korkoleikkuri on tällainen poikkeussäännös, joka nykyisellään rajoittaa etuyhteyskorkojen vähennyskelpoisuutta.

Yksinkertaistaen sääntelyssä on kysymys siitä, että vuonna 2013 yritysten konsernin sisäisistä lainoista tekemille korkovähennyksille säädettiin yläraja, joka on sidoksissa yrityksen tulokseen. Tasevapautus estää leikkurin soveltamisen, jos yritys ei ole velkaisempi kuin se konserni, mihin se kuuluu. Yritys saa tuossa tapauksessa vähentää korkokulut rajoituksetta. Nyt eduskunnan käsiteltävänä olevassa lakiesityksessä korkoleikkuri laajennetaan koskemaan myös konsernin ulkopuolelta otettuja lainoja, kuten pankkilainoja.

Toiseksi, tasevapautuksen tarpeellisuus ei liity vain verojärjestelmän kilpailukykyyn tai investointien vähenemiseen. Suomessa on suuria, pääomaintensiivistä teollista toimintaa harjoittavia yrityksiä, joille tasevapautus on erittäin tärkeä huojennus korkoleikkuriin. Yritykset tarvitsevat merkittävien investointien rahoitukseen myös vierasta pääomaa. Ilman tasevapautusta korkoleikkuri johtaa tappiollisten, teollista tuotantotoimintaa harjoittavien yritysten taloudellisen ahdingon syvenemiseen sekä juuri ja juuri kannattavaksi nousevien yritysten veroasteen nousemiseen erittäin korkeaksi. Tappiollisuus ei ole seurausta kikkailusta, vaan esimerkiksi liiketoiminnan riskien realisoitumisesta. Lisäksi pankkilainojen, joihin ei liity mitään verosuunnittelullisia piirteitä, tuleminen leikkurin piiriin kiristää korkoleikkurin vaikutusta. EK:n hallituksen esitysluonnoksen pohjalta annettuun lausuntoon liitetyt esimerkit valaisevat hyvin tätä problematiikkaa.

Konsernien vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankinnassa käytetään usein järjestelyjä, joissa koko konsernin pääoman hankinta keskitetään yhteen konserniyhtiöön. Keskitettyyn konsernirahoitukseen liittyy useita etuja, jotka eivät liity verotukseen. Keskittäminen voi esimerkiksi parantaa konsernin sisällä luottoneuvotteluihin käytettävissä olevaa osaamista, pienentää konsernin rahoituskuluja, vähentää pankkisuhteisiin liittyvän hallinnointityön määrää ja mahdollistaa rahoituksen hankkimisen paremman valvonnan, jolloin konserniyhtiöiden paikallisia resursseja voidaan vapauttaa esimerkiksi tuotanto- ja markkinointitoimintaan. Myös esimerkiksi valuuttariskin tunnistaminen ja mittaaminen sekä riskin hallintaan liittyvän suojautumisstrategian määrittäminen ja sen seuraaminen helpottuvat keskittämisen myötä. Korkoleikkurin tulee mahdollistaa konsernin sisäisen rahoituksen perusteltu käyttäminen.

En ota kantaa julkisuudessa käsiteltyyn yksittäistapaukseen. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että konsernin sisäistä rahoitusta voidaan käyttää myös konsernin verosuunnittelun välineenä. Verosuunnittelua rajoittaa kuitenkin rahoitukselta edellytettävä markkinaehtoisuus sekä VML 28 §:n veron kiertämistä koskeva yleislauseke. Korkoleikkuria säädettäessä todettiin nimenomaisesti, että leikkuri ei estä veron kiertämistä koskevan VML 28 §:n soveltamista ja että korkojen vähentäminen edellyttää aina myös niiden tason olevan markkinaehtoinen. Konsernin sisäisestä lainasta ei siis voida veloittaa ylisuurta korkoa. Nämä tarkastelut kuuluvat Verohallinnolle. Verohallinto tarkastelee sekä koron markkinaehtoisuutta että sitä, muodostuuko järjestelyssä lainsäätäjän tarkoituksen vastaista veroetua.

Tasevapautuksen soveltuminen ei ole myöskään automaatio. Tasevapautus edellyttää sitä, että konsernirakenteesta on löydettävissä koko konsernin – ei siis pelkkää alakonsernia – kattava tase, joka voidaan ottaa vertailun perustaksi. Tasevapautus on teoreettisesta näkökulmasta oikea tapa tuoda helpotuksia korkoleikkurin soveltamiseen, koska yksittäisen konserniyhtiön rahoitusrakenteen tulisi taloudellisesta näkökulmasta vastata koko konsernin käyttämää rahoitusrakennetta. Tasevapautushuojennuksen tarkoituksena on se, että korkojen vähennysoikeutta ei rajoiteta yhtiöiltä, joita ei ole liiallisesti rahoitettu velalla. Liiallisuus on sidottu koko konsernin vakavaraisuuteen. Jos yksittäisen yhtiön vakavaraisuus on vahvempi kuin konsernin, ei yksittäistä yhtiötä ole keinotekoisesti rahoitettu velalla. Oikeus- ja verotuskäytännössä on havaittu, että esimerkiksi rahastorakenteissa tällaista tasetta ei usein löydy lainkaan, jolloin tasevapautusta ei voida soveltaa. Myös tämän asian selvittäminen kuuluu Verohallinnolle silloin, kun verovelvollinen vaatii tasevapautuksen soveltamista. Tällaisia tapauksia on myös käsitelty verotuskäytännössä.

Tasevapautuksen säilyttäminen on tärkeää myös jatkossa. Se on tärkeä keino kiristyvän korkoleikkurin tasapainottamiseen.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi