Tuuli Mäkelä bloggaa: Moka on lahja?

Yhdysvalloissa  epäonnistumisten salliminen nähdään myös keinona rohkaista organisaatioissa piilevä näkymätön osaaminen parempaan hyötykäyttöön, kirjoittaa EK:n yrittäjyysasiantuntija Kalifornian opintomatkan tuliaisina.

Maailman kova muutostahti edellyttää organisaatioilta jatkuvaa uudistumista. Monesti asiaa tarkastellaan osaavien tekijöiden puuttumisen näkökulmasta. Yritysten innovaatiokyvykkyyksiä Stanfordin yliopistossa tutkiva professori Riikka Katila painottaa kuitenkin enemmänkin sitä, että innovointiin ja uudistumiseen tarvittava osaaminen ja kyvyt usein jo piilevät organisaatioissa – ne vain pitäisi valjastaa parempaan käyttöön.

Riikka Katila kertoi tutkimuksesta, jossa seurattiin eri tiimejä sairaalaympäristössä. Kävi ilmi, että kaikkein innovatiivisimmat tiimit tekivät myös eniten virheitä. Mikä oli syy? Ei ainakaan se, että ne olisivat ottaneet hurjempia riskejä potilaidensa terveyden uhalla. Sen sijaan kyseiset tiimit yksinkertaisesti uskalsivat raportoida tekemistään virheistä muita tiimejä enemmän. He myös jakoivat näitä kokemuksia keskenään avoimemmin.

Virheiden pelko estää monesti kirkkaimpiakin osaajia tuomasta osaamistaan, kykyjään ja vahvuuksiaan organisaation käyttöön. Fail fast eli epäonnistu nopeasti -ajattelua korostetaan meillä Suomessakin tänä päivänä melkeinpä väsyttävän paljon, mutta ollaanko sitä todella sisäistetty vai liikummeko edelleen sanojen tasolla?

On helppo hymähtää, kun Supercellin kaltaisissa teknologiafirmoissa juhlitaan epäonnistumisia. Kyse ei ole siitä, että niihin suhtauduttaisiin kepeästi – eiväthän epäonnistumiset useimmiten hauskalta tunnu ja niistä voi koitua myös ikäviä seuraamuksia. Tällaisilla käytännöillä sen sijaan rakennetaan määrätietoisesti kulttuuria, jossa kannustetaan suhtautumaan hyväksyvästi virheisiin ja riskinottoon sekä jakamaan niistä saatuja opetuksia hanakammin muiden kanssa. Ydin on siinä, että uskalletaan ennakkoluulottomasti kokeilla uusia toimintatapoja ja ratkaisuja, joista osa toimii ja osa taas ei. Epäonnistumisia ei hävetä, vaan niistä opitaan yhdessä ja näitä oppeja hyödynnetään seuraavassa kehitysvaiheessa. Kaikki tämä menetetään, jos mokia ei sallita tai niistä ei uskalleta puhua avoimesti.

Erilaisilla yrityksillä on erilaiset uudistumistarpeet ja innovaatioympäristöt. Siksi ei ole yhtä ainoaa menestysreseptiä – tai yhtä ainoaa onnistunutta tapaa epäonnistua. Toki ulkopuoleltakin pitää rekrytoida, mutta yhtä tärkeää on saada olemassa olevan henkilöstön kaikki kyvyt kukoistamaan. Löytyykö sinun organisaatiostasi piilevää osaamista, mitä ei tällä hetkellä tunnisteta tai hyödynnetä? Kuinka rakentaa kulttuuria, jossa ihmisistä saadaan kaikki heidän osaamispotentiaalinsa näkyviin ja käyttöön?  Entä kuinka saada epäonnistumiset toimimaan juuri sinun organisaatiollesi? Tässäpä purtavaa uudistumistalkoisiin!

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi