Anita Isomaa-Myllymäki: Verokarhu syö hyvinvoinnin eväät

Suomen tärkeintä tuotannontekijää, ihmistä ja hänen osaamistaan, verotetaan tällä hetkellä poikkeuksellisen ankarasti. Suomen on aloitettava palkkaverotuksen alentaminen kaikissa tuloluokissa heti seuraavalla vaalikaudella ja tätä linjaa tulee jatkaa systemaattisesti yli vaalikausien, kirjoittaa Isomaa-Myllymäki Kauppalehden Debatissa 1.4.

Huoli hyvinvoinnin eväitä syövästä verokarhusta on yhteinen työntekijälle, työllistävälle yritykselle ja koko kansantaloudellemme. Huoleen on vielä enemmän aihetta, kun vertailemme suomalaisen ja ruotsalaisen verokarhun ruokahalua. Suomi verottaa Ruotsia selvästi ankarammin keskituloisia palkansaajia. Veronmaksajien vuoden 2018 kansainvälinen palkkaverovertailu paljastaa, että keskituloisen palkansaajan verotus on Ruotsissa 43 000 euron vuosituloilla lähes viisi prosenttiyksikköä keveämpää kuin Suomessa.

Keskimääräinen veroprosentti ei kuitenkaan kerro kaikkea. Veronmaksajien edellä mainitun selvityksen mukaan 28 000 euron vuosituloilla suomalainen saa käteen ansaitsemastaan lisäeurosta alle 65 senttiä, ruotsalainen noin 70 senttiä. Vastaavasti 43000 euron vuosituloilla suomalaisen lisäeurosta jää käteen noin 53 senttiä, kun taas ruotsalaisen pankkitilille kilahtaa lähes 67 senttiä. Ero marginaaliveroasteessa on jälkimmäisessä tilanteessa huikeat 13,7 prosenttia Suomen häviöksi.

Esimerkki osoittaa, että palkkaverotuksen kiristyminen tulojen noustessa on Suomessa äärimmäisen jyrkkää eikä se ole pelkästään hyvätuloisten ongelma. Keskituloisen marginaaliveroprosentti on Suomessa Pohjoismaiden korkein. Lisäansioiden hankkiminen tai oman työmarkkina-aseman parantaminen ei kukkarossa juurikaan tunnu, vaan verotus rasittaa työuralla etenemistä kaikilla tulotasoilla.

Suomi kilpailee Ruotsin kanssa erityisesti korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden osaamisesta. Kysymys ei ole vain siitä, että Suomen pitäisi houkutella muualta tulevia osaajia, vaan omat osaajamme ovat kysyttyjä Suomen ulkopuolella. Ruotsin uusi hallitus on keventämässä merkittävästi suurten palkkatulojen verotusta poistamalla sikäläisen solidaarisuusveron. Muutoksen jälkeen ruotsalaisen huippuosaajan marginaaliveroprosentti on viisi prosenttiyksikköä suomalaisen kollegan marginaaliveroprosenttia alempi. Vaikka taloustieteilijät kinastelevatkin siitä, millaista tutkimusnäyttöä tämän kaltaisten veromuutosten lyhyen aikavälin vaikutuksista työmarkkinoihin on löydettävissä, tällaiset seikat eivät voi pitkällä aikavälillä olla vaikuttamatta työntekijöiden valintoihin. Suomen muuttotase Ruotsin kanssa on pahasti alijäämäinen erityisesti korkeakoulutetuissa. Korkeakoulutettuja Suomen kansalaisia on tällä vuosikymmenellä lähtenyt Suomesta jo noin 2000 henkeä enemmän kuin tänne on palannut.

Suomi sai nostettua BKT:nsä finanssikriisiä edeltävälle tasolle vasta vuonna 2018, Ruotsi pääsi takaisin tuolle tasolle useita vuosia aikaisemmin. Suomen talous on pahasti takamatkalla. Suomen mahdollisuus Ruotsin kiinniottamiseen ei ainakaan helpotu, jos Suomi jarruttaa talouttaan pitämällä jääräpäisesti kiinni Ruotsia korkeammasta palkkatulon verotuksesta. Suomella on kisassa pelissä isot verotuotot sekä työntekijöiden palkkaveroina että pääkonttorien sijoittelun tuomina verotuottoina.

Työn tekeminen, kouluttautuminen tai osaamisen hankkiminen eivät koskaan ole haittoja, joista tulisi rankaista ankaralla palkkaverotuksella – puhumattakaan huippuosaajaksi tulemisen edellyttämästä, vuosia jatkuvasta systemaattisesta työstä. Osaamisella on entistä suurempi merkitys suomalaisten yritysten liiketoiminnassa ja se on digitaloudessa tärkein kasvun ajuri, lisätyöpaikkojen lähde ja tuotannontekijä. Suomen talouden ja työllisyyden kehitys nojaa osaavaan työvoimaan kaikissa tuloluokissa. Raskas palkkaverotus voi johtaa siihen, että osaamista jää syntymättä. Osaamisen hankkiminen ja sen pitäminen Suomessa ovat erittäin kriittisiä tekijöitä myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle.

Hyvinvointipalvelujen rahoittaminen edellyttää työllisyyden selvää nostoa. Tavoitteeksi on otettava vähintään 75 % työllisyysaste alkavalla vaalikaudella. Tämän saavuttamisessa palkkaverotuksen pitkäjänteinen keventäminen on avainasemassa.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehden Debatti-palstalla 1.4.2019

Kommentit

Kommentoi