Tiina Haapasalo bloggaa: Autojen päästöt alamäkeen

Liikenteen ilmastopäästöjä halutaan vähentää nopeasti ja siihen löytyy keinoja. Keskeisin valtion keino on verotus, joka vaikuttaa monelta kantilta ihmisten valintoihin ja varoihin. Verotusta tulee muuttaa harkiten, sillä liikenne on välttämätöntä meille kaikille töissä ja vapaa-ajalla. Samoin kuin kuljetukset yrityksille kaikessa tuottamisessa, palveluissa ja kaupankäynnissä.

Merkittävin valinta päästöjen kannalta tehdään uuden auton hankinnan yhteydessä. Henkilöautoliikenteen päästöjen vähentämisessä avainasemassa on autokannan uudistaminen. Autokantaa uudistamalla on mahdollista aikaistaa teknologiahyötyjä ja päästövähennyksiä 3–4 vuodella. Tähän tarvitaan vero-ohjausta, ei kuitenkaan verojen korottamista. Tieliikenteen verotaso on jo korkea Suomessa, Ruotsikin verottaa tieliikennettä 40 % vähemmän.

Henkilöauton hankinnan ja omistamisen välistä verotusta on muutettava. Henkilöautojen verot kertyvät puoliksi käytöstä polttoaineveron kautta, neljännes tulee autoverona oston yhteydessä ja neljännes vuosittain maksettavana ajoneuvoverona. Nämä kaikki verot ovat jo päästöporrastettu, mutta tulokset eivät ole riittäviä. Jotta vähäpäästöisiä autoja ostettaisiin enemmän, on niiden verotuksen oltava selvästi aiempaa kevyempää sekä oston yhteydessä että vuosiveroissa.

Elinkeinoelämä kannattaa autoveron alentamista tai poistamista kokonaan uusilta henkilöautoilta. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi portaittain 5–10 vuoden aikana. Samoilla portailla voidaan vastapainoksi korottaa kaikkien autojen vuosittaista ajoneuvoveroa. Ajoneuvoveron muutos tulisi tehdä vaiheittain, jotta kotitaloudet voisivat jo auton hankinnassaan ennakoida sen käyttökustannukset. Ajoneuvoveroa nostettaisiin vuosittain siten, että veromuutos olisi neutraali valtiontalouden kannalta.

Lisäkeino on kannustaa työsuhdeautot vähä- tai nollapäästöisiksi. Uusista autoista noin kolmannes on yritysten autohankintoja, pääosin työsuhdekäyttöön. Ne vapautuvat suhteellisen nopeasti kolmen tai neljän vuoden käytön jälkeen edullisina autoina vaihtoautomarkkinoille.

Jotta vähä- tai nollapäästöisen auton valinta ei kasvattaisi työntekijän kustannuksia, tarvitaan verokannuste. Vähäpäästöisen tai nollapäästöisen kalliimman auton verotusarvoa on alennettava suhteessa vastaavan suuripäästöisemmän auton verotusarvoon. Tässä seuraisimme Ruotsin esimerkkiä.

Yritysten kannuste voisi olla hankintatuki. Nykyistä kotitalouksien täyssähköautojen hankintatukea tulisi korottaa ja laajentaa myös yritysten täyssähköautojen hankintaan ja työsuhdeautoliisaukseen. Tähän on valtion budjetissa jo varat olemassa lähivuosille.

Tavaraliikenteessä päästöjä vähennetään uusiutuvalla polttoaineella. Kuorma-autojen verotus on lähes kokonaan käyttöön sidottu polttoaineverona eikä rakenteellista muutostarvetta ole. Polttoaineveroa ei tule korottaa, koska se lisäisi kuluttajien ja yrityksien kustannuksia eikä korotuksilla ole vaikutusta päästöihin. Nykyinen henkilöautokanta on käytössä pitkään ja sähkö- ja kaasuautojen yleistyminen nopeutuu vuoden 2025 tienoilla. Tavaraliikenteessä sähkö- ja kaasuautot yleistyvät pääosin vasta vuoden 2030 jälkeen.

Jos Suomen autokanta halutaan oikeasti vähäpäästöiseksi, on valtion tultava veroratkaisuillaan tavoitetta vastaan. Vain siten saadaan vauhtia päästövähennyksiin ja voidaan ottaa suunta kohti nollapäästöistä liikennettä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi