Hannu Ylänen bloggaa: Sopimus nimeltä hallitusohjelma

Uutta hallitusohjelmaa aletaan laatia ihan lähipäivinä. Hallitusohjelmassa sovitaan käytännössä niistä asioista, joita seuraavan neljän vuoden aikana tullaan tekemään. Olennaisimmat tavoitteet liittyvät esimerkiksi talouteen ja verotukseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, maahanmuuttoon ja ilmastonmuutokseen. Myös useita muita tavoitteita tulee kirjatuksi hallitusohjelman sivuille.

Monet kirjauksista tulevat olemaan poliittisen kädenväännön ja neuvottelujen jälkeen siten muotoiltuja, että asiasta alun perin eri mieltä olleet tahot pystyvät  nuo kirjaukset hyväksymään. Aikaisemmin on käynyt niin, että hallitusohjelman sivuilta löytyy teonsanoja ”selvitetään”, ”arvioidaan” ja ”edistetään”.

Paitsi edunvalvoja, olen myös EK:n sopimusoikeuslakimies ja tehtäviini kuuluu käydä läpi EK:n tekemät toimeksiantosopimukset eri tahojen kanssa. Tehtäväni on varmistaa, että sopimukset ovat sisällöltään selkeitä ja että niistä käy ilmi täsmällisesti se, mitä kukakin tekee, milloin tekee, miten ja mitä se kaikki maksaa. ”Punaisen langan” tulee olla selkeästi löydettävissä. Epäselvistä sopimuksista syntyy ongelmia.

Hallitusohjelmakin on yhdenlainen sopimus, jossa sovitaan kaiken lisäksi tärkeistä asioista. Epäselvyys koko yhteiskunnan lähitulevaisuutta koskevista asioista ei ole hyvä juttu. Tämän tason sopimuksissa toivoisi punaisten lankojen olevan hyvin selkeästi kirjattu. Mitä enemmän löysää, sitä enemmän hankaluuksia konkreettisten asioiden hoitamisesta syntyy käytännössä.

Pölyt pois nurkista ja ruuvit kireäksi, sanon minä. Kun hallitusohjelmaan saadaan kirjattua konkreettisesti, selkeästi ja yksityiskohtaisesti eri asiat, sen vaikuttavuus ja toimeenpantavuus lisääntyy huomattavasti. Selkeä, mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa sisältävä hallitusohjelma on kuin hyvä sopimus, jonka toimeenpano on tehokasta ja siten myös sopimustulkinnan aiheuttamat kustannukset vähäisiä.

Konkreettinen hallitusohjelma palvelee yhteiskuntaa ja oikeusvarmuutta, sekä toimii myös paremman sääntelyn ohjenuorana. Hallitusohjelmaan tulisi entistä selkeämmin kirjata ainakin kuka tekee, mitä tekee, miten ja mitä se maksaa. Hallitusohjelman toteuttamiselle pitäisi luoda konkreettiset mittarit ja sen edistymistä seurata niiden avulla.

”Mutta eihän hallitus voi ennakoida kaikkea, mitä tulee eteen seuraavan neljän vuoden aikana”, pohtii nyt joku.  Ei voikaan, totta. Mutta tätäkin riskiä voidaan minimoida ja tämän vuoksi hallitusohjelman tulisi sisältää myös selkeät toimintaohjeet muuttuvan maailman varalle. Hyvässä sopimuksessa kyetään simuloimaan tulevaisuutta, varautumaan muutoksiin ja uusiin asioihin. Näin voidaan tehdä myös hallitusohjelmassa – se vaatii vain hieman enemmän puristusta ja työtä.

Tämä blogikirjoitukseni toimikoon lyhyenä johdatuksena ja juristin näkökulmana aiheeseen, jota pohditaan EK:n Ketterä valtio -julkaisussa. Siihen toivoisin hallitusohjelman tekijöiden tutustuvan.

P.S. Yksi sopimusten hyvin tärkeä elementti on sopimusrikkomuksen sanktioita koskevat pykälät. Niissä määritellään seuraamukset, jos sopimusosapuoli ei toimi sovitulla tavalla. Tällaiset sanktiopykälät voisivat olla hyvä juttu myös hallitusohjelmassa. Enkä nyt tällä tarkoita sitä, että epäonnistuessaan jossain hallitusohjelman tavoitteessa hallituksen tulisi välttämättä erota…

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi