Suhdanteita ei kannata yrittää tasoittaa aktiivisesti

Usein vaaditaan, että valtiovallan pitäisi tasoittaa suhdanteita aktiivisesti. Ennustevirheiden, poliittisten tarpeiden ja toimenpiteiden viiveiden takia tämä on kuitenkin ongelmallista, arvioi EK:n ekonomisti Simo Pinomaa.

Periaatteessa aktiivinen suhdannetasaus on yksinkertaista. Matalasuhdanteessa kasvatetaan julkisia menoja, leikataan veroja ja annetaan budjettivajeen kasvaa, mikä kasvattaa talouden kokonaiskysyntää ja yleensä vähentää työttömyyttä. Noususuhdanteessa finanssipolitiikassa toimitaan päinvastoin.

Valitettavasti asia ei käytännössä ole näin yksinkertainen. Politiikan välittyminen laiksi on usein hidas prosessi. Veromuutokset voivat olla nopeita toimeenpanna, mutta julkiset investoinnit ovat usein monimutkaisia ja vaativat tarkan suunnittelun. Esimerkiksi infrahankkeiden käynnistäminen kestää ja laskusuhdanne voi olla jo ohi elvytyksen toteutuessa.

Lisäksi emme usein tiedä kertovatko havainnot suhdanne- vai rakenneluonteisesta kehityksestä ja missä kohtaa suhdannekiertoa olemme. Elvyttäminen ei auta, jos kyse on talouden kasvupotentiaalin heikentymisestä eikä suhdannekuopasta. Esimerkiksi vuonna 2009 ennustelaitokset eivät aavistaneet, kuinka raju ja pitkäkestoinen pudotus oli.

Politiikka astuu näyttämölle

Ongelmallisinta kuitenkin on se, että noususuhdanteessa koetaan julkiseen talouteen syntyvän ns. jakovaraa, eikä parantunutta tilannetta edes haluta hyödyntää heikkoina aikoina syntyneiden velkojen maksuun. Ylijäämiä käytetään mielellään aina vain hyvänä pidettyihin tarkoituksiin ja pysyviin menolisäyksiin.

Siksi on parempi, että velkatasoa ei missään vaiheessa päästetä korkealle ja julkistalous varsinkin menojen suhteen pidetään tiukkana myös matalasuhdanteessa. Talouskasvua ja julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä vahvistavia satsauksia kannattaa tehdä, mutta hyvinvointimenoja tulee lisätä vasta, kun siihen on varaa.

Ääriesimerkki julkisen talouden hallinnan epäonnistumisesta on Kreikan kaltainen umpikuja. Rahoittajien usko hiipuu, korot nousevat ja raju korjausliike on tehtävä pakon edessä.

Automaattiset vakauttajat hoitavat homman

Aktiivista suhdannepolitiikkaa kaipaavien kannalta hyvä uutinen on se, että työttömyys- ja muut sosiaaliturvamenot nousevat automaattisesti matalasuhdanteessa. Nämä ns. automaattiset vakauttajat tukevat kokonaiskysyntää ja tasaavat suhdanteita.

Esimerkiksi Suomessa työttömyysturvamenot enemmän kuin kaksinkertaistuivat vähän yli kahdesta miljardista eurosta vuonna 2008 noin 5 miljardiin vuonna 2016. Tämä vähentää tarvetta tehdä aktiivisia suhdannekorjauksia.

Aiemmin suurimmat virheet finanssipolitiikassa on tehty noususuhdanteessa. Onneksi Suomessa suurta osaa julkisista menoista ohjataan nykyisin kehysbudjetoinnilla, mikä estää pahimmat ylilyönnit.

Viikon graafi: Työttömyysturvamenot vaihtelevat suhdanteiden mukaan

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi