Äimälä bloggaa: Paikallisella sopimisella kohti työllisyystavoitetta

Suomessa vaikuttaa vallitsevan varsin laaja yhteisymmärrys siitä, että paikallinen sopiminen on positiivinen asia. Ymmärretään, että yritysten olosuhteet poikkeavat toisistaan huomattavasti jopa samalla alalla. Se, mikä sopii yhdelle, ei toimi ollenkaan toisessa yrityksessä. Kun päästään räätälöimään työehdot ja työskentelyolosuhteet juuri omalle yritykselle optimaalisiksi, tuottavuus lisääntyy ja työllistämisen edellytykset paranevat.

Myös uudessa hallitusohjelmassa on tunnistettu paikallisen sopimuksen merkitys. Yhtenä toimenpiteenä 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamiseksi on nostettu paikallisen sopimisen edistäminen. Nyt on siis hyvä miettiä, miten asiassa voitaisiin parhaiten edetä.

Parhaalta lähestymistavalta tuntuisi useamman kärjen taktiikka. Paikalliset sopimismahdollisuudet ovat viime vuosina lisääntynyt ennen kaikkea alakohtaisissa työehtosopimuksissa ja työehtosopimukset ovatkin myös tulevaisuudessa keskeinen keino edistää paikallista sopimista kunkin alan olosuhteet huomioon ottaen.

Mutta tämän lisäksi on tarpeen käydä kattavasti läpi koko nykyinen työlainsäädäntö ja arvioida, missä määrin voitaisiin lisätä mahdollisuuksia sopia paikallisesti sellaisista asioista, joista sopimisen vapaasti on tällä hetkellä estetty pakottavilla säännöksillä. Tai voitaisiinko osa pakottavista säännöksistä muuttaa työehtosopimuksilla toisin sovittaviksi.

Varmasti on paljon sellaisia pakottavia säännöksiä, jotka on edelleen perusteltua säilyttää pakottavina. Olen kuitenkin vakuuttunut, että myös monta sellaista asiaa löytyy, jotka nykyisessä työelämässä voidaan aivan hyvin antaa paikallisesti sovittaviksi, vaikka aikoinaan ne on pidetty parempana jättää lainsäätäjän päätettäväksi.

Tällaista kattavaa kartoitusta ei ole aikaisemmin tehty. Nyt on sen aika. Toivottavasti kartoitustyö alkaa mahdollisimman nopeasti.

Lue muita hallitusohjelma-arviointeja Ajassa-blogista

Lisätietoja

Kommentit

Kommentoi