Rantahalvari bloggaa: 5 konkreettista keinoa, jotka nostavat työllisyysastetta – tarvitaan työttömyysturvauudistus

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistamalla on hyvinkin saavutettavissa 15 000–20 000 uutta työllistä. Toimenpiteiden tulee olla niin konkreettisia, että niiden työllisyysvaikutukset ja vaikutukset julkisen talouden tasapainoon on laskettavissa riittävällä tarkkuudella. Sellaiset on löydettävissä.

Tuleva hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta ja työllisten määrän kasvua 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Se on myös ilmoittanut käynnistävänsä kolmikantaisen valmistelun, jolla tuetaan työllisyystavoitteen saavuttamista. Tähän valmisteluun sisältyy muun muassa työttömyysturvan uudistaminen mukaan lukien paljon parjatun aktiivimallin korvaaminen työllisyysvaikutuksiltaan vastaavilla toimilla.

Työttömyysturvan uudistamisessa tarvittavat toimet eivät ole mitenkään maata mullistavia. Osassa niistä on kyse aikaisemmin, ei niin kauan aikaa sitten valinneen tilanteen palauttamisesta.

Aktiivimalli on korvattavissa palauttamalla omavastuuaika takaisin 7 päivään ja porrastamalla työttömyyspäivärahan taso työttömyyden keston mukaan. Päiväraha voisi olla työttömyyden alussa jopa 5 prosenttia nykyistä korkeampi ja se alenisi 10 prosentilla työttömyyden kestettyä 3 ja 6 kuukautta. Tämän kaltaiselle mallille on kannatusta palkansaajakeskusjärjestöissäkin. Virkamiehet ehdottivat porrastusta ennen aktiivimalliin päätymistä.

Kannusteita työn vastaanottamiseen ja työssä pysymiseen parantaisi myös työssäolo- ja paluuehdon palauttaminen takaisin 12 kuukauteen. Samaan suuntaan vaikuttaisi lisäksi lomarahan jaksotuksen palauttaminen työsuhteen päättyessä. Näin palkkaa ja työttömyyspäivärahaa ei enää maksettaisi asiallisesti ottaen samalta ajalta, jolloin työttömyyden seurauksena tulot joksikin aikaa nousevat.

Työttömyyspäivärahan enimmäissaantiajan tiedetään pitkittävän työttömyyttä. Enimmäiskeston lyhentäminen 250 päivään niillä, joilla työuraa on alle 3 vuotta ja 350 päivään niillä, joilla työhistoriaa on vähintään 3 vuotta, lyhentäisi työttömyysjaksoja.

Työttömyysturvan lisäpäivät huonontavat varttuneiden työmarkkina-asemaa. Lisäpäivien alarajan nosto vuoden 2017 eläkesopimuksessa todetulla tavalla kohentaisi merkittävästi varttuneiden työelämässä pysymistä.

Näiden toimien työllisyysvaikutus olisi merkittävä. Yksin lisäpäivien alaikärajan nostolla saataisiin vajaa 10 000 lisätyöllistä. Muut mukaan lukien vaikutus olisi varovasti arvioiden 15 000 – 20 000 työllistä.

Toisin kuin esimerkiksi palkkatuella rahoitetulla työllisyyden lisäyksellä, nämä toimet eivät edellytä lisärahoitusta. Päinvastoin, julkiset menot supistuisivat ja työttömyysvakuutusmaksut laskisivat.

Työttömyysturvan uudistus tarvitsee kaverikseen toimivat työvoimapalvelut sekä selkeän vastikkeellisuuden ja siihen olennaisesti liittyvän karenssijärjestelmän. TE-palveluja on lisättävä, tehostettava ja muutettava selvästi nykyistä henkilökohtaisemmaksi. Työttömyysetuuden saajan on jatkossakin pyrittävä kaikin keinoin työllistymään. Siksi vastikkeellisuutta ja karenssijärjestelmää ei ole tarkoituksenmukaista löysentää nykyisestään.

Lue muita hallitusohjelma-arviointeja Ajassa-blogista

Lisätietoja

Kommentit

Kommentoi