Urrila bloggaa: Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää – hallituksen talousluvuissa piilee ikävä yllätys

Mediassa on jo muutaman päivän ajan ruodittu tulevan hallituksen työllisyysasteen nousuun tukeutuvaa talouslinjaa, mihin sisältyy paljon avoimia kysymyksiä ennen kuin vaikuttavista keinoista työllisyyden nostamiseksi on päätetty.

Hallitusohjelman julkisen talouden linjaan sisältyy kuitenkin toinen varsin iso huoli, jota ei vielä ole kattavasti avattu. Voisi jopa puhua eräänlaisesta piilotetusta pommista.

On nimittäin hyvin tiedossa, että hallitus aikoo myydä julkisia omistuksia peräti kolmella miljardilla eurolla enemmän kuin budjettikehyksissä pohjilla on. Julkisuuteen on tästä kerrottu, että rahat käytetään tulevaisuusinvestointiohjelmaan – aikamoinen muotisana muuten. Suora sitaatti hallitusohjelmasta on ”[tulevaisuusinvestointiohjelmalla] kohdennetaan enintään 3 miljardia euroa kertaluonteisiin investointeihin ja yhteiskunnallisesti tärkeisiin kokeiluihin”.

Useimpien mielikuvissa tämä investointipaketti sisältää epäilemättä tutkimus- ja kehitysrahaa, nopeita ratoja ja ehkä tiehankkeita, siis asioita, jotka säilyvät ja luovat hyvän elämisen edellytyksiä tuleville sukupolville.

Viestinnästä syntynyt mielikuva on todella harhaanjohtava. Näyttää siltä, että tänä päivänä on mahdollista brändätä lähes mitä tahansa tulevaisuusinvestoinniksi. EK:n tietojen mukaan valtaosa kolmen miljardin myyntitulosta on nimittäin tarkoitus käyttää kohteisiin, joita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää investointeina.

Monet rahojen ajatelluista käyttökohteista voivat olla asioina aivan hyviä ja tarpeellisia, mutta ne ovat pysyviä menolisäyksiä ihan kuten budjetin muukin sisältö. Omaisuuden myynnistä saaduilla tuloilla suunnitellaan rahoitettavan niin luonnonsuojelua, syöpäseulontoja, avustuksia yksityisteiden ylläpitoon, kiinteistöjen kalustamista kuin paljon erilaisia aluekehityshankkeitakin.

Mitä tapahtuu kolmen vuoden kuluttua, kun myyntitulot on käytetty ja uudet vaalit alkavat häämöttää? Poliittinen paine tällaisten menojen vakinaistamiseksi on varmasti melkoinen. On todella vaikea nähdä, että silloin lähdettäisiin leikkaamaan vaikkapa luonnonsuojelusta tai sairauksien seulonnasta myyntitulojen loppumisen vuoksi.

Tosiasiassa Rinteen hallituksen menolinja on siis paljon löysempi kuin 1,2 miljardin pysyvät menolisäykset antavat ymmärtää. Kolmen miljardin omaisuudenmyyntitulot aiotaan käyttää kolmessa vuodessa – keskimäärin miljardi vuodessa – hankkeisiin, joista vain pieni osa on investointeja. EK:n arvion mukaan noin 600−800 miljoonaa tästä vuotuisesta miljardista olisi luonteeltaan ihan tavallisia juoksevia menoja, jotka kolmen vuoden päästä suurella todennäköisyydellä vakinaistuvat.

Näyttää siltä, että parhaillaan ollaan vaivihkaa tekemässä ennennäkemätöntä periaatteellista muutosta Suomen julkisen talouden ohjaukseen. Osaa aivan tavallisten budjettimomenttien sisällöstä ollaan henkisesti siirtämässä perinteisten budjettikehysten ulkopuolelle, omaisuusmyynneistä saatujen kertaluonteisten tulojen varaan.

Mielestäni olisikin oikein ja rehellistä puhua 1,2 miljardin sijaan suuruusluokaltaan noin kahden miljardin lisäyksistä julkisen talouden menotasoon. Ja kansalaisilla on tietysti oikeus saada tietää tulevaisuusinvestointiohjelman yksityiskohtaisemmasta sisällöstä mitä pikimmin.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi