Auli Rytivaara bloggaa: Homeoireet eivät sovi työkyvyttömyysetuuksien saamisen syyksi

Sisäilmaongelmista aiheutuu kiistatta monenlaisia harmeja. Homealtistuksen ja sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden yhteyttä ei ole kuitenkaan mittavista ponnisteluista huolimatta kyetty osoittamaan. Tästä syystä homeoireet eivät voi olla työkyvyttömyysetuuksien saamisen peruste. Siksi ratkaisut sisäilmaongelmista kärsivien tilanteen helpottamiseksi on haettava muualta.

Tuoreessa hallitusohjelmassa todetaan, että sisäilmasta sairastuneiden tilanteen selvittäminen siten, että sisäilman vuoksi työkyvyttömät ja työpaikkakyvyttömät eivät jää ilman toimeentuloa. Selvittämisen lähtöoletus on virheellinen, koska sisäilman ei ole todettu aiheuttavan työkyvyttömyyttä. Työtilakohtainen työkyvyttömyys on sosiaalivakuutukselle vieras ajatus.

Suomalaisten silmiä, neniä ja hengitysteitä home alkoi kiusata entistä enemmän 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Työterveyslääkäreiden vastaanotoille tuli potilaita, jotka saivat oireita koulujen, toimistojen ja sairaaloiden sisä­ilmasta.

Sisäilmaan liitettyjä oireita oli toki tutkittu ennenkin, oli puhuttu 1970-luvun pullotaloista ja sairaan rakennuksen oireyhtymästä. 1990-luvulla oireiden syytä alettiin etsiä kosteusvaurioista ja homeesta, tarkemmin sanoen siis home- ja hiivasienistä sekä tietyistä bakteereista, kuten sädesienestä.

Home vaikutti hyvältä selitykseltä, sillä tiedettiin, että maanviljelijät olivat siitä sairastuneet. Sisäilmasta oireilevilta alettiin ottaa verikokeita ja hetken uskottiin, että nyt on homeet todistettu syyllisiksi. Kunnes joku keksi mitata samoja vasta-aineita myös niiltä, jotka eivät oireilleet. Tajuttiin, että vasta-aineet ovat elimistön normaali reaktio silloin, kun se on kohdannut hometta. ”Allergiasta tai sairaudesta ne eivät välttämättä kertoneet”, toteaa professori Kari Reijula Helsingin sanomissa 26.5.2019.

Kaksi vuotta sitten julkaistiin Sisäilmaoireilun selvittelyn Käypä hoito -suositus, jossa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota rakennusteknisten asioiden selvittelyyn.

Erityisen tärkeää on informaation kulku eri tahojen välillä, jotta tehdyt havainnot esimerkiksi kosteusvauriosta tai koetusta huonosta sisäilmasta saatetaan rakennuksen kunnosta ja huoltamisesta vastaavalle taholle.

Huono sisäilma voi aiheuttaa ja aiheuttaakin oireita eikä ihmisten oireilua tulisi vähätellä. Tällöin rakennuksen huonon sisäilman juurisyyt tulee selvittää ja todetut kosteusvauriot on korjattava mahdollisimman nopeasti. Tärkeässä roolissa työpaikoilla on työsuojelu, joka pitäisi tiukemmin sitoa yhteistyöhön työterveyshuollon kanssa. Usein syy saattaa olla jokin muu kuin kosteusvaurio esim. perussiivousta ei ole tehty, avohyllyt ja ikkunalaudat ovat pölyisät, huonekasvien multa on ”homeessa”, yleinen siisteystaso on alentunut tai ilmastoinnin käyttö ja huolto ei ole ohjeen mukaista. Rakennuksessa käyminen ja havaintojen tekeminen on tärkeää ja mahdollisimman nopea toimenpidesuunnitelma ja korjaavien toimenpiteiden toteutus. Uusissa rakennuksissa tai remontin jälkeen voi saada ärsytystä mm. eristeistä, uusista pintamateriaaleista, liimoista.

Huono sisäilma voi aiheuttaa häiritseviä ärsytysoireita, mutta pysyviä sairauksia ei pitäisi tulla paitsi ehkä astma, joka on tällä hetkellä hyväksytty ammattitaudiksi. Senkään tarkoituksenmukaisuus ei ole itsestäänselvyys.

Kosteusvaurioammattiastmaksi on hyväksytty noin 8 % tutkituista epäilyistä vuosina 2011-2015. Ammattitautitutkimusten kustannukset ovat korkeat, viime vuosina kosteusvauriohomeet ryhmään kuuluvista ammattitaudeista ja niiden epäilyistä on maksettu ammattitautilain mukaista korvausta vuosittain noin 3 miljoonaa euroa, joista ammattitautiepäilyjen tutkimuksista aiheutuvien kulujen ja sairaanhoidon osuus on noin 30 % eli noin 1 miljoona euroa. Tämä summa olisi näitä tutkimuksia viisaampaa kohdentaa vaikuttavampaan ihmisten oireiden helpottamiseen ja terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen sekä sairauksien hoitoon.

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi