Katja Miettinen: EU:n sosiaalista ulottuvuutta ei tule kahlita lainsäädännöllä

Suomen 1.7.2019 alkaneen EU-puheenjohtajuuskauden yhtenä tärkeänä prioriteettina on kilpailukykyinen ja sosiaalisesti eheä EU. Elinkeinoelämä suhtautuu sosiaalisen eheyden vahvistamiseen myönteisesti, mutta ei näe tarvetta EU-tasoiselle työelämää ja sosiaaliturvaa jäykistävälle sääntelylle, jotta säilytämme pohjoismaisen työmarkkinajärjestelmämme toimivuuden.

EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen ja jäsenmaiden sosiaalipolitiikan sekä työlainsäädännön harmonisointiin tähtäävät toimenpiteet vaativat tarkkaa harkintaa. Keinoja on monia ja jäsenmaiden näkemykset eroavat toisistaan. Työnantajakeskusjärjestöjen ääni on pohjoismaisella ja koko EU-tasolla yhtenäinen: Sosiaalista ulottuvuutta ei tule kehittää lainsäädännöllisin keinoin. Suomen hallitusohjelmassakin todetusti eurooppalainen ohjausjakso ja sosiaalinen tulostaulu ovat ensisijaiset keinot jäsenmaiden välisten erojen tasaamiseksi sosiaalisen ulottuvuuden alalla. Yhteisesti asetettujen tavoitteiden ja suositusten avulla jäsenvaltioiden on mahdollista kehittää työ- ja sosiaalilainsäädäntöään niin, että kansalliset tilanteet voidaan ottaa huomioon.

Muun muassa työnteon uudet muodot, digitalisaatio ja alustatalous tuovat työelämään uusia haasteita, mutta eivät automaattisesti edellytä uutta sääntelyä EU-tasolla tai kansallisesti. Sääntelyn lisääminen ei ole itseisarvo, vaan sen tarpeellisuus tulee arvioida tarkasti. Yhdenvertaisen kohtelun ja yritysten toimintaympäristön näkökulmasta olennaisempaa on nykyisten sääntöjen tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano, joka ei ole itsestäänselvyys kautta Euroopan.

EU-tason sääntely ei huomio työmarkkinajärjestelmämme erityispiirteitä

Elinkeinoelämä näkee EU-tason työelämäsääntelyn lisäämisen ongelmallisena ainakin kahdesta syystä. Ensiksikin lainsäädännössä ei ole mahdollista ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion kansallisten työmarkkinajärjestelmien erityispiirteitä. Suomessa ja muissa pohjoismaissa työmarkkinajärjestöjen välillä neuvotellut työehtosopimukset ovat olennainen osa työmarkkinajärjestelmää ja niillä on pitkät perinteet. Suuressa osassa jäsenmaita työehtosopimuksilla ei ole vastaavaa vahvaa roolia osana työmarkkinajärjestelmää. Lisääntyvä EU-lainsäädäntö luo merkittäviä haasteita pohjoismaisen työmarkkinamallin, työehtosopimusperinteen ja työmarkkinaosapuolten sopimusvapauden säilyttämiselle.

Toiseksi haasteita aiheuttaa EU-tuomioistuin, joka tulkitsee ja antaa ratkaisuja EU-lainsäädännöstä. EU-tuomioistuimen ratkaisujen vuoksi voimme joutua tekemään yllättäviäkin muutoksia kansalliseen lainsäädäntöömme, koska ratkaisuissa ei aina huomioida työelämää koskevaa sääntelyämme kokonaisuutena, vaan arvioidaan ainoastaan täyttääkö jokin sen osa esimerkiksi yksittäisen direktiivin yksittäisen edellytyksen. Uhkana on, että EU-tason lainsäädäntö pakottaa meidät luomaan sääntelyä, joka ei istu työmarkkinajärjestelmäämme ja lisäksi rajoittaa mahdollisuuksia ylläpitää ja luoda kansallisesti toimivia malleja.

EU ja sen sisämarkkinat, palveluiden, tavaroiden, työvoiman ja pääoman vapaaliikkuvuus sekä EU:n vahva rooli kauppapoliittisena toimijana tuovat Suomelle ja suomalaisille yrityksille monia hyötyjä ja ne edistävät yritysten kilpailukykyä. EU-tasoisen työmarkkinajärjestelmäämme jäykistävän sääntelyn lisäämisellä on sen sijaan päinvastaisia seurauksia.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi