Bertell bloggaa: Tekoälystä ja etiikasta: En ole moraalifilosofi, mutta voin vilkaista

Tekoälyn kehittämisessä ja hyödyntämisessä painottuvat eettisten periaatteiden kunnioittaminen ja vastuullinen yritystoiminta. Markkinoiden luottamus ei yksinkertaisesti voi perustua muulle. Siksi moni voi ajatella, että esimerkiksi eettiset ohjeet tulisi suoraan säätää laiksi myös tekoälyn käytössä. Ylevä lähtökohta, mutta lain ja etiikan yhteensovittaminen ei mene yksi yhteen.

Laki ja etiikka – samaa sukua

Laki ja etiikka ovat sidoksissa toisiinsa. Lain tarkoitus on toteuttaa yhteisiä arvoja. Tyypillisesti laissa määrätään velvoitteista eli siitä mitä meidän on pakko tehdä. Laki on siis pakottava minimistandardi, kun etiikka taas asettaa useimmiten minitasoa korkeamman tavoitteen käyttäytymiselle. Lait ovat väistämättä myös osittain neuvottelun tulosta, kun taas moraalisääntöjen yksityiskohdista ei olla välttämättä aina samaa mieltä edes saman ryhmän sisällä. Me kansalaiset ja lainsäätäjät tarvitsemme vaikutusarviointia, keskustelua ja kompromissejakin lainsäädännön tueksi.

Otetaan esimerkiksi autonomiset, itsestään liikkuvat autot. Valmistajat arvioivat, että autonomiset autot säästävät keskimäärin ihmishenkiä verrattuna nykytilanteeseen. Mutta miten pitäisi ohjelmoida valinta altruistisen (uhraa kuljettajan vs. jalankulkijat) ja egoistisen (suojaa aina kuljettajaa) algoritmin välillä? Ihminen saattaa onnettomuustilanteessa toimia paniikissa ja itsesuojeluvaiston vallassa, ja ajaa jalankulkijoiden päälle. Kurjakin inhimillinen toiminta on usein ymmärrettävää, mutta laskelmoiva kone samassa tilanteessa aiheuttaa meissä kylmänväristyksiä. Moraalifilosofiset ajatuskokeet eivät välttämättä anna tähän valintaongelmaan yhtä ainoaa ja selkeää vastausta. Lain pitää ilmoittaa selvä käytösvelvoite, ja lainsäätäjän on suoritettava asiassa valinta punninnan jälkeen. Laki ja etiikka eivät ole identtisiä kaksosia vaikkakin vahvasti samaa sukua.

 Eettisyydestä kilpailuvaltti

Tekoäly on kehittyvä ryhmä ratkaisuja, jolla on lähes rajattomia sovellusmahdollisuuksia. Tämän takia yksittäistapauksissa eettisen harkinnan tarve on suuri tilanne- ja sektorikohtaisesti. Komission työryhmän viime keväänä julkaisemat tekoälyn eettiset suuntaviivat ovat loppujen lopuksi niin yleisiä ohjeita, etteivät ne sovellu suoraan laiksi (eikä tämä edes ole ehdotuksen lähtökohta). Suuri osa tekoälysovelluksista on kuitenkin melko arkipäiväisiä ja vain merkittävien riskien osalta tulisi asiaan vastata lainsäädännöllä. Eri toimialoille tulisi jättää joustavuutta säännellä itse parhaista malleista osoittaa tekoälysovellusten luotettavuus, esimerkiksi hallinnollisin standardein ja käytännesäännöin, kuten on tehty jo yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa.

Riskien tunnistaminen ja eettisten periaatteiden sanoittaminen auttavat parhaimmillaan luomaan luottamusta sovelluksiin, mikä toivon mukaan tuottaa tasapainoista ja joustavaa lainsäädäntönä.  Tulevaisuuden teknologiaa on vaikea ennustaa, joten lakien tulisi olla tarpeeksi periaate- ja tavoitetasoisia kestääkseen aikaa. Yritykset voivat aina ylittää lain minimivaatimukset ja kilpailla toimintansa eettisyydellä ja läpinäkyvyydellä.

Viitteet:

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi