Bertell bloggaa: Eurooppa tarvitsee yhteiset pelisäännöt datataloudelle

EU tarvitsee yhteisen näkemyksen datatalouden suunnasta ja pelisäännöistä. Liikenne- ja viestintäministeriö-, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Valtiovarainministeriö julkaisivat Suomen valmistelemat eurooppalaisen datatalouden periaatteet. Datatalous tulee näkymään varmasti myös komission työohjelmassa. Periaatteet raamittavat hyvin tulevaa keskustelua, ja jatkon pohjaksi kokosimme ensimmäisiä ajatuksiamme kahdesta keskeisestä periaatteesta, datan saatavuudesta ja jakamisesta.

Vapaa data – oletusarvo vai itseisarvo?

Periaate-ehdotuksessa lähdetään oletusarvoisesta datan saatavuudesta ja jakamisesta. Hyvä ajatus, mutta tuskin tässä on tarkoitus pistää koko maailmantaloutta uusiksi. Huomattavat soveltamiserot syntyvät jo siitä, onko data julkisen vai yksityisen toimijan hallussa.

Jos datavarannot ovat julkisella toimijalla, on oikein olettaa, että verorahoilla tuotettu tieto saadaan myös muille hyötykäyttöön. Yksityisellä sektorilla taas oletusarvoinen vapaus ja liikkuvuus on diplomaattisesti sanottuna rohkea lähtökohta, kun sitä tarkastelee nykytilanteessa. Meillä on erilaisia oikeuksia ja kerrostumia lainsäädäntöä, joka pitäisi sovittaa kokonaisuutena. Eri perusteilla suojeltua tietoa on paljon; tietosuoja turvaa oikeutta yksityisyyteen, liikesalaisuuteen ja tekijänoikeuksiin liittyvillä säännöillä suojellaan liiketoimintaa ja ansaintaa.

Datatalouden toimijoilla on eri intressejä tilanteesta ja asemasta vaihdelle, ja kaikissa kohdissa oletusarvoinen avoimuus ei välttämättä sovi. Datan vapaus ei voi aina olla itseisarvo. Dataintensiivisessä liiketoiminnassa yrityksen tai alan toiminta perustuu tietovarantojen arvokkuuteen ja paremmuuteen kilpailijoihin nähden. Jos kaikki data olisi vapaata, voisivat vapaamatkustajat romuttaa kalliisti rakennetun toiminnan.

Omistaminen ei ole aina ratkaisu

Omaisuuden suoja on perusoikeus, joka koskee myös datavarantoja, mutta kaikissa tilanteissa oikeuksien määrittäminen omistamisen ja yksinoikeuden kautta ei ole ratkaisu. Eri tahot luovat yhä enemmän yhdessä dataa; kuluttajat käyttäessään palveluja tai yritykset keskenään hankintaketjuissa. Yhdessä luodun datan suhteen on reiluakin luoda hyödyntämisen käyttösääntöjä sen sijaan, että hahmotetaan asiaa tiukasti vain omistamisen kautta. Samoin henkilötietoja on järkevämpää suojella yksityisyyden käsitteen, ei yksinomistuskäsitteen kautta.

Kaikkia periaatteita ei tarvitse rikkoa, mutta täytyy löytää myös rohkeutta uusiin ratkaisuihin oikeissa kohteissa. Ehkä yrityksetkin katsovat omia tietovarantojaan uusin silmin, kaikkea dataa kun ei kannata jatkojalostaa itse. Tieto lisääntyy jakamalla, mutta myös kilpailuoikeus asettaa omat raaminsa kilpailevien yritysten tiedonjakoon. Milloin hyöty ylittää haitat, tulisi tiedonjakamista voida arvioida muustakin kuin pelkästään nykyisessä muodossa olevasta kilpailuoikeusnäkökulmasta. Komissiolta odotetaankin paljon datan kilpailuoikeusohjeistuksen suhteen.

Ennakoitavuus, selkeys ja helppous – resepti vain kuulostaa helpolta

Lainsäädännön tavoitteista on helppo olla samaa mieltä; datatalouden uusien toimijoiden markkinoillepääsyä pitää helpottaa ja sääntöjen pitää olla selkeitä ja ennakoitavia. Datan ekosysteemi niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla pitää olla mahdollisimman helposti navigoitavaa teknisesti ja lainsäädännöllisesti. Hyvätkin säädösaikeet kääntyvät päälaelleen, jos kukaan ei pysy enää kartalla.

 

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi