Hannu Ylänen bloggaa: Kun mikään ei riitä

Kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen ja muut yhteiskunta- ja yritysvastuuseen kuuluvat tavoitteet ovat nousseet vahvasti komission agendalle. Niinkin vahvasti, että välillä tuntuu, ettei komissiossakaan ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea ollaan ehdottamassa ja aloittamassa.

On kestävän rahoituksen agendaa erilaisine laajoine yhteiskuntavastuuraportointivaatimuksineen, joka linkittyy muun kuin taloudellisen tiedon raportointidirektiivin velvoitteisiin, on pohdintaa tämän kyseisen raportointidirektiivin avaamisesta uudelleentarkasteluun. Itse asiassa niinkin vimmaisesti, että aiheesta järjestettiin esikonsultaatio joka päättyi helmikuun lopussa, mutta ennen esikonsultaation loppua avattiin jo varsinainen konsultaatio aiheesta. Vastaajalle ei käynyt heti ilmi, mihin esikonsultaatio loppuu ja mistä varsinainen konsultaatio alkaa ja miksi.

On juuri julkistettu European Green Deal -ohjelma, joka on valtava tavoitteiden paketti. Se sisältää niin ikään erilaisia avauksia muun muassa yhteiskuntavastuuasioiden ja corporate governancen uudistamisesta. Komission tuoreen 572 sivuisen selvityksen kautta (kyllä, luit sivumäärän oikein) hahmotellaan mahdollisuutta laatia EU-tason lainsäädäntöä ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi kansainvälisissä toimitusketjuissa. Toisessa, vielä julkistamattomassa selvityksessä, hahmotellaan mahdollisuuksia muuttaa yhtiöoikeuden ydinasioita, kuten esimerkiksi yhtiön tarkoitusta ja hallituksen jäsenten vastuita, jotta yhtiöt saataisiin paremmin valjastettua ilmasto- ja ihmisoikeustalkoisiin. Tuon selvityksen sivumäärää en edes uskalla arvioida, mutta onneksi executive summaryt on keksitty.

Tässä en varmasti huomannut edes kaikkia hankkeita mainita, ja niitä on varmasti tulossa lisää, mutta jo näidenkin mainitseminen riittää poistamaan hapen keuhkoista ja veren päästä. Ehkäpä tämä onkin komission kiero taktiikka: tainnuttaa ja pökerryttää kaikki inhottavat edunvalvojat valtaisan paperivuoren alle.

Mutta ihan vakavasti: nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että kokonaisuuden hahmottaminen karkaa hankalaksi. Osin jo julkaistut ja vielä putkessa olevat hankkeet ja tavoitteet sisältävät niin paljon rinnakkaisia, päällekkäisiä, risteäviä ja yhteneviä ja ties mitä tavoitteita, että järkevää ja analyyttistä punnintaa tavoitteiden eteenpäinviemisen mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista on kovin vaikeaa tehdä. Jos nyt pohditaan muun kuin taloudellisen tiedon raportointidirektiivin avaamista (joka ei siis mielestäni ole hyvä ajatus) toukokuun alkupuolelle, miten sitten toimitaan, kun osin vastaavia tavoitteita sisältäviä muita hankkeita tulee arviointeihin hetken päästä?

Toivoisin nyt komissiollekin malttia ja rauhaa erilaisten uusien tavoitteiden ja agendojen läpiviemisessä. Ei lainsäädäntöä voi alkaa ruhjoa uuteen uskoon monesta suunnasta yhtä aikaa. On edettävä pragmaattisesti, selkeästi ja järkevästi ajoittaen. Vain sillä tavoin kyetään luomaan toimivaa sisämarkkinasääntelyä. Kysymys näissä kaikissa eri aloitteissa on kuitenkin pohjimmiltaan kuitenkin samoista asioista; yhteiskuntavastuusta, ilmastonmuutoksesta ja ihmisoikeuksista. Voisiko näitä aiheita lähestyä jotenkin jäsennellymmin ja kokoavammin kuin nyt ollaan tekemässä?

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi