Itsetutkiskelua ja melkein saumatonta harmoniaa sosiaalidialogikonferenssissa

27.01.2014

Brysselissä pidettiin viime vuoden lopulla konferenssi, jossa työmarkkinaosapuolet eivät ottaneet mittaa toisistaan neuvottelupöydässä, vaan pohdiskelivat rakentavassa hengessä sosiaalidialogiin liittyviä kysymyksiä: Ovatko työmarkkinaosapuolille jäsenmaiden tasolla ajankohtaiset asiat ajankohtaisia myös EU-tasolla?

Lisäksi keskusteltiin, mikä on EU-tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun eli niin sanotun sosiaalidialogin tulevaisuus ja miten vuoropuhelun tuloksia pitäisi toteuttaa käytännössä jäsenmaissa.

EU-tason sosiaalidialogin tärkeyttä korostettiin. Yhtä mieltä oltiin esimerkiksi siitä, että työmarkkinaosapuolten pitää voida esittää näkemyksensä jäsenmaiden talouspolitiikan EU-tason koordinaatiossa. Joissakin maissa näkemysten esittäminen onnistuu paremmin kuin toisissa, mutta haasteena kaikkialla ovat muun muassa tiukat aikataulut.

Näkemyserojakin löytyi. Erilaisia käsityksiä on muun muassa siitä, säännelläänkö työelämää jo nyt riittävästi EU:ssa. Tai mikä merkitys on työmarkkinaosapuolten Euroopan-laajuisilla ns. autonomisilla sopimuksilla, jotka laitetaan täytäntöön kussakin maassa kansallisten työmarkkinaosapuolten valitsemalla tavalla. Tällaisia sopimuksia on tehty esimerkiksi etätyöstä ja työperäisestä stressistä.

Työnantajat toivat esiin, että työelämää säädellään EU-tasolla jo erittäin kattavasti eikä lisäsääntelylle ole tarvetta. Ei-sitovat toimet tai työmarkkinaosapuolten autonomiset sopimukset ovat olleet käyttökelpoisempia kuin direktiivit, koska ne jättävät tilaa kunkin jäsenmaan tilanteen ja työmarkkinajärjestelmän ominaispiirteiden huomioon ottamiselle ja innovatiivisille ratkaisuille.

Työnantajat korostivat myös, että EU-tason sosiaalidialogilla on enemmän lisäarvoa, jos se pyrkii parantamaan työmarkkinoiden toimivuutta ja kilpailukykyä. On keskityttävä aiheisiin, jotka ovat merkityksellisiä myös jäsenmaissa.

Kun arvioitiin vuoden 2013 aikana järjestettyjä sosiaalidialogia käsitteleviä alueellisia, 4–5 maan työmarkkinaosapuolet yhteen kokoavia seminaareja, tähdennettiin muun muassa osapuolten välisen luottamuksen tärkeyttä.

Näiden seminaarien antina oli avointen ja varsin rakentavien keskustelujen lisäksi myös mahdollisuus tutustua neuvottelukumppaneihin epävirallisemmissa merkeissä. Sekin voi olla mahdollisuus luoda ja ylläpitää toimivaa yhteistyötä ja neuvottelukulttuuria. Joistakin maista raportoitiin, että alueelliset seminaarit ovat jopa auttaneet parantamaan vuoropuhelua kansallisella tasolla.