Lapselle parasta – hinnalla millä hyvänsä

Suomi elää vuosi vuodelta yli varojensa. Tätä katetaan lisääntyvällä velanotolla, jonka lapsemme saavat sitten aikanaan maksaa. Laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että näin ei voi jatkua. Hyvinvointiyhteiskunta halutaan ja pitääkin säilyttää, mutta sen täytyy perustua taloudellisille realiteeteille. Tehtävä ei ole helppo. Jos se sitä olisi, niin säästöthän olisi jo tehty, niin kuin maan hallituksesta on todettu.

Sosiaalialan työnantajat ry:n toimitusjohtaja Tuomas Mänttäri
Sosiaalialan työnantajat ry:n toimitusjohtaja Tuomas Mänttäri

Usein talouden ikävät tosiasiat halutaan sivuuttaa, kun valmistellussa ovat omat asiat. Otan esimerkiksi varhaiskasvatuslain uudistamisen. Käytän siitä perinteisempää nimeä lasten päivähoito.

Loppuvuodesta 2013 tehdyn EPSI-Ratingin selvityksen mukaan suomalainen päivähoitojärjestelmä on Pohjoismaiden paras, eli käytännössä maailman paras. Yksityinen päivähoito sai vielä paremmat arviot lasten vanhemmilta kuin kuntien päivähoito, mutta molemmat olivat siis hyviä. Luulisi että tässä tilanteessa tarpeet kustannuksia lisääville uudistuksille olisivat vähäisiä.

Vielä mitä. Erimielisen lakivalmistelutyöryhmän enemmistön mielestä päivähoidon henkilöstörakennetta pitää nykyisestä tasostaan merkittävästi raskauttaa, koulutusvaatimuksia lisätä ja ryhmäkokoja pienentää. En tietenkään vastusta hyvää koulutustasoa enkä hyvää päivähoitoa. Lastentarhanopettajat ovat päivähoidossa keskeisessä roolissa ja heitä tarvitaan jatkossakin kaikissa päiväkodeissa. Mutta miksi heidän osuutensa henkilökunnasta pitäisi tuplata ja samalla vähentää osaavan kolmivuotisen ammattikoulutuksen henkilökunnan osuutta, kuten erimielisestä työryhmästä ehdotetaan. Varsinkin kun lastentarhanopettajista on jo valmiiksi pulaa. Muutoksen hyödyt ovat vähintään kyseenalaisia mutta käytännön ongelmat ja lisäkustannukset varmoja.

Vaikuttaisiko uusiin vaatimuksiin se, että valmisteluryhmän enemmistönä ovat juuri tämän ammattikunnan edustajat ja heitä lähellä olevat tahot? Julkisuuteen näkemykset uppoavat yllättävän helposti, kun niitä perustellaan lasten edulla. Lapsesi ansaitsee vain kaikkein parasta, eikö niin?

Tällä lasten edun näkökulmalla on myös kritisoitu uudistushankkeen ainoaa säästöjä tuovaa ehdotusta. Sitä, että kotona olevien vanhempien oikeutta lapsen kokopäivähoitoon rajoitettaisiin osapäivähoitoon. Kokopäivähoito-oikeus säilyisi yhä muun muassa lastensuojelullisilla perusteilla.

Tohdin olla toista mieltä kritisoijien kanssa. Minusta päivähoidon hyvät vaikutukset lapsen sosiaalistumiseen ja kehittymiseen saavutetaan myös osapäivähoidon kautta, silloin kun kokopäivähoitoon ei ole tarvetta. Eihän lapsella ole tarvetta olla poissa vanhempiensa luota mahdollisimman pitkää aikaa päivittäin. Eikä kai meillä vanhemmillakaan, eihän?

Tuomas Mänttäri
toimitusjohtaja
Sosiaalialan Työnantajat ry

 

 

Kommentit 8

8 vastausta artikkeliin Lapselle parasta – hinnalla millä hyvänsä
  1. Eeva-Leena Onnismaa sanoo:

    Tervehdys! Millähän laskutavalla kirjoittaja on päätynyt arvelemaan, että lastentarhanopettajia edustavilla tahoilla olisi lakityöryhmässä enemmistö? Työryhmän kuudestatoista jäsenestä seitsemällä (7/16) on vahva sosiaalialan kytkentä. Sosiaali- ja terveysalan työntekijäryhmiä edustavilla järjestöillä puolestaan on neljä paikkaa (4/16). Lastentarhanopettajaliitolla on yksi edustaja (1/16) työryhmässä – siitä ei saa millään tehtyä enemmistöä.

    Työvoimakulut ovat iso osa varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kuluja, mutta lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan palkkaero on niin mitätön, että työnantaja saa edullisesti laatua palkatessaan lastentarhanopettajan. Lastentarhanopettajien osuuden lisääminen henkilöstössä nykyisestä perustuu kansainvälisiin tavoitteisiin, joista Suomi on jäänyt pahasti jälkeen. Opettajapula johtuu ennen kaikkea riittämättömistä koulutusmääristä. Lastentarhanopettajakoulutus on vetovoimainen ja hakijasumaa on päästy parina vuotena purkamaan eduskunnan lisärahoituksen turvin. Lastentarhanopettajakoulutus tuottaa tutkimuksen mukaan työhönsä sitoutuneita ammattilaisia.

  2. Tuomas Mänttäri sanoo:

    Kiitos kommentistasi. Lastentarhanopettajilla ei toki ole enemmistöä työryhmässä mutta isossa ryhmässä ei ole lainkaan julkisen tai yksityisen työnantajatahon edustajaa. Palveluiden maksajatahoa edustavat vain Kuntaliitto ja VM ja ne ovat ryhmän pieni vähemmistö. Ehkä osin tästä syystä muun muassa esitysten kustannusvaikutusten arviointi on jäänyt vajavaiseksi. Lisää osaavia lastentarhanopettajia on tärkeää kouluttaa lisää mutta kyllä lasten arjessa tarvitaan myös muiden ammattiryhmien osaamista.
    Tuomas Mänttäri

    • Saku Tihveräinen / Järvenpään kaupunki sanoo:

      Käsittääkseni Järvenpään kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Reino Taurovaara on nimenomaan työnantajan edustajana työryhmässä.

  3. Laura Repo, Suomen Varhaiskasvatus ry, tiedottaja sanoo:

    Hyvä Tuomas Mänttäri,
    Reagoin kirjoitukseesi Suomen Varhaiskasvatus ry:n puolesta. Ensiksi haluan kiinnittää huomiota samaan tekstisi virheellisyyteen kuin Eeva-Leena Onnismaa. Lakia valmistelevan ryhmän enemmistö ei ole lastentarhanopettajien edustajia. Työryhmässä on laajasti eri ammattiliittojen edustus, jonka tehtävä on ajaa oman ammattikuntansa työvoimapoliittista asemaa, ei niinkään toimia asiantuntijoina lain valmistelussa. Valmistelevassa työryhmässä onkin aliedustettuna lapsuuden, lapsioikeuden sekä lapsuuden tutkimuksen asiantuntemus.
    Kaikki tutkimusnäyttö osoittaa kiistatta, että varhaiskasvatukseen sijoitetut eurot tuovat säästöjä pitkällä aikavälillä. Yhdysvaltain presidentti on hiljattain lanseerannut kampanjan, jonka mukaan 1 varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuo takaisin 7 dollaria mm. syrjäytymisen ehkäisyllä.
    Ymmärrämme Suomen taloudellisen tilanteen sekä sen, että julkisia kuluja ei voi määrättömästi lisätä. Säästöjen aikaansaaminen subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla on kuitenkin kyseenalainen. STM:n teettämä selvitys (Väinälä 2004) osoittaa, että sellaisten lasten osuus, joiden vanhemmista toinen on kotona ja lapsi kokopäivähoidossa, on melko pieni – noin 10 % kokopäivähoidossa olevista lapsista. Jos tästä vielä vähennetään ne lapset, joilla arvioidaan olevan kokopäivähoidon tarve sosiaalisista syistä, luku pienenee entisestään. Näin ollen rajaus ainoastaan lisää byrokratiaa (ja siten maksaa) mutta myös vaarantaa lasten tasavertaisen perustuslaillisen oikeuden koulutukseen.
    Viittaat tekstissäsi EPSI-rating selvitykseen, jonka mukaan Suomalainen varhaiskasvatus on maailman huippua. Varhaiskasvatuksen laatua on kuitenkin vaikea mitata. Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa hyvän varhaiskasvatuksen kriteeriä, johon kutakin varhaiskasvatusta antavaa yksikköä voitaisiin verrata. Tämä voidaan rinnastaa perusopetukseen. Opetussuunnitelman perusteet kertovat mitä jokaisen oppilaan tulisi lukuvuoden aikana oppia (hyvä opetus). Vastaavia laadun kriteereitä ei varhaiskasvatuksessa ole lainkaan. Näin laatua joudutaan mittaamaan sen mukaan miltä tilanne esimerkiksi vanhempien mielestä näyttää. Me varhaiskasvatuksen asiantuntijat ja tutkijat pidämme tällaista mittaamista kuitenkin ongelmallisena. Riittääkö laaduksi se, että lapsi sanoo, että on kivaa?
    Hyvän elinikäisen oppimisen pohja luodaan varhaiskasvatuksessa. Suomessa on ammattikunta, joka koulutetaan kokonaisuudessaan tukemaan alle kouluikäisen lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä. Tarvitaan toki yhteistyötä muiden kanssa, mutta jos emme huolehdi tästä ammattikunnasta, varhaiskasvatuksemme ei voi olla laadukasta. Varhaiskasvatuksen laatu on sekä taloudellisesti että inhimillisesti hyvinvointivaltion tukipilari.

  4. Timo Mäki sanoo:

    Mielestäni Mänttäri puhuu seipäästä, vaikka nyt on historiallinen hetki pistää reikiä täynnä oleva aita kuntoon. Opetuksen ja kasvatuksen asema on ollut pitkään ahdas sosiaalihuollon ikeessä ja muutos siihen on yksi uuden lain tehtävä. Monia muitakin riittää, kuten se mikä näkyy Mänttärinkin kirjoituksessa. Vuosikymmenten ajan fokus on ollut hoidossa ja ydinprosessi on ollut ikään kuin toissijainen, hukassa.
    Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatustyöhön liittyvä osaaminen on päiväkotitoiminnan substanssiin liittyvää ydinosaamista.
    Monet toiminnan puutteet liittyvät pedagogista osaamista vaativiin prosesseihin eli lasten kanssa välittömässä vuorovaikutuksessa tapahtuvaan toimintaan ja opetus- ja kasvatustyötä tukevaan välilliseen toimintaan kuten pedagogiseen johtamiseen. Mikä muu kansallinen instituutio on ollut näin hukassa ydintarkoituksensa suhteen? Yleensä työnantaja perustaa liiketoiminnallisen menestyksensä ydinosaamiseen panostamiseen. Näin ovat toimineet hyvät kunnat ja yksityiset päiväkotiyritykset kokemukseni perusteella. Ne myös huolehtivat avainhenkilöstöstään lastentarhanopettajista.
    Lainsäätäjän on nyt uskottava varhaiskasvatuksen tutkimusta, kuultava alan asiantuntijoita ja laadittava varhaiskasvatuksen laatua kohottavat säädökset.

  5. Elina Helimäki sanoo:

    Todella hyvä, että varhaiskasvatuslain valmisteluun liittyvään keskusteluun nostetaan esiin realiteetteja. Tuo kansainvälisen vertailuun pohjaava EPSI Rating päivähoidon asiakastyytyväisyystutkimus 2013 on merkittävän tärkeä positiivinen merkki ja aivan vastaavia tuloksia tuli Suomessa asiakastyytyväisyysmittauksissa; vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä palveluun. Eivät meillä koko Suomessa päivähoitopalvelut ole niin retuperällä, kuin julkisuuteen halutaan antaa kuvaa. Ja mielenkiintoista on, että selvityksen mukaan ero yksityisen ja kunnallisen palvelun välillä on näinkin huomattava.
    On tärkeää, että meillä avataan erilaisia näkökulmia tutkia palvelujärjestelmän kehittämistä. Varhaiskasvatuslakityöryhmästä todellakin olennaisena osapuolena rahoittajapuoli liian suppeasti edustettuna, siis myös yksityinen puoli pitäisi olla mukana. Laki tulee koskemaan kaikkea maassa tuotettavaa varhaiskasvatuspalvelua, ei vain julkisesti tuotettua kunnallista palvelua. Meillä on tällä hetkellä aggressiivisesti laajentuva yksityisten palvelujen tuottamisen buumi menossa, jolta ei tule sulkea silmiä.
    Tapasin tässä erään kuntapuolen palvelujohtajan, joka kertoi, että agitoitu ryhmäkokonormi tarkoittaisi heidän kunnassaan 4-5 päiväkodin välitöntä tarvetta. Kunnassa on nyt akuutisti tyhjennetty kaksi päiväkotia, jotka odottavat homeremonttia. Lisäksi hänellä on harteillaan 3 miljoonan leikkausvaatimukset ja kunnallisvero on jo katossaan! YT-neuvottelut ovat käynnistymässä loppuvuoden lomautuksia ajatellen. Miten ihmeessä tästä selvittäisiin, kun vielä paikkakunnalla on selvästi varhaiskasvatuksen alueella koulutuetun väen henkilöstöpulaa!
    Olen jo kysellen ihmetellyt, miksi meillä ei tuoda esiin selkeästi sitä, millaisia kustannusvaikutuksiltaan lakiesityksen eri vaihtoehdot ovat. Täytyyhän esitys olla edes jossain määrin realistinen. Ja ajattelen niinkin, että nyt ei nähdä, että kunnat joutuvat taloudellisen pakon edessä siirtämään palveluja yksityiselle puolelle. Kelpoisuusehtojen tiukentaminen sekä ryhmäkokonormihan pakottaisi kunnat siis lisäämään toimipisteitä. Yksityisen puolen malli, jossa rakennuttaja ja palveluntuottaja tarjoavat kokonaisuuden kunnalle mm palvelusetelillä, mikä on niin huikean edullinen, että se on ohittamaton. On hyvä muistaa, että monet yksityiset palveluntuottajat lisäävät hintaa verrattuna kunnalliseen asiakasmaksuun. Tämä tarkoittaa vanhemmille lisämaksua ja eriarvoitumisen lisääntymistä maassamme. Tämä mallihan jo nyt on meillä toteutumassa tosi voimalla! Ja meillä julkisen puolen väki on selvästi ymmärtämätön, mitä meillä on tapahtumassa.
    Tulee vähän olo, että ollaan kuin oltaisiin hiekkalaatikolla taistelemassa, kenellä on kaunein lapio, kun katepillarit ovat jyräämässä pihaa aivan muihin tarkoituksiin.
    Iloitsen edellä kirjoittavan TImo Mäen kanssa siitä, että olemme nyt pääsemässä pitkän harppauksen päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Kauan heitteillä ollut päivähoidon sisällöllinen kehittäminen on pääsemässä juuri sen hallinnon alaisuuteen, mihin pienten lasten kasvatus kuuluukin ja olemme saamassa varhaiskasvatuslain. Suuren suuri ihmetykseni on, että miksi meillä kaikki asianosaiset eivät ole vaatimassa lakiin selvää valtakunnallista kasvatuksen suunnan määrittämistä. Ja luulisi kasvatuspuolen edustajien olevan vaatimassa sitä etunenässä.
    Timo Mäki tuo hyvin esiin, että meillä tarvitaan palveluiden sisällöllisen muutoksen kehittämistä. Päivähoito-ajattelusta kasvatusajatteluun – prosessiin on kuitenkin ehdottomasti saatava koko henkilöstö ja tähän valmennusprosessiin tarvitaan joka tapauksessa resurssia. Hämmästelen, että tästäkään koko henkilöstön koulutusvaatimuksesta ei julkisuudessa puhuta mitään. Siis missään tapauksessa ei riitä, että lain myötä puututtaisiin vain yhden ammattiryhmän koulutukseen ja sen tulokset näkyisivät vuosien päästä. Myös toimessa olevat johtajat ja lastentarhanopettajat tarvitsevat kasvatusajattelunsa päivittämistä !
    Meillä on edessä todella suuret koko varhaiskasvatusalan sisällöllisen kehittämisen talkoot, joiden kautta uudistetaan koko ”90 –luvulla kuopatun Sosiaalihallituksen hengessä” elävä varhaiskasvatusjärjestelmä !

  6. sanna sjöblom sanoo:

    Olen vuosia toiminut yksityisenä palvelun tuottajana kunnalle. Yhteistyö on toiminut todella hyvin ja olemme kehittäneet yhteistyötä vuosien varrella. Olemme yksi vaihtoehto paikkakunnalla!

    Minusta on mielenkiintoista seurata keskusteluja varhaiskasvatukseen siirtymisestä, koska olemme jo vuosia toimineet kasvattajina! En ole osannut mieltää itseäni tai työntekijöitäni hoitajiksi, koska kasvattaminenhan on 24/7 ja ei se voi loppua hoidon ajaksi…hm…
    Siksi kait olenkin sitkeästi jatkanut ja jaksanut, uskoa unelmaani sekä työntekijöihini!
    Yhdessä olemme tukeneet toisiamme, kehittäneet toimintaamme ja välillä jopa lykäneet toisiamme eteenpäin.
    Mutta yhteistyöllä olemme tehneet työstämme entistäkin mukavampaa ja saaneet sen mukavuuden siirrettyä työympäristöömme ja työhömme.
    Koska työympäristömme on positiivinen, ovat ”asiakkaammekin” antaneet paljon positiivistä palautetta työstämme! ♥
    Olemme samalla viivalla titteleistämme huolimati ja se jos mikään on kehittänyt yhteenkuuluvuuden tunnetta!
    ”Yhteisömme” on kuin perhe, kaikki tahot mukaan lukien.

    Yksityistä puolta tulisi kehittää kunnan/valtion taholta kannattavaksi, koska tällä hetkellä yrittäjä tekee työtä suurella sydämmellä pienellä ”palkalla”!
    Jokaiselle yrittäjälle tuttu tilanne, jos on tuloja on kuluja ja tässä työssä ei voi tuloja kasvattaa tiettyä rajaa ylemmäksi. Joten yrittäjän on selvittävä sillä mitä on, oli sitten sairakuluja jne lisänä tai ei!

    Tämä lisäisi yrittäjyyttä, hoitopaikkoja sekä työpaikkoja. Sekä toisi kunnille/valtiolle tuloja, sijoittamalleen rahalle!
    Lisäksi nuorille harjoittelu- ja oppisopimus paikkoja.

    Vastuu yhteiskunnasta on meillä jokaisella ja moni pienikin puro päättyy johonkin suurempaan kokonaisuuteen, lopulta!

  7. Elina Helimäki sanoo:

    Hyvä ,että tuot Sanna Sjöblom esiin vielä asian, joka meidän tulisi varhaiskasvatuksen palveluita kehitettäessä muistaa. Olisi todella tärkeää, että kuntapuolella alettaisiin ymmärtää tuo ”kasvollinen yrittäjyys”. Juuri se tuo kuntaan työpaikkoja ja verotuloja. Meillä valitettavasti vain näyttää siltä, että teidän pienten yrittäjien upeaa panosta ei riittävisti arvosteta, vaan yksityisen puolen toimijat tällä hetkellä ovat noita ”suuria ja kauniita” ja alkuvaiheessa jopa kotimaisia. Valitettavasti vain kuitenkin näyttää siltä, että heidän laajentumispolitiikkansa ei takaa sitä, etteikö muutaman vuoden päästä ne olisikin jonkun kansainvälisen toimijan omistuksessa – terveydenhoitopuolella tässä ollaan pitkällä ja me olemme menossa samaan suuntaan varhaiskasvatuksessa.

Kommentoi