Meriliikenteelle kansallinen strategia

Meriliikenne on ulkomaankaupan välttämätön edellytys ja kilpailutekijä. Siksi olemme olleet kiinteästi mukana meriliikenteen kansallisen strategian valmistelussa. Strategia on onnistunut kokonaiskatsaus meriliikenteen merkitykseen ja mahdollisuuksiin, joissa elinkeinoelämän kilpailukyky on keskeisenä tavoitteena.

Yrityksille toimintavarmuus ja tehokkuus ovat tärkeitä tavoitteita. Jäänmurtajia pitää uudistaa ja lisätä, jotta häiriötön ulkomaankauppa voidaan varmistaa tulevaisuudessa. Suomalaismurtajat ovat jo yli kolmekymppisiä, eikä niiden määräkään riitä ankarina talvina.

Strategiassa linjataan, että jäänmurtokaluston uusiminen ei saa aiheuttaa kustannusrasitetta elinkeinoelämän kuljetuksille. Tämä on oikea linjaus, sillä jäänmurtajat ovat liikennejärjestelmän perusinfraa. Perusinfra tulee rahoittaa yleisillä verovaroilla, eikä veloittaa ulkomaankauppaa käyviltä yrityksiltä.

Strategian yhteydessä on tehty ansiokkaita taustaselvityksiä, jotka ovat vieneet konkreettisesti näkemyksiä eteenpäin. Satamakapasiteetista on Suomessa tarjontaa yllin kyllin. Satamien palvelutaso on suhteellisen hyvä, mutta aukioloajat ovat kilpailijamaita huonompia ja maksut korkeampia. Satamat voivat parantaa kilpailukykyään uusilla palvelukonsepteilla ja erikoistumalla. Satamiin tulisi saada joustavammat työaikamallit. Lisäksi laittomien lakkojen ja lakonuhkien on loputtava satamissa.

Kunkin sataman asema markkinassa kehittyy teollisuuden ja muiden asiakkaiden kysynnän mukaan. Logistiikkaketjut ja satamavalinnat ovat yritysten päätettävissä, eikä valtiolla ole näihin ohjauskeinoja. Valtio voisi tosin tukea kehitystä kohdentamalla investointeja keskittyvien kuljetusvirtojen mukaisesi. EU:n päätöksin määritelty kattava tie- ja rataverkko on hyvä pohja keskittymiskehitykselle Suomessa.

Ensi vuonna meriliikenteelle tulee suuri kustannusaalto rikkivaatimusten vuoksi. Harmillista, että strategiassa ei ole selvää linjausta kustannusten alentamiseksi ja uusien kustannusten torjumiseksi. Jos Itämerelle tulisi lisää muista merialueista poikkeavia teknologia- tai polttoainevaatimuksia, eriytyisi laivatarjonta jo 10–20 vuodessa. Eriytyneestä markkinasta tulisi pysyvästi kalliimpi, mikä taas heikentäisi ulkomaankauppaa käyvien yritysten kilpailukykyä. Suomen onkin hyvä vahvistaa vaikuttamistaan kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa, kuten strategiassakin todetaan.

Lastialusten väylämaksujen alentaminen on nopeavaikutteinen tapa tuoda edes osittaista helpotusta kustannuspaineisiin, niin kuin työllisyys- ja kasvusopimuksen yhteydessä on jo sovittu. Jatkossa on tarkasteltava koko väylämaksun mielekkyyttä. Väylämaksu on yrityksille lisäkustannus, eikä vastaavaa peritä muualla kuin Ruotsissa. Väylämaksu rasittaa myös transitoliikennettä, koska vastaavaa maksua ei ole kilpailevilla Baltian reiteillä.

Meriliikennestrategian yhteydessä ei ole tehty uusia päätöksiä, mutta siinä on korillinen hyviä eväitä hallituksen kehysriiheen sekä tulevien hallitusten ohjelmiin ja päätöksiin.

Lue lisää LVM:n verkkosivuilta.