Elintarviketeollisuuden sääntelybuffetia karsittava

Heli Tammivuori, Elintarviketeollisuusliitto (kuva: ETL)

Me syömme elääksemme ja aika usein myös nauttiaksemme hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta perheen ja ystävien kesken. Tuletko koskaan kuitenkaan ajatelleeksi, että ruualla ja juomalla on ratkaiseva merkitys myös Euroopan taloudessa?

Elintarviketeollisuus on Euroopan suurin teollisuudenala sekä liikevaihdolla että työllisten lukumäärällä mitattuna. Eri puolilla Eurooppaa elintarviketeollisuudessa työskentelee yhteensä yli neljä miljoonaa henkeä. Elintarviketeollisuus muodostaa noin kuusi prosenttia koko EU-alueen kansantuotteesta. Suhdannevakaa elintarviketeollisuus on ollut Euroopan talouden tukipilari erityisesti talouden taantuman aikana.

Tulevina vuosina elintarviketeollisuuden merkitys EU:n keskeisten teollisuuspoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa korostuu entisestään. Tämän vuoksi elintarviketeollisuudelle on annettava erityishuomio EU:n teollisuuspolitiikassa. Hyvin toimivat sisämarkkinat lisäävät kaupankäynnin mahdollisuuksia ja edistävät elintarvikeyritysten sekä sisäistä että ulkoista kilpailukykyä. Asia on erityisen tärkeä myös Suomelle, sillä yli puolet suomalaisen elintarviketeollisuuden viennistä kohdistuu sisämarkkinoille.

Siinä missä elintarviketeollisuus kattaa pöydän kuluttajien haluamilla laadukkailla ja turvallisilla brändituotteilla, elintarviketeollisuuden oma pöytä on katettu mittavalla sääntelyllä – eikä mikään viittaa siihen, että sääntelyn määrä olisi vähenemään päin tai tahti laantumassa.

On selvää, että turvallinen, ravitseva ja korkealaatuinen ruoka tarvitsee sääntelyä ja yhteisiä pelisääntöjä. Ylisääntelyn raja on kuitenkin rikkoutumassa, ja vaarana on niin Suomen kuin koko Euroopan elintarviketeollisuuden suorituskyvyn heikentyminen.

Esimerkiksi tällä hetkellä elintarviketeollisuudelle päänvaivaa aiheuttaa pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviin liittyvä edessä oleva tuottajavastuun muutos. Siitä koituvat jopa kymmeniin miljooniin nousevat lisäkustannukset ovat iso asia kotimaisessa ruokaketjussa, jossa kustannusten siirtäminen ruuan hintaan on tunnetusti vaikeaa.

Tämä asettaa myös parlamentaarikon työlle haasteita. Onnistuakseen lainsäädäntötyössä ja vahvistaakseen ruoka- ja juomateollisuuden elinvoimaisuutta, parlamentaarikolla on oltava kattava ymmärrys elintarvikeketjusta sekä Suomen että EU:n tasolla. Harkittu ja kiihkoton kuva elintarvikeketjusta näkyy lopulta järkevänä sääntelynä, joka edistää kehitystä kohti kestävämpää elintarvikejärjestelmää.

Heli Tammivuori
johtaja
Elintarviketeollisuusliitto ry

Kommentit

Kommentoi